Heips mahtaako kellään olla kokemuksia siitä että on vanhempi kuin mihensä? mä olen 9v. vanhempi kuin mun mies, suhdekin on aika tuore ja huomasin olevani raskaana.. mies oli aivan innoissaan... enemmän kuin minä aluksi. Olikohan väärin multa kun odotan samoja asioita hänetä kuin omanikäösiltäni miehiltä ... muutettiin yhteen ja pelkään et häntä rupee ahdistaan kun kaikki käy niin nopeasti. hänellä kun menojalka vielä vipattaa jne. enkä kyllä ole kieltäny menemästa mutta mietin että onko tällä kuitenkaan tulevaisuutta.. että "kahlitsin hänet liian nuorena".
Ikäero kun nainen vanhempi..
- Ketjun aloittaja linnea10
- Aloituspäivämäärä
blinga
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä samanlainen ikäero, eli minä miestä 9 vuotta vanhempi. Ei ole tuntunut vaikuttavan odotukseen mitenkään negatiivisesti, mutta ei hän toisaalta koskaan ole ollutkaan mikään bilettäjä.. enemmän olen tavannut sellaisia oman ikäisteni miesten parissa. Jokainen tietty erilainen, kuka on kypsä 20-vuotiaana, kuka 40-vuotiaana, mistä sen tietää? Itse tunnen välillä itseni paljon lapsellisemmaksi kuin mitä mies on..
kiva kuulla että on muitakin kenellä ikäeroa paljon, mun mies kyllä on täysin mukana vauvan tulossa jne. mutta hän on ollut kova juhlimaan ja vaikka nyt onkin vähentänyt niin pelkään että hän jossain vaiheessa katuu sitä että joutui "perheelämään" niin nopeasti. Mulla kuitenkin on jo 10v tyttö ennestään ja tottunut elämään hänen ehdoilla. Mutta eihän sitä koskaan tiä, ehkä hän yllättää, hän kuitenkin on ollut alusta asti täysillä meijän suhteessa mukana vaikka mä jarruttelin alussa ikäeron takia.
Meillä on ikäeroa 6 vuotta ja iältämme ollaan kolmen kympin molemmin puolin eli mieskään ei ole ihan poikanen kuitenkaan enää. Meillä ei ikäeroa huomaa, emme itse eikä ulkopuolisetkaan. Rakastuttiin nopeasti, kun tavattiin ja tunnettiin hengenheimolaisuutta alusta lähtien. Meilläkin mies on enemmän perheihmisiä kuin minä. Hänelle on ollut aina selvää, että haluaa lapsia ja perheen. Itse en oikeastaan koskaan ole haaveillut lapsista, mutta en toisaalta sulkenut poiskaan niin etten missään tapauksessa haluaisi.
Meidän esikkomme sai alkunsa ehkäisystä huolimatta ja ihan onnellisena häntä on odotettu eli ei missään tapauksessa ole ollut kamalaa minullekaan, vaikka yllättäin tulikin eteen. Ja siitäkin huolimatta, että raskaus on ollut terveydellisesti ja oman vointini puolesta hyvin vaikea, lapsen saanti tuntuu hyvältä. Kuitenkin minulle alkaa jo ikää hiljalleen tulemaan, ja tuntuu myös hyvältä suoda miehelleni hänen haluamansa perhe. Aiemmin häntä olen varoitellut, että johtuen endokrinologisesta häiriöstäni ja aiemmasta (virheellisestä ja pyytämättä kerrotusta) lapsettomuustuomiosta naistentautien polilla ei lapsia välttämättä saada koskaan, ja hän sanoi siihen, ettei se ole hänelle kuitenkaan kynnyskysymys suhteessamme ja minun kanssani oleminen on tärkeintä. Elämä ratkaisi asiat nyt kuitenkin näin onnellisesti [:)]
Meidän esikkomme sai alkunsa ehkäisystä huolimatta ja ihan onnellisena häntä on odotettu eli ei missään tapauksessa ole ollut kamalaa minullekaan, vaikka yllättäin tulikin eteen. Ja siitäkin huolimatta, että raskaus on ollut terveydellisesti ja oman vointini puolesta hyvin vaikea, lapsen saanti tuntuu hyvältä. Kuitenkin minulle alkaa jo ikää hiljalleen tulemaan, ja tuntuu myös hyvältä suoda miehelleni hänen haluamansa perhe. Aiemmin häntä olen varoitellut, että johtuen endokrinologisesta häiriöstäni ja aiemmasta (virheellisestä ja pyytämättä kerrotusta) lapsettomuustuomiosta naistentautien polilla ei lapsia välttämättä saada koskaan, ja hän sanoi siihen, ettei se ole hänelle kuitenkaan kynnyskysymys suhteessamme ja minun kanssani oleminen on tärkeintä. Elämä ratkaisi asiat nyt kuitenkin näin onnellisesti [:)]
Maiza
Näppärä viestien naputtelija
linnea10: Itsellä ei ole noin päin kokemusta (mies on minua 6 v. vanhempi), mutta voin kertoa anoppini olevan appeani 11 vuotta vanhempi ja he viettävät kohta 40-vuotishääpäiväänsä! Mieheni isä oli siis 20 ja äiti 31 kun menivät naimisiin ja siitä 9 kk:n kuluttua syntyi mieheni isoveli. Ja on siinä kuule niin maaliman onnellisin aviopari, jotta!!!! [:)][:)][:)] Onnea teille parisuhteeseen ja ihanaan odotukseen! Ei se ikää katso. [:D]
pumpernikkeli
Silmät suurina ihmettelijä
Meillä on ikäeroa 5 vuotta ja välillä ollut ihan samat ajatukset. Tulin raskaaksi ihan suhteen alkumetreillä ja mietin sitä miten mies sopeutuu tähän uuteen tilanteeseen vai sopeutuuko ollenkaan. Ihan hyvin on kuitenkin mennyt ja uskon että ei tuo ikäero loppujen lopuksi merkitse mitään kun samanhenkisiä ihmisiä ollaan. Eniten tuo ikäero korostuu kun katsoo meidän kaveripiirejä: minun kavereista lähes kaikki ovat naimisissa ja heilllä on lapsia, hänen kavereistaan yhdelläkään ei ole sama tilanne. Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta.
Hyvin se menee.Ota päivä kerrallaan ja ajattele itseäsi ja vauvaa. Itse olen loppusuoralla,enää vajaa kuukausi laskettuun ja ikäeroa minulla on puolisooni 12 vuotta.Itse olen se vanhempi osapuoli,vajaa 40 lasissa...
Alussa oli pelkkää onnea ja hehkutusta,sitten tuli kevät ja "juoksuaika",mutta juteltiin(lue riideltiin) useasti asiasta ja kerroin omat tunteeni,miksi tuntuu pahalta kun hän on koko ajan menossa ja liikkuu omanikäistensä kavereiden niin mies kuin naispuolisten kanssa jne jne..niin jossain vaiheessa tais tulla herääminen että hän rupesi ajattelemman asioita. Tämä juoksuvaihe tais kestää reilut 2kk ja oli kyl rankkaa aikaa,kun mietin kaikkia yh-asioita ja selviytymistä pienellä palkalle,muistelin menneitä skeidoja jne jne...
Meillä on pitkä historia takana ja epäluottamusta suhteessa ollut,oltiin erossakin välillä,mutta kun palattiin lopulta saman katon alle,niin raskaus tuli kyllä sellaisella ryminällä.
Minusta tuntui kanssa alussa että puolisoni oli enemmän innoissaan kuin minä,mutta alkuhämmennyksen jälkeen olen ollut tosi onnellinen.
Toivon että suhteemme jatkuu onnellisena ja luottavaisena hamaan tulevaisuuteen asti,mutta aina tulee karikkoja.
Pitää vain yrittää olla positiivinen ja elää päivä kerrallaan. Itse ajattelen ettei toista voi omistaa ja kahlita.Kotielämän kun pitää hyvänä,niin ei se toinen kaipaakaan muille maille eikä ahdistu.
Muistat vain että itsekin tarvitset irtiottoja arjesta ystäviesi kanssa,ettei elämästä tule paksua tasaista puuroa.
Kyllä muksu pärjää isän kanssa ja hekin tarvitsevat "omaa aikaa" kahdestaan ,että side lujittuu.... Kuulostaa kyllä niin ruusuiselta,että toivon itsekin osaavani noudattaa noita irtiottoja kun muksu on syntynyt ;)
Alussa oli pelkkää onnea ja hehkutusta,sitten tuli kevät ja "juoksuaika",mutta juteltiin(lue riideltiin) useasti asiasta ja kerroin omat tunteeni,miksi tuntuu pahalta kun hän on koko ajan menossa ja liikkuu omanikäistensä kavereiden niin mies kuin naispuolisten kanssa jne jne..niin jossain vaiheessa tais tulla herääminen että hän rupesi ajattelemman asioita. Tämä juoksuvaihe tais kestää reilut 2kk ja oli kyl rankkaa aikaa,kun mietin kaikkia yh-asioita ja selviytymistä pienellä palkalle,muistelin menneitä skeidoja jne jne...
Meillä on pitkä historia takana ja epäluottamusta suhteessa ollut,oltiin erossakin välillä,mutta kun palattiin lopulta saman katon alle,niin raskaus tuli kyllä sellaisella ryminällä.
Minusta tuntui kanssa alussa että puolisoni oli enemmän innoissaan kuin minä,mutta alkuhämmennyksen jälkeen olen ollut tosi onnellinen.
Toivon että suhteemme jatkuu onnellisena ja luottavaisena hamaan tulevaisuuteen asti,mutta aina tulee karikkoja.
Pitää vain yrittää olla positiivinen ja elää päivä kerrallaan. Itse ajattelen ettei toista voi omistaa ja kahlita.Kotielämän kun pitää hyvänä,niin ei se toinen kaipaakaan muille maille eikä ahdistu.
Muistat vain että itsekin tarvitset irtiottoja arjesta ystäviesi kanssa,ettei elämästä tule paksua tasaista puuroa.
Kyllä muksu pärjää isän kanssa ja hekin tarvitsevat "omaa aikaa" kahdestaan ,että side lujittuu.... Kuulostaa kyllä niin ruusuiselta,että toivon itsekin osaavani noudattaa noita irtiottoja kun muksu on syntynyt ;)
hyvä kuulla muitakin samantapaisia tarinoita kun itse käyn läpi. me ollaan kyllä todella erinlaiset mun miehen kanssa, mä olen vanhanaikainen joka asiassa ja hän on näitä nykynuoria[:D] esim.tietokoneet on elämä kun mua ei vois vähempää kiinnostaa istua tuntitolkul jonku koneen edes.. näistä voi jatkossa tulla sanomista myös.. kun en jaksa katella äijää koneella[:@] mut mua ei pelota tulevaisuus yksinkään jos niin käy.. tyttö on kohta 11v ja hänet kasvattanu oikeastaan yksin, näkee isäänsä sillointällöin. tiedän et pärjäisin yksinki. joten väkisin en rupea pitämään tätä suhdetta yllä jos aivan mahdottomaks menee. ja niin ajattelen jokaisesta suhteesta.. parempi yksin kuin huonossa suhteessa[:)]
blinga
Satasella mukana keskusteluissa
Hyvin se on tuntunut tämä raskaus ja odotus sujuvan tuon nuoremman miehenkin kanssa! Hänessä on ilmennyt hyvinkin vastuuntuntoisia ja huolehtivaisia piirteitä, välillä vähän ylihuolehtivaisiakin, varmaan siskojensa kanssa jutellut... Pitäisi mun kuulemma enemmän levätä ja olla varovainen (?) vähän joka asiassa.. Aika usein hän on jutellut kasvatukseen liittyvistä asioista, millainen isä hän haluaisi olla ja miten lapsensa kasvattaa. Tyttövauva on ilmeisesti tulossa, ja sekin oli aikaisemmin vähän pelottava asia hänelle, mutta nyt miettii jo kovasti mitä kaikkea tahtoisi tyttärensä kanssa tehdä (karatetunneille nuorena jo...)[:D]. Mielenkiinnolla odottaen..