Imettäminen

Pelleriina

Pelleriina

Sukkela juttelija
Joulumammat 2018
Tuli mieleen tämmöisen ketjun perustaminen tuosta imettävät odottajat -ketjusta. Odotan itse esikoista ja tajusin juuri, että en tiedä imettämisestä juurikaan mitään, joten olis kiva myös kuulla kaikenlaisia kokemuksia ja vinkkejä siihen liittyen. Esim. kauanko olette imettäneet vai eikö imetys jostain syystä onnistunut, miltä se tuntuu/tuntui ja miten se sujui yms.
 
Mut yllätti heti esikoisen syntymän jälkeen se, että aluksi imettäessä alkoi jäätävän kipeät jälkisupistukset. Imetys siis edesauttaa kohtua supistelemaan itsensä taas normaaliin pieneen kokoonsa raskauden jäljiltä. Mulle on imetys ollut synnäriltä asti aika helppoa, lukuunottamatta suihkutissiongelmaa. Sekin oli uutta mulle, että maitoa voi suihkuta liikaakin niin että vauva yskii kun ei ehdi imeä.
 
Imetin esikoista 1v 2kk. Alkuun oli aika vaikeaa, kun sairaalasta ja neuvolasta neuvot loppui vain parin erilaisen imetysasennon näyttämiseen. Maitoa nousi jo sairaalassa ihan mahdottomasti, ja tissit olivat valtavat. Vauva meinasi tukehtua ja söi vain pari minuuttia, vaikka sairaalan ohjeista ymmärsin, että puoli tuntiakin on normaali. En tajunnut, että nämä molemmat johtuivat vain runsaasta maidon erityksestä. Viimein kuukauden jälkeen soitin imetyspolille ja pääsin siellä käymään. Jo puhelimessa mulla diagnosoitiin suihkutissit ja käynnillä näytettiin siihen sopivat imetysasennot. Se helpotti meidän imetystaivalta suunnattomasti! :) Suosittelen siis avun pyytämistä osaavalta taholta, ei neuvolasta, jos tuntuu, että ei ohjeet tunnu oikealta.
 
Kannattaa katsastaa Imetyksen tuen nettisivut ja heidän muut some-kanavat. Siellä on tosi paljon tietoa.

Sitten myös semmonen sivusto kuin Imetysrauha, siellä on paljon tarnoita erilaisista imetyksistä.

Oma mielipide: Imetys on kyllä paljon ihmeellisempää kuin mitä luulisi. Siis ihan ne kropan mekanismit ja se äidin ja vauvan yhteistyö. Viittaan siis esim vauvan tiheänimunkausiin jolloin vauva varmistaa maidon riittävyyden (rinnat tuottavat maidoa kysynnän mukaan) ja siihen miten vauvan syljessä olevat pöpöt siirtyvät äidin verenkiertoon jolloin äiti tuottaa vasta-aineita, jotka taas siirtyvät maidon mukana vauvalle ikään kuin lääkkeenä.
Itse oon ehkä vähän imetysfanaatikko, mut ihan oikeasti, imetys ei kaikille sovi, ja tärkeintä on että vauva saa ravintoa ja voi hyvin. Apua kannattaa hakea jos ei onnistu tai tunnu hyvältä.

Itse mietin meneekö seuraava imetys samalla tavalla, vai onko se ihan erilaista.
 
Fanaatikko täälläkin! Mäkin oon ihan ihmeissäni miten upeella tavalla imetys toimii (silloin kun toimii). Hyödyt ja ilot on mittaamattomat. Kannustan yrittämään vaikka tuntuis aluksi vaikeelta, ja tosiaan hakemaan tukea ja apua ihan kädestä pitäen jos se tuntuu tarpeelliselta. Tutuilta äideiltä, imetyksen tuki ry:ltä, neuvolasta, täältä meiltä... Ja imetystaipaleita on niin monenlaisia, oma tapa ja päätös on just oikea jos se tuntuu itsestä hyvältä. Omasta jaksamisesta täytyy pitää huoli myös eikä arvostelijoita puoleen tai toiseen kannata kuunnella vaikka olisivat läheisiäkin tai jopa lääkäreitä. Tuorekin äiti tietää parhaiten mikä omalle vauvalle on paras. Lapsi mukautuu mihin vain, kunhan saa tavalla tai toisella riittävän ravinnon ja läheisyyden.
 
Mut hämmensi alkuun se, miten tärkeä ja iso asia imetyksestä tuli itselle, ja vauvalle tietysti myös. Raskausaikana sitä ajatteli, että onnistuu jos onnistuu. Mutta kun vauvan sai rinnalle ja molemmat opetteli uutta asiaa, niin ei sitä fiilistä vaan osaa selittää. Kaikista vaikeuksista huolimatta täysimetin sen puoli vuotta, ja kokonaan lopetettiin hieman reilu vuoden iässä. Tunnustan että mussa asuu myös pieni laktivisti, mutta toki pääasia on, että lapsi saa rakkautta ja ravintoa, tuli se sitten rinnasta tai pullosta. Mutta kannustan ainakin kokeilemaan, ja tosiaan apua on saatavilla, kun ei asiat aina vaan mee niinkuin oppikirjoissa. :)
 
perho sanoi:
Lisäisin vielä, että imetysasioissa jotkut ovat hyvinkin ehdottomia. Esim. itse koen täysimettäneeni 6kk vaikka joidenkin mukaan en, koska vauva sai toisen luovutettua maitoa ennen kuin oma maito nousi. Jotkut kommentit kannattaa reilusti suodattaa.
Click to expand...

No tuohan on nyt ihan hölmösti joiltain ajateltu! Minä ainakin olen täysimettänyt, vaikka meidänkin vauva keskolassa sai luovutettua maitoa, ennen kuin jaksoi edes imeä ja minulta maito nousi. Ja saipa tuo varmaan kaksi kertaa korvikettakin imetysaikana.
 
Imettäminen tosiaan on ihana asia, kun se onnistuu. Se tunne ja ymmärrys, että pystyy ruokkia oman lapsensa sen kummemmin "tekemättä mitää", on upeaa. Jos halu on imettää, luovuttaa ei kannata, vaikka alku olisi hankalaa, vaan rohkeasti hakea apua ja neuvoja. Uskon, että monilla tulee jossain vaiheessa tunne, ettei siitä tule mitään.

Ja onhan imettäminen tietysti tosi helppoakin! Tissi esiin, vauva siihen ja voilà! Lapsi on ruokittuna :grin Ei tarvi murehtia maidon lämmittämisiä sun muuta.
 
Imetys on ihanaa kun se onnistuu. Tän meidän vuosikkaan kanssa imetin osittaisesti muutaman kuukauden, lopulta se loppui jäätäviin rintaraivareihin. Mut oon niin iloinen niistä onnistuneista hetkistä mitä saatiin kokea.
Imetykseen liittyy myös omanlainen hormonitoimintansa, koin helpottavana kun palauduin siitä. Arki helpottui kovasti sen jälkeen.
Edelleen tavoite on seuraavankin kanssa täysimetys, mutta ei hampaat irvessä. Mulla se ei välttämättä tule ikinä onnistumaan.
 
Itselle myös imetys on todella tärkeä asia ja olenkin sen eteen tehnyt kaikkeni jotta se on onnistunut kuten olen toivonut. Mitään helppoa se ei todellakaan ole ollut mutta ehdottamasti kaiken sen vaivan ja tuskan arvoista. Kyllä siitä sai olla itsestään ylpeä kun sen pienen vuoksi kaiken kesti ja lopulta imetys onnistui juuri kuten pitääkin. <3

Esikoisen imetys oli vaikein koska minun kiusaksi tuli rintatulehdukset ja niitä olikin aika monta. Lisäksi imettämistä hankaloitti minun sisäänpäin kääntyneet rinnanpäät, jonka vuoksi jouduinkin alkuun käyttämään rintakumia kun siitä imuotteesta ei meinannut tulla mitään. Rintakumista päästiin onneksi pian eroon ja toisen lapsen imetyksessä en sitä enää tarvinnut ollenkaan. Imetin molemmat 1v ja 2-3kk, täysimetin sen 6kk. Olisin halunnut ja pystynyt imettämään pidempäänkin, mutta itselle tuo painonlasku ei pysy kurissa ja sen vuoksi olen joutunut lopettamaan imetyksen, jotta ei tippuisi alle sen lähtöpainon. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä minkä verran pystyin molemmat imettämään, varsinkin kun miettii esikoisen synnytyksen jälkeen tullutta sairaalajaksoa, joka kesti liian kauan. Siihen mahtui 2 x kohtutulehdus, verenmyrkytys sekä lopulta kaavinta kun kohtuun oli jäänyt jämiä istukasta. Toisenkin lapsen synnytyksen jälkeen oli kohtutulehdus mutten onneksi joutunut kaavintaan.

Toivottavasti tällä kertaa pääsen helpommalla, mutta olen varautunut myös siihen että samat vaivat toistuu uudelleen.
 
Mulla epäonnistui imetys lähes täysin. Maitoa tuli niukasti ja poika ei jaksanut sitä imeä. Tultiin miehen kanssa tulokseen että kaiken helpointa oli luovuttaa ja siirtyä pullo ruokintaan kokonaan. Tämä tapahtui jo 3kk iässä. Pullosta poika sai hyvin maitoa ja kasvu lähti huimaan nousuun. Edelleen kasvaa hieman ikäistään pitempänä.
 
Ja yö syötöt loppu jo 1kk iässä kun vaan heräsin aamulla että herran jestas poika ei oo pyytäny maitoa
 
Kiitokset tähänastisista vinkeistä ja kokemuksista. On hienoa lukea erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä :happy:
 
Meillä esikoisen kanssa mentiin osittaisimetyksellä n 4kk asti, sitten loppui se touhu. Nautin imetyksestä sen jälkeen kun hyväksyin että maitoa ei vaan tule tarpeeksi täysimetykseen.
Ihana puoli korvikeruokinnassa oli se että mies ja isovanhemmat pystyi hoitamaan vauvaa siinä missä minäkin, vauva ei ollut 24/7 kiinni minussa.

Jotenkin myös nyt olo että onnistuuko imetys nytkään, koska rinnat ei ole reagoineet raskauteen mitenkään.
 
Mä suhtauduin esikoista odottaessa imetykseen tosi epäileväisesti ja vielä sairaalaan mennessäkin olin sitä mieltä, että korviketta vaan pulloon huoletta, imetys ei oo mun juttu :D Niin sitä vaan kuitenki jäi siihen hommaan täysin koukkuun sittenku se lähti heti sairaalassa sujumaan ja imetystä kesti 1v7kk, en olis ikinä uskonu! Ja mulla se vei raskauskilot mennessään sellasessa vauhdilla etten ois ikinä uskonu, kunnon rasvaimu :D Täysimetystä oli 4kk, minkä jälkeen rinnalle tuli maistuluannoksia kiinteistä mutta korviketta neiti ei syönyt oikeastaan koskaan. Muutaman kerran maistatettiin, mutta ei vaan tykännyt..
 
Joo totta muuten, itellä kans lähti kaikki raskauskilot ja enemmänkin, varmasti isona tekijänä oli just imetys. :grin Mutta tosiaan imetykseen pätee sama mitä muihinkin asioihin, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä taas sitten sovi toiselle. Joten kaikki arvostelijoiden kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jokainen tietää mikä on parhaaksi omalle lapselle. :) Meillä ei lapsi saanut ikinä korviketta, tosin ihan siitä syystä, että omaa maitoa tuli niin paljon, ja pullosta sitten joi pumpattua maitoa jos olin jossain vähän pidempään. Rinnasta siirryttiin sitten asteittain lehmänmaitoon, ja siinä jo huomasi, että meille se reilu vuoden imetys oli ihan hyvä mitta. Ei tullut kertaakaan mitään vieroitusraivareita tms.
 
Mä kanssa hurahdin imetykseen aivan totaalisesti esikoisen kanssa! Olin luullut että se olis vain ruokkimista, mutta se olikin niin paljon enemmän. Mutta helppoa se ei ollut, ja aiheutti kyllä alkuaikoina monet epätoivon itkut. Mulla maito nousi vasta kuuden päivän jälkeen, ja oli kamalat helteet ja vauva kuivui, joten heti jouduin alottamaan lisämaidot. Lisäksi vauvan paino nousi alkuun tosi huonosti. Neuvolasta sai neuvoja lähinnä vain lisämaitojen antamiseen, mutta ei mitään tukea imetykseen. Se on kamala tunne, kun ei pysty ruokkimaan pientä heiveröistä lastaan. Onneksi tajusin kääntyä imetyksen tuki ry:n tukiäitien puoleen! Vasta heidän kanssaan juttelemalla opin mm. sen, että se ei riitä että vauva saa hengata rinnalla niin kauan kuin haluaa, vaan sitä rintaa pitää myös vaihtaa jopa parin minuutin välein jotta saisin maidontuotannon kasvamaan. Minä tyhmä kun olin pitänyt vauvaa samalla rinnalla jopa tunnin putkeen... Tämän kun opin, niin johan lähti vauvan paino nousuun ja lisämaidoista päästiin! Kuulauden kuluttua kukaan ei enää meinannut tunnistaa meidän vauvaa, kun siitä oli tullut niin pulleaposkinen. :) Mutta siis, imetykseen liittyy vaikka mitä kommervenkkejä ja harvalla neuvolatädillä on ajantasaista imetysohjaustietoutta, joten kannattaa olla itse aktiivinen ja tutustua aiheeseen jo etukäteen ja etsiä jo etukäteen ne luotettavat tahot joilta tarvittaessa pyytää apua. Siinä vauvan synnyttyä on niin paljon kaikkea muutakin, että helpommalla ja vähemmillä itkuilla pääsee kun on valmistautunut kunnolla etukäteen. Imetyksen tuen somekanavat on ihan huippuja siihen tarkoitukseen! :)
 
Niin juu, ja imetykseen liittyy tosiaan omanlaisensa hormonitoiminta. Itse koin olevani koko imetysajan jossain onnellisessa oksitosiinipöllyssä. Hirmuinen aivosumu ja mies vaan naureskeli mulle ja mun höperyydelle, mutta elämä oli mukavaa. Hormonit auttoi nukahtamaan uudelleen tosi helposti yösyöttöjen jälkeen, tai niiden aikanakin. Ja jaksamaan sitä väsymystä. Piti myös mukavasti kuukautiset poissa. Ainoa huono puoli oli, että limakalvot oli tosi kuivat koko imetyksen ajan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top