Mä kans hehkutan Imetyksen tuen face-ryhmää! Aivan korvaamatonta apua ja vinkkejä saa sieltä sitten, kun se oma tilanne on tiedossa. Etukäteen vaikea valmistautua. Paitsi henkisesti. Mulle tuli täysin yllätyksenä (hyvin negatiivisena sellaisena), miten paljon se aluksi sattui! Meni nännit verille ja ne jälkisupistukset oli kauheita. Mut itkua tiristäen ja sisulla (ja rintakumin ja hörpyttämisen avustuksella), kun alusta selvisi, niin sen jälkeen se oli ihanaa!! Vauva ei myös aluksi osannut imeä tarpeeksi ja paino ei noussut riittävästi. Saatiin kuitenkin neuvolasta tosi hyviä neuvoja imetysasentojen vaihteluun jne. Samoin sieltä imetyksen tuen sivuilta. Eli ainut mitä voin kannustaa, on et ottaisi asenteen, että ainakin sen pari kuukautta kokeilee vaikka seistä päällään, että homma lähtisi käyntiin. On se niin hyvä lapsen kannalta ja niin helppoa pidemmällä tähtäimellä.
Ja jos ei sit vaan onnistu ja väsyy liikaa, niin osittaisimetyskin on parempi kuin ei mitään. Ja korvikkeet ovat lopulta ihan hyviä myös. Tilanteen mukaan ja ilman itsesyytöksiä :)
Mä luulen, et haluihin vaikuttaa myös muuten hormonitoiminnan palautuminen ja ihan vaan väsymys ja kaiken uutuus. Aika auttaa, en sen takia kyllä imetystä lopettaisi! Mä sain myös limakalvojen kuivuuteen gyneltä estrogeenipuikkoja (joita en sitten kyllä lopulta uskaltanut käyttää), ja aina voi käyttää liukastetta :) kyllä sitä parin kk kuivasta kaudesta selviää järjissään jokainen, myös se mies, vauva on pieni niin pienen hetken :)