Imetys nyt

Y

Yumna

Puuhakas puhuja
Olisi kiva kuulla teidän toisten "imetystarinoita". Minkälaisia mietteitä teillä on imetyksestä tällä hetkellä? Onko ollut kaiken kaikkiaan sellaista kun odotitte? Jos ei, niin mikä on ollut erilaista? Kuinka pitkään ajattelette nyt jatkavanne ja onko siltä osin alkuperäinen suunnitelma toteutunut?

Mulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia imetyksen suhteen, ajattelin että onnistuu jos onnistuu ja jos maitoa tulee. Tiesin kuitenkin, että kyllä sen eteen varmaan töitä saa jonkin verran tehdä. Noh, sitten kun tyttö tulikin niin etuajassa ja oli vielä ekat 9vrk sairaalassa niin ajattelin heti, että en vaadi itseltäni liikoja imetyksen onnistumisen suhteen. Maitoa lähti kuitenkin pumppaamalla tulemaan tosi hyvin, joten olin toiveikas. Maitoa riitti ja tyttö söi ekat 2kk lähes ainoastaan pullosta. Maitoa oli ihan yli tarpeen ekat kuukaudet. Sitten kun varsinainen imetys lähti vähän sujumaan 2kk jälkeen, niin se oli kyllä tosi raskasta. Tyttö ei meinannut saada oikeaa otetta ja söi jatkuvasti. Kaikki tuntui jotenkin niin vaivalloiselta ja edelleen usein mieluummin pumppasin maidot pulloon kuin imetin. Jossain 3kk kohdilla alkoi tuntua, että homma sujuu pikku hiljaa.

Tällä hetkellä imetys tuntuu niin helpolta ja luontevalta. Siitä on myös oppinut nauttimaan. Oikeastaan imetyksen lopettaminen ajatuksena tuntuu jopa haikealta. 2kk kohdalla en kyllä ikinä olisi uskonut tuntevani näin! Nyt tuntuu, että jatkan imetystä niin pitkään kuin se tuntuu itsestä luontevalle/hyvälle ja tyttö haluaa rintamaitoa. Katsotaan, mitä se sitten tarkoittaa. Toki varmaan imetys vähenee tuossa 6kk kohdalla, kun kiinteät tulevat kuvioihin suurempina määrinä.

Kaiken kaikkiaan imetys on ollut kyllä vaativampaa kuin ajattelin, vaikka nyt sujuukin niin helposti.
 
Minä kans aattelin sillon raskausaikana, että imetys on ihan simppeli juttu, pohjautuen siihen että se näyttää niin helpolta. Että kyllähän mäkin sit osaan. Loppu raskaudesta aloin nähdä paljon unia imetyksestä ja sen onnistumisesta. Alko paineet kasaantumaan, että mitäs sit jos ei onnistukaan.. jotenki tuntu, että ympäristö painostaa imetykseen ja sen onnistumiseen. Imetys lähti ihan hyvin käyntiin, rintakumin avulla. Rintakumilla meillä mennään vieläkin, kun tyttö ei vaan saa yksinkertaisesti otetta rinnasta. Mut parempi näin kuin ei ollenkaan.

Alkuun imetys oli tosi vaikeeta, hyvää asentoo oli vaikee löytää. Tyttö kun alkoi vieroksua toista rintaa, aattelin imetyksen loppuvan siihen. Mut sinnikkäästi jaksoin pumpata toista rintaa, ja syöttää toisella. Pulloa tyttö ei ole missään vaiheessa huolinut (paitti ensimmäisinä päivinä). Pumppausinto lopahti jokusen viikon jälkeen, jotenka nykyään toisesta rinnasta tulee ehkä jotain 10-20ml. Eli käytännössä ei mitään. Yhdellä rinnalla siis oon imettäny jo muutaman kuukauden. Hyvin on maito riittänyt, vaikka kovasti pelkäsin, ettei maito riitä.. itseäni vaan häiritsee tissien kokoero, mut minkäs teet. Kaipa se siitä tasaantuu ees pikkase, kun imetys loppuu kokonaan.

Imetys ei oo juurikaan vähentyny kiinteiden maistelun myötä. Ei kai tommoset pikkuannokset paljoo massua vielä täytä. Joskus käy mielessä, että voi ku ei tartteis enää imettää.. tuntuu että toi imetys sitoo ja määrää asioita niin paljon. Mut sitten ku miettii sitä, että oikeesti ei tartteis enää imettää.. tulee haikee olo. Se on kuitenki mun ja tytön välinen yhteinen läheinen hetki, josta me molemmat nautitaan. Mut senkin aika tulee sit joskus.. toivottavasti ei vielä ihan heti [:)]
 
Aika samat tunnelmat tällä hetkellä, että nyt sujuu hyvin mutta ei se helppoa ollut[:)]

Multa tuli maitoa kyllä jo synnytyssalissa mutta vauva ei saanut otetta, joten käytettiin rintakumia. Sairaala-aikana verensokerit laski helposti, koska poikaa piti koko ajan houkutella syömään ja sai siis ilmeisesti liian vähän maitoa. Vähän lisämaitoa ja imeminen lähti sujumaan paremmin, kun jaksoi taas. Saatiin ohjeet, että 3-4 tunnin välein pitää herättää syömään, jos ei itse sitä tee. No kotona alkoi taas olla vaikea saada poikaa heräämään syömään niin tehtiin parin päivän ajan niin, että vuorokauden ympäri herätettiin poika syömään 2 tunnin välein ja sitten onneksi voimistuttiin ja alkoi itse vaatimaan maitoa (kesti kyllä jonku viikon ennen kuin uskalsin olla laittamatta herätystä kännykkään viim. 4 tunnin päähän[&:])

No se rintakumihan jäi käyttöön ja ehkä sen vuoksi syöminen oli aikamoista taistelua. Näin jälkeenpäin ajateltuna kumin kanssa ei ehkä saanut kunnolla imettyä niin aika nopeasti syönnit tiheni ja niissä ei ollut mitään rytmiä. Poika oli kuitenkin niin malttamaton, että kun ei tissistä saanut heti otetta, eikä heti herunut niin en saanut vieroitettua siitä kumista ja sitten luovuin yrityksistä , kun muutenkin oli niin herkkä raivoamaan rinnalla[:@]

Sitten 3 kk iässä tuli se kummallinen päivä[:D] Aamulla herätessä poika oli kääntynyt pinnasängyssä mahalleen ja samana päivänä päätti että hän on nyt niin iso poika, että syö suoraan tissistä... Olin nostanu pojan rinnalle ja kurottelin rintakumia, kun poika yhtäkkiä olikin jo kovaa päätä syömässä ilman kumia[:-] Siinä oli semmonen hermoja raastava siirymävaihe, kun syönnin päätteeksi piti vielä kumi laittaa ja vähän raivottiin, kun mulla on myös suihkurinnat (en ollut aiemmin huomannut, kun oli se kumi siinä päällä) mutta nyt imetys sujuu oikeen mallikkaasti ja imuajatkin vaihtu siitä vähintään puolesta tunnista 5-15 minuuttiin.

Ja tosiaan yks päivä tuli vähän tippa linssiin, kun ajattelin, että kohtahan tämäkin loppuu[:(] Vähän on kiinteitä maisteltu jo päivittäin mutta pääasiassa maidolla mennään vielä...

Niin joo ja olen kyllä antanut korviketta lisänä, kun on oikeen hankalia aikoja ollut ja mennyt ihan huudoksi koko syöminen tai sen yrittäminen.
 
Mulla on kovin haikee ja surullinen olo edelleen siitä etten saanut poitsua kuin osittaisimetettyä sen ensimmäiset 6 viikkoa. Harmistus on ihan kamala varsinkin kun Joa edelleen joskus yrittää rinnalle hamuta kun on sylissä...[:(] 
 
No meillä ainut ongelma on ollut kun ei meinannut maito nousta ihan aluksi. Muutenkin tuntui että neiti on koko ajan tissillä kunnes lopetin maitotuotteet ja Janikan maha varmaan rauhoittui ja nykyään imetys sujuu kyllä tosi hyvin. Ehkä ekan viikon jouduin käyttämään lasinohia mutta sen jälkeen mennyt kivuttomasti ja Janikallahan alusta asti oikea ote.

Alotin kiinteiden maistelun ehkä vähän suunnittelemaani aikasemmin, mutta muuten kaikki oikeastaan mennyt juuri niin kuin suunnittelin [:)]

ps. tosin välillä ois ollu kiva jos Janika suostuis pullosta juomaan, mutta tuskin näitä aikoja tullaan pahalla muistelemaan
 
Mä kans välillä toivoisin, että Miiu kelpuuttais ton pullon.. Mutta toisaalta, tämäkin aika on loppujen lopuksi niin lyhyt, että omat menot odottakoot sen aikaa [:)]
 
Mimmu, ymmärrän! Itse oon ajatellut, että olen ollut onnekas kun maitoa on riittänyt. Jos noissa alun imetysvaikeuksissa nimittäin maitoa olisi ollut yhtään liian vähän, niin olisin ihan varmasti jättänyt koko homman sikseen...
 
Joo, olisin mä varmaan saanut osittaisimetettyä vähän pidempään mutta pää meinas hajota siinä touhussa niin jätin sikseen siinä reilun kuukauden kohdalla. Tuntui jotenkin niin turhalta kun se oli muutama imaisu ja sit hirvee raivari ku ei tullu enää mitään...
 
Meillä mennään osittais imetyksellä. Uskon, että maito ois riittäny täysimetykseenki, mutta poika ei jaksa keskittyä päivisin tissiin, vaan jokunen viikko sitte joka kerta sai houkata tutilla ja välillä oli semmosta raivoamista ja kaikesta muusta oltiin kiinnostuttu paitti tissistä. Nyt siis syödään öisin tissiä ja sitte päivällä satunnaisesti. Muuten pulloa ja nuot kiinteät on koko ajan lisääntyny, niin maidontarve tietty jossain vaiheessa vähenee.

Täysimetystä siis jonnekki tyyliin 4 kk ikäseksi :).
 
Meillä aloitettiin soseiden maistelu n. 3 viikkoa sitten.
Homma sujui alusta asti niin hienosti ja ne tuntuvat uppoavan joten niitä syödään tällä hetkellä aamuin illoin (kasviksia siis) ja nyt tällä viikolla otettiin mukaan omenasose päivisin. Hieman ollut mahavaivoja joten jätettiin omena ja seuraavax kokeillaan persikkaa tai mangoa. Tarkoitus on antaa iltavelli myös jossain vaiheessa.
Kaikki nämä ruokailuthan ovat pois imetyksestä ja olen huomannut että maidontuotanto on vähenemään päin.
Olen tyytyväinen et 4kk mentiin täysimetyksellä ja jatketaan osittais imetyksellä. Korviketta annetaan erittäin harvoin.
 
Meillä mentiin täysimetyksellä ensimmäiset 3kk. Siitä kuukausi osittaisimetyksellä ja nyt poika on vieroittanut itse itsensä [&o]. Hän vaan lakkasi huolimasta tissiä ensin päivisin ja lopulta se ei kelvannut enää öisinkään. Meillä on siis siirrytty täysin pulloruokintaan.
 
Mä ajattelin, että imetän, jos maitoa tulee, enkä ota stressiä. Mutta en oikeastaan koskaan osannut ajatella ettei maitoa tulisi.

Kaksi kuukautta täysimetystä. Minä olin väsynyt ja itkuinen, toinen nänni oli kuusi viikkoa superkipeä. Välillä käytin rintakumia. Lapsi kyllä imi, mistä vain kiinni sai. Joskus kierrätin toisen tissin maidot pullon kautta. Mutta siis mulla tuo imetysrumba lisäsi ahdistusta ja pahaa oloa. Homma helpotti kun ruvettiin antamaan kerran päivässä korviketta. LApsikin muuttui tyytyväiseksi.

Kuukausi mentiin niin, että tyttö sai korviketta ensin kerran päivässä ennen päiväunia, sitten kaksi kertaa päivässä, myös ennen iltaunia.

3,5 kk alettiin antaa pikku hiljaa velliä "iltatuttelin" tilalla. Pari viikkoa on saanut sosetta kahdesti päivässä pikkuisen. Eli yksi purkki kestää kolme päivää. Päivällä syödään hedelmää, illalla kasviksia.

Nykyisin imetän öisin ja pari kertaa päivällä, mutta tyttö syö aina desin pullomaitoa tissin päälle.
 
Minä nautin myös imetyksestä tällä hetkellä hurjan paljon, samoin Luukas. Mutta alku oli tosi kivinen ja meinasin monta kertaa luovuttaakin. Alusta asti meillä on menty osittaisimetyksellä, kun maito ei vaan ole riittänyt. Eli yhteensä osittaisimetystä nyt takana 4,5kk. Näin jälkeen päin olen päätellyt missä mentiin pieleen. Luukas ei hoksannut millään oikeaa imuotetta eikä saanut otetta rinnasta millään. Rintakumin hoksasin ottaa käyttöön vasta kun Luukas oli yli viikon vanha (sitä käytettiin pari viikkoa, sen jälkeen menty paljaaltaan). Ruokahalua Luukaksella ei juuri alkuun ollut, ja ajattelin että "ei sillä sit varmaan ole nälkäkään" [8|] Yösyöttöjä ei ole juuri ollut, joten sekin varmaan on vaikuttanut osansa. Pikkukakkosen kanssa osaan siis toimia jo täysin toisella tavalla, joten on mahdollisuus että imetyskin lähtee paremmin käyntiin.

Haikeana olen minäkin ajattellut että kohta imetys loppuu, viimeistään sitten kun palaan töihin maaliskuun puolivälissä [&o] mies tuossa yksi päivä kysäisi että "koska oot aatellu lopettaa, kai nyt sentään ennen meidän lomareissua helmikuun alussa?" tuli aivan puskista ja olisin melkein voinut tirvaista miestä päin naamaa siinä kohtaa [:@] jotenkin sitä ei haluaisi niistä ihanista hetkistä luopua ollenkaan!!! Nuo kääröt kasvaa ihan liian nopeasti [&o]
 
Mua jäi ehkä vähän harmittamaan, näin jälkeen päin ajateltuna, se etten koskaan päässy imettämään. Silloin vaa ku poika syntyi ja oppi vihdoin ja viimein syömään ja päästii kotii nii silloin sitä ajatteli et ei sillä oo mitään väliä.. Eihän sillä olekaan mut se vaa ajatuksena tuntuu niin hyvälle[:)]..
Ehkä VAAN SEN takiakin ois ihana saada toinen lapsi josko hänellä ei olisi halkiota ja osaisi imeä.. Mut tuo toinen lapsi on EHKÄ ajankohtasta vasta min.5:n vuoden päästä jos silloinkaan...
 
Meillä ei aluksi meinannut saada otetta sairaalassa joten rintakumin tuuppasivat. Ekan päivän jäliltä oli rinnanpäät rikki joten ehkä kolme viikkoa käytin maidonkerääjiä pitämässä rinnanpäät kosteina ja ettei mikään hangannut. Kolme viikkoa se sattui, sitten alkoi helpottaa. Siitäkin huolimatta että alusta asti kehuivat Miljan hienoa imuotetta. Alusta asti imetin aina kerrallaan vain toisesta rinnasta.

Alusta asti on menty lapsentahtisella imetyksellä, jonka kanssa olin tosi helisemässä siinä parin viikon ikäisenä kun alkoi valvoa pitkät pätkät päivisin ja lisätä maitomäärää. Koko ajan imetin, vartinkin välein välillä. Ja tätähän jatkui siitä sitten tuonne ihan kesän loppuun melkeinpä. Loppukesästä myös alettiin vieroittaa pois rintakumista. Se olikin 3-4 viikon taistelu kun rinnanpäät oli taas yhtä kipeät kuin imetyksen alussa. Hammasta purren imetin välillä kun kumpainenkin rinnanpää jomotti imetysten välilläkin ja kun välit oli niin lyhyitä vielä kaiken lisäksi... [&o] No, sekin helpotti sitten aikanaan, rintaraivareita tuli vieroituksen seurauksena paljon. Nyt on kaikki loppuneet, kivut ja raivarit [:)]

Edelleen käytännössä täysimetyksellä vaikka 4kk-iästä on maisteltu muutamia kertoja ½-1tl kerrallaan, parin päivän välein jotakin sosetta. Tähän mennessä pottua muutaman ja porkkanaa kerran. Eli nuo nyt ei maitomäärään vaikuta mitenkään. Tällä hetkellä imetysvälit vaihtelee, mutta 1-2h taitaa olla semmoinen keskiverto; välillä useammin, välillä harvemmin. Kotona ollessa vähän useammin ja jos ollaan menossa niin saattaa mennä kauemminkin. Ja edelleenkin aina vain toisesta rinnasta syötetään kerrallaan, kummastakin tulee suihkuamalla jos syystä tai toisesta irrottaa otteensa herumisen alettua [:D]

Mulla oli melko suuret odotukset imetyksen suhteen. Ajattelin, että se 6kk olis hyvä täysimettää. Ja ajattelen edelleenkin ja toistaiseksi näyttää hyvältä, nukkuu jopa 9h pätkiä kerrallaan, syö yleensä 1-2krt yössä, kasvaa hienosti ja vaipat kastuu ym joten neuvolassakin sanottiin, että ei ole paineita alkaa sosemääriä kasvattaa eli edelleen pelkällä rintamaidolla kasvetaan meillä [:)] Onneksi, koska otin tuosta imetyksen onnistumisesta vähän turhankin suuret paineet - perfektionisti kun olen ja se jotenkin tuli mulle sydämen asiaksi tuo imetys. Jos onnistuu, niin imetän siis täysin sen 6kk ja jatkan osittaisimetystä niin kauan, kuin olen kotona Miljan kanssa eli ensi vuoden lokakuuhun saakka. Mutta, katsotaan sitä sitten

Mutta nautin imetyksestä alun kipujen ja jatkuvan imettämisen jälkeen tuntuu mukavalta imettää ja olen ylpeä imettämisestä! [:)]
 
Näin täällä:

Laitoksella vauva ei saanut kunnon otetta rinnasta ja imuote oli laiska. Laiska se on vieläkin vaikka tyttö kohta 5kk vanha. Alusta asti olemme antaneet korviketta, pumpattu ja imetetty. Tyttöä ei jotenkin kiinnosta koko rinta? sitä se on ollut alusta asti. Maitoa tuli hyvin alussa, mutta nyt on loppunut melkein kokonaan... vaikka koetan pumpata ja antaa imeä niin ei heru. Nautin alusta asti imetyksestä ja siinä ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta kun ei tule niin ei tule. [&o] Olisin toivonut voivani imettää ainakin sen 6kk ja jopa enemmänkin, minulle kun imetys sopisi hyvin. [:)] Näillä eväillä mennään nyt kumminkin. [8|] Jos saadaan joskus toinen lapsi niin toivon voivani täysimettää ainakin sen 6kk ja jopa enemmän! mutta siitähän en päätä minä vaikka monesti niin väitetään.
 
ALKUPERÄINEN: Aurinkopuuteri
Jos saadaan joskus toinen lapsi niin toivon voivani täysimettää ainakin sen 6kk ja jopa enemmän! mutta siitähän en päätä minä vaikka monesti niin väitetään.


Aamen tähän. Mä olen ollut välillä ihan paskana siitä, että aloin antaa jo kaksikuiselle korviketta. Ja kaikkialla vaan hoetaan, että onnistunut imetys on tahdon asia ja että kuinka se on ollut tuskaa ja sitten muuttunut iloksi. Mä välistämättäkin olen miettinyt, että mä en sitten uhrautunut kivulle lapseni hyvinvoinnin nimissä, vaan laitoin oman jaksamiseni vauvani täydellisen rintaruokintahyvinvoinnin edelle. Että en sitten tahtonutkaan muka onnistua.

Minkäs teet, toinen nänni ei toiminut hyvin ja siitä tissistä tuli koko ajan vähemmän kuin toisesta. Ei se ollut minun päätökseni.[:@] Minun päätökseni oli se, että aloin antaa lapselle lisämaitoa, ja hän sai vatsansa täyteen.
 
Minkäs teet, toinen nänni ei toiminut hyvin ja siitä tissistä tuli koko ajan vähemmän kuin toisesta. Ei se ollut minun päätökseni. Minun päätökseni oli se, että aloin antaa lapselle lisämaitoa, ja hän sai vatsansa täyteen.


Mulla oli sama juttu, toisesta rinnasta tuli koko ajan vähemmän maitoa kuin toisesta. Ja sehän ei ollut syy sille, että toinen rinta jätettiin kokonaan "käyttämättä". Tyttö ei vaan syystä tai toisesta syönyt siitä. Mut kerta mulla toinen tissi toimi niinku piti, niin pärjättiin yhden rinnan maidolla. Helppoo se ei ollu, että sai nostatettua maitoo tyydyttämään tytön tarpeet. Mut en kadu hetkeäkään sitä, että näin niin valtavasti vaivaa sen eteen, että pärjättiin, ja pärjätään edelleen, pelkän yhden rinnan maidolla. Se oli mun päätökseni, että halusin että tyttöni ei tarvitse korviketta. Vaikkei korvikkeessa sinänsä mitään pahaa ole, mutta itse henkilökohtaisesti halusin näin.
 
Täällä myös yksi jonka toisesta tissistä tulee vähemmän maitoa kun toisesta. Olen yrittänyt imettää useammin tästä vähemmän maitoa tuottavasta, että jos lisäisi maidon määrää, mutta eipä tunnu auttavan. Nykyään syötän kummastakin vuorotellen. Neiti kyllä syö melkein mielummin tästä vähän "tyhjemmästä", kun toisesta sitten taas tulee kovalla paineella ja suihkuamalla. Oon vain miettinyt, että mistähän tämä johtuu. Kiva kuulla että on muitakin, joilla sama tilanne! Mulla ilmeisesti kuitenkin jonkin verran tulee tästä toisestakin, koska neiti tuntuu saavan mahansa siitäkin täyteen, eikä halua enää toista siihen päälle. Syötän siis vain yhden rinnan aina yhdellä syötöllä. 
 
Täälläkin tulee toisesta vähemmän kuin toisesta ja sen huomaa myös rinnan koosta [:D] Jotenkin nyt huomannu että vasen tissi reippaasti pienempi kun oikea [:D]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top