Imettämisen ihanuus ja kurjuus

[nannuli]

Mä ajattelin viritellä keskustelua imettämisestä, meillä kun se ainakin on herättänyt sekä onnistumisen elämyksiä et vähemmän onnistuneita... Viime päivät on ollu niin vaikeita, et oon jopa harkinnu koko touhun lopettamista ja pulloon siirtymistä :(

Meillä lähti jo sairaalassa imetys hyvin käyntiin ja alkuun ei ollukaan mitään ongelmia, mutta nyt viimesen parin viikon aikana tyttö on alkanu hylkimään rintaa. Pulloo ei olla annettu kun tyyliin kerran viikossa, et ei pitäs olla siitä kiinni et olis tottunu saamaan ruokaa helpommalla kun rinnasta. Aamusin ja päivisin syödään ihan nätisti mut ilta- ja yösyötöt on yhtä taistelua. Kesken imemisen pimu alkaa huutaa kurkku suorana, huitoo ja heiluu, välillä tarttuu tosi vihasesti nänniin kiinni ja venyttää sitä, saattaa imasta pari kertaa ja sit taas huuto jatkuu. Ei auta vaihtaa rintaa, yleensä rauhottuu vaan isänsä syliin ja menee hetki ennen kun haluaa uudestaan syödä. Nää rintaraivarit on todella turhauttavia kun en ymmärrä missä on vika - tuleeko maitoo liikaa vai liian vähän, koskeeko vauvaa masuun vai missä mättää??!!

Ja nyt vielä rintatulehdus kaupan päälle, niin on kyllä niin negatiiviset tunnelmat imettämisen suhteen. Miten teillä, ketkä ette imetä - mitkä syyt vaikutti imetyksen lopettamiseen? Vai onko se ollu pakon sanelema juttu?

 

[Rinkeli]

Meillä imettäminen sujuu hyvin. Tyttö ei tarvitse korviketta olleskaa. Pari kertaa ollaan annettu kun olen halunnut itse illalla rentoutua.
Tyttö söi sairaalassa ekat päivät pullosta kun oli lastenosastolla, mutta siitä huolimatta imetys lähti heti hyvin sujumaan.

Mutta tosiaan on meilläkin välillä niitä raivareita tissi suussa. Välillä kun syönti ei suju ollenkaan niin tekisi mieli itsekkin alkaa parkumaan tytön kanssa. :(
Vielä ainakin on haluukkuutta jatkaa täysimetyksellä.

 

[Lenita]

Täällä ehkä sama ilmiö kuin nannulilla, mutta lievempänä versiona. Iltaisin saattaa ottaa pienet huikat, irrottaa, ottaa huikat, irrottaa, vääntää päätä taakse ja on itkuinen. Ei malta syödä kunnolla pitkään ja saa sitten vähän väliä koittaa että maistuisko maito. Puolilta öin sitten nukahtaa yöunille.

Olen ajatellut sen johtuvan väsymyksestä ja kenties mahakivuista. Aamuisin selkeästi vatsanväänteet vaikeuttaa syömistä kun ei voi keskittyä pierun punkemiseen ja syömiseen yhtä aikaa. Illalla mahakipuihin vielä lisätään väsymys niin muksuhan on aika sekaisin itsekin.

Päivisin ja öisin syö kyllä oikein hyvin, joten eipä tässä vielä pulloruokintaan ole aikomusta. Olen iloinen kun maitoa on riittänyt.

 

[Delirium]

Erittäin osuva otsikko tällä keksustelulla, sillä juuri ihanaa ja kurjaa imettäminen tuntuu ainakin itselläni olevan. Sujuessaan ja onnistuessaan ihanaa.

Meillä lähti sairaalassa imetys hyvin käyntiin, mutta omaksi ongelmakseni muodostui istuen imettäminen. Kun en sairaala-aikana vielä pystynyt istumaan, en ehtinyt saada oikean asennon löytämiseen neuvoja. Kun kotona sitten kovasti hermoillen sitä harjoiteltiin, tuli samaan syssyyn sitten vielä rintatulehduskin. Nyt sitten sujuu pääsääntöisesti paremmin. Ja samanlaisia raivareita täälläkin, tosin vaihteleviin vuorokauden aikoihin. Meinaa mennä hermot molemmilta. Tänään juuri pohdin, että en silti taida jaksaa ryhtyä pullorumbaan, kun pääsääntöisesti sujuu.

Voimia nannulille! Rintatulehdus on inhottava ja paras hoito siihen on tiheä imettäminen (tai pumppaaminen) kipeästä rinnasta.

 

[blinga]

nannuli, kuulostaa just samanlaiselta touhulta kun meidän tytön imetystouhu! Meillä tosin jouduttiin aloittamaan osittainen pulloruokinta jo synnärillä, kun ei silloin heti maito lähtenyt tulemaan kunnolla ja paino putosi melkein 10%, joten ollaan siitä lähtien oltu tuttelilla osittain. Maitoa tullut koko ajan multa paremmin ja paremmin ja tuttelia vähennetty, mutta tyttö niin kova syömään, että siltä hermo menee herkästi jos ei sitä ruokaa tule HETI. Imemisote on todella kova mutta aika pinnallinen ilmeisesti, eli irtoaa jotenkin herkästi, tosin myös mulla rinta sellainen "pehmeä" (sanoi kätilö nätisti kättärillä, itse sanon vaan että roikkuva... vaikea siitä saada vauvan otetta..., on koitettu vaikka mitä asentoa.. joskus tuntuu että vauvan on parempi tuolla kainalossa maata, nyt kun on vähän kasvanut niin ihan normiasento jo tuntuu jotenkin sujuvan). Oishan se aika helppo antaa periksi ja työntää sitä tuttelia pelkästään suuhun, mutta en mä vielä ole sitä tehnyt, kun maitoa selvästi koko ajan paremmin tulee ja neuvolassa sanoi että kolmen neljän kuukauden tienoilla vasta voi olla maidon tuotanto "valmis" joten kai tässä vielä jaksaa päkertää.

 

[minduli]

Meillä mennään kans täysin rintaruokinnalla. Aluksi pelotti, että maito ei riitä mihinkään, mutta hyvin ollaan jo kohta 2 kk syöty rinnalla ja tyttö kasvaa kovaa vauhtia!! :)

Tuosta rinnalla huutamisesta/hosumisesta/malttamattomuudesta voisin sanoa, että ainakin meidän kohdalla sillon kun alkaa maha olemaan täynnä niin saattaa alkaa se hosuminen. Pikkunen ei taida vaan tajuta, että on aika lopettaa. Samoin sillon, jos pitää päästä röyhtäisemään, niin alkaa kiukut, eli vois ehkä ilma tehdä kepposia sielä teilläkin..?

 

[nannuli]

Meillä nuo raivarit alkaa yleensä sillon kun on vähän aikaa imetty, eli ei pitäs olla siitä kiinni et masu ois jo täynnä. Röyhtäyttääkin ollaan yritetty välissä, mut varmaan jotain masuoireita on kun niin kovasti välillä kipristelee ja vääntelehtii. Tänään käytiin neuvolassa ja otin siellä tän asian esille ja neuvolantäti arveli et johtuu osittain väsymyksestäkin nuo kohtaukset kun ajottuu niin selkeesti ilta- ja yöaikaan.

En mä ihan vielä heitä hanskoja tiskiin, onhan siinä omat hankaluutensa pulloruokinnassakin. Ja kallistakin se olis, kun en varmasti jaksais pumppailla pienelle evästä. Eli kärsivällisyyttä kasvattamaan vaan, eiköhän se tästä :) Kiitokset kaikille tsemppauksista ja tsemppiä myös muille raivareiden kanssa painiskeleville!!

 

[Tsuba]

Vastaan osaltani myös tähän ketjuun, meillä hyvinkin tuttuja noi "itku-potku"-raivarit. Silloin ei kelpaa tissi eikä ees pullo. Tuntuu että on yhtä hosumista koko syöminen. Nyt hoksasin, että on ihan yliväsynyt ja siksi raivoaa. Olen kanssa luullut ettei multa maito riitä ja annetaan pulloa aina lisäksi, mutta luulen että touhu on vaan sitä ettei viitsi imeä ja mahassa vaivoja.
Olen testaillut, että miten maitoa tulee imetyksen jälkeen ja kyllä sitä tulee vielä ihan suihkuamalla kun vähän puristaa. Olisin vaan niin kovasti halunnut pelkästään imettää, mutta minkäs teet kun ei kelpaa.

No katsotaan mitä jatkossa tulee, jos vielä (salaa toivon) maitoa alkais tulla enemmän ja voisi pelkästään imettää.

Muuten luin netistä itkuisesta vauvasta ja jostain löysin sellaisen missä puhuttiin itkuisemmista viikoista ja olikohan niitä vkot 3,5,8 ja 12 ? Onkohan toi totta?

 

[sormustin]

Meillä menty pelkällä korvikkeella jo pari viikkoa, kun maito loppu kokonaan. Eilen kuitenkin huomasin yhtäkkiä, et rinnoista valuu maitoa. Innoissani tökkäsin tissin vauvan suuhun, mut eihän siitä mitään tullu. Ei osannu ottaa enää kiinni, ja huutohan siitä tuli...

 

[minduli]

Niin ja vielä maidon tuotannosta, niin muistakaa juoda paljon nestettä! Mä saatan vetästä huikalla puolenlitran pullollisen vettä aina ja niitä menee päivässä varmaan yli 10 :D Kyllä nesteytys on itsellä kunnossa..! :D

 

[Lucky]

Meillä myöskin raivotaan iltaisin. Poika on nyt paria päivää yli kahdeksanviikkoinen ja on vetäissyt eri mittaiisia itkukohtauksia joka ilta kolmeviikkoisesta lähtien. Neuvolalääkäri lohdutteli, että tää on ihan normaalia ja että poika on vain yliväsynyt. Tavallisetkin päivät on niin täynnä ärsykkeitä vauvalle, että illallaväsymys heittää herkästi yli. Meillä itku alkaa rinnalla myös heti, joten ei itke täyttä mahaa. Luulen itkevän sitä, että on nälkäinen, mutta myös niin yliväsynyt, ettei jaksa edes kunnolla syödä.

Meillä itkua on lyhentäneet seuraavat rutiinit - kokeilkaa ihmeessä, jos teilläkin lyhentäisi raivareita: illalla rauhoitutaan vauvahierontaan ja kylpyyn, jonka jälkeen himmennetään valoja kotona. Ollaan kokeiltu nyt niin, että poika pysyy rintaraivareista huolimatta mun sylissä, koska huomattiin olevan huudosta huolimatta nälissään (isänsä syliin kyllä aluksi rauhoittuu, mutta alkaa aina uudestaan huutaa nälkää). Pidän poikaa sylissä, kanniskelen, puhun ja lauleskelen. Tissi on siinä näyttävästi, he, tarjolla koko ajan ja raivarin jälkeen aina syökin hyvällä ruokahalulla. Parit, kolmet raivarit tuli eilen, mutta alle puolessa tunnissa selvittiin koko rumbasta, kunnes nukahti mun syliin, tissi suussa, kuinkas muuten. Tää auttaa ainakin tällä hetkellä meillä, toivottavasti vois olla jollekin muullekin avuksi!

Tsemppiä kaikille!

 

[Ensikko87]

Mukava kuulla, että edes joillakin imettäminen onnistuu... Minulla se nimittäin jäi lyhyeen , aivan llian lyhyeen...

Meidän Emmi-neiti ehti nauttia tissillä olosta vain noin viikon, kun minulla todettiin kohtutulehdus johon minulle määrättiin kahdet eri antibiotit rinnakkain ( Kefexin 500 ja Flagyl 400) No lääkkeiden syönnin aloitin pe iltana ja jo viikonlopun aikana huomasin, kuinka tytön maha reagoi voimakkaalla kivulla aina syötön jälkeen ( armotonta itkua monta tuntia). Ma aamuna soitin omaan neuvolaan ja kysyin tilanteesta, jolloin onneksi sattui olemaan neuvola lääkäri paikalla... käski välittömästi lopettamaan Flagylin ja ihmetteli miten semmoiset coktailit mulle määrätty. No tytön maha jatkoi temppuiluaan ja muuttui ankaraksi ripuloinniksi ja oksenteluksi n. 2,5 vkon iässä no tuli reissu Oulun yliopistolliseen sairaalaan päivystävälle lastenlääkärille.. Onneksi tilanne kuitenkin lopulta rauhoittui ettei tarvinnut tippaan nesteytykseen mennä.. Maha kipuilu jatkui vielä minun kuurin jälkeenkin muutaman päivän, mutta sitten kun alkoi tytön maha kestämään rintamaitoa, niin kuinkas ollakkaan minulta vain loppui maito. No nyt varmaan moni miettii mielessään, kuinka vain pitää jatkaa rinnalta imettämistä, että kyllä se maito nousee uudelleen... Mutta minä yritin 1,5 kk jokaisella ruokinta kerralla ( 8-10 krt /pvä) niin ei alkanut herumaan.. Yksinkertaisesti oli vain pakko luovuttaa viime viikolla joten nyt ollaan täysin tuttelilla ja Pullorumba o nimensä mukainen..  Pisti vähän mielen matalaksi, kun saa edes lastani ruokittua ( minulla on ollut taipuvaisuutta masennukseen viime vuonna), mutta tilannetta helpotti tieto, että saman pullorumban on pakosta jotuneet käymään läpi myös oma äitini ja toinen siskoistani. Ikää meidän Emmi-tytöllä tulee muutaman päivän päästä 2 kk.

 

[Rosytar]

tankkaaminen kysymyksessä.  
mutta sen kestää se on hyvä että pitää taukoo vähän ja hetken päästä uudestaa..
toinen on se että rinnan syötyä vielä pumppaa äidinmaitoa niinkuin tyhjiltää niin se tuottaminen pitäisi lisääntyä illalla.

lapsen ruokailu vaihtelee ja parhain olisi jos vauva itse jäisi parkujen jälkeen rintaa imemään, koska tajuaisi että öitä pitää tehä ruokansa eteen.. iltaisella ne maha vaivat näkyy enemmän jolloin vatsa hierontaa.. niinkuin koliikki vauvaa hoitais

 

[barn]

Meillä on iltasyömisen kanssa auttanut tutut iltarutiinit, jotka aloitetaan hyvissä ajoin ennen kuin tyttö on yliväsynyt. Tyttö on atooppinen, joten rutiinit alkavat ihon öljyämisellä, sitten vaippa ja yöppäri päälle ja syömään. Iltaimetys on samantyylinen kuin yösyötötkin, makoillaan vierekkäin hämärässä huoneessa, jolloin tyttö rauhoittuu ja jaksaa keskittyä syömiseen. Jos yritän imettää olohuoneessa, missä on valot päällä, telkkari auki, jutellaan miehen kanssa ym, niin siinä on kyllä aivan liikaa ärsykkeitä tytölle ja itkuhan siinä yleensä tulee. Pari viikkoa sitten taisteltiin ihan tosissaan, kun ei meinannut mikään kelvata. Hirveä itkukohtaus illasta toiseen. No, muutettiin rutiineja siten, että aloitettiin tuntia aiemmin ja kappas vain, tyttö oli tyytyväinen ja nukahti itsekseen sänkyyn syötyään ensin mahan täyteen. Yksi oleellinen juttu tuohon itsekseen nukahtamiseen on meillä ollut kapalointi. Toimii todella hyvin. Tyttö oikein nauttii, kun syömisen jälkeen hänet kapaloidaan ensin harsoon ja sitten peiton sisälle. Ei herää omien käsien liikkeisiin ja on turvallinen olo nukahtaa.

Tyttö on nyt viisi kuukautta vanha ja täysimetyksellä. Pumppaan kuitenkin vähintään kerran viikossa maitoa, jotta ei unohdu tuo pullo. Kaverille kävi niin, että ensimmäisen lapsensa kanssa kokeilivat huoliiko pulloa pari viikkoisena ja hyvin maistui. Kun sitten neljän kuukauden päästä vauva olisi jäänyt illaksi muiden hoidettavaksi, niin eipä kelvannut pullo enää, oli päässyt unohtumaan. Antoivatkin neuvolasta sitten vinkin, että pulloa olisi hyvä antaa kerran viikossa juuri siitä syystä, että vauva ei unohda sitä. Suosittelen lämpimästi, kyllä se on hyvä välillä meidän äitienkin tuulettua ja ainakin meillä isä nauttii noista kerroista, kun hän saa syöttää vauvaa :)