Ihmisten asenne nuoria äitejä kohtaan..

Pingviini, se ei todellakaan ole kiinni siitä oletko 18 vai 40, osaatko lapsen hoitaa vaan ihan omasta kypsyydestä. Minä ainakin uskon, että sinusta tulee mahtava äiti! :happy: Itse olin 18v ja 1kk kun sain tietää olevani raskaana (oli kyllä ihan suunniteltu raskaus) ja jäin yksin jo raskausaikana, kun miehelle iski paniikki. Synnytysosastolla minua kohdeltiin selvästikin erilailla kuin muita äitejä, koska olin niin nuori. Muiden vauvoja vahdittiin, että äitit saivat hetken nukkua ja minun ei, koska minun piti kuulemma tottua siihen, ettei vauva nuku välttämättä kotonakaan. Mutta hyvin on mennyt ja tyttö on nyt jo 10-vuotias reipas nelosluokkalainen. Olen aina nuorin äiti vanhempainilloissa ja edelleen toiset äidit saattavat katsoa pitkin nenänvartta, mutta en välitä siitä. Tiedän olevani paras äiti lapselleni.
 
Kun aloin odottaa esikoista olin 14. Lapsi siis itsekkin, mutta myös tuossa iässä siihen vanhemmuuteen vaan jotenkin kasvaa. Kuulin TODELLA törkeitä kommentteja tuntemattomilta raskaudestani. Oma sukuni otti asian hyvin. Äitini, tätini, mummoni ym, on saaneet ensimmäisensä alle kakskymppisenä. Olen muutenkin saanut pärjätä lapsena jo omillani. Ainakin kavereitani enemmän. Vanhemmuus 15vuotiaana ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Tosin joskus ne muiden ilkeet kommentit sai epäilemään omaa vanhemmuuttaan.

Nyt kun odotan toista lastani, olen kuulut vaan muutaman "aijotko pitää sen" -kommentin. En jaksa niistä välittää, koska mä tiedän pärjääväni ja mulla on vahva tukiverkosto ympärilläni. Enkä ole enää lapsi niinkuin ensimmäisellä kerralla. Olen jo vuosia pärjännyt omillani.
 
Muistetaanhan asiallinen käytös ja puhe, vaikka olisikin eriäviä mielipiteitä ja tunteisiin käyviä tilanteita. :Heartred
 
Muokattu viimeksi:
Esikoista aloin odottaa kun olin 17, syntyi kun olin 18. En ole koskaan pitänyt itseäni minään teiniäitinä. Toisen sain 20v ja kolmannen 22v. Olen aina näyttänyt nuoremmalta joten onhan mua katsottu ja kommentoitu monin tavoin ja esikoisen kohdalla olen saanut negatiivisia kommentteja niin neuvolatädeiltä kuin kätilöiltäkin, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka onhan se loukkaavaa että jos nuorena (mutta kuitenkin aikuisena!!!) teet lapsia, niiden on oltava vahinkoja.
Esikoisesta alkaen olen täysin omistautunut lapsilleni, alkoholin kanssa pämppäämiset ym jäi siihen (toki vietin ehkä poikkeuksellisenkin levottoman teini-iän) ja olen ollut erittäin tunnollinen äiti, liikaakin joidenkin mielestä. Nyt 27vuotiaana mulla on neljä lasta ja kyllähän meidän perhettä välillä katsotaan vähän pidempään kun meitä miehen kanssa saattaa kyllä luulla ikäistämme nuoremmiksi. Siinähän riittää ihmeteltävää joillekin x)
 
Minä sain esikoiseni 16-vuotiaana, seuraavan 6 vuotta myöhemmin 22-vuotiaana. Nyt, 6 vuotta myöhemmin 28-vuotiaana, odotan kolmatta. Mun mielestä se odotus ja vauvan kanssa elo meni todella hyvin, mutta sitten koulun vanhempainilloissa ja tytön kavereiden vanhempien kanssa on ollut enemmän hankaluuksia.
 
Itse olen 19 ja esikoista odotan. 20 kun hän syntyy :) vielä ei mitään kommentointia, enkä usko että ihan lähipiiristä tuleekaan.
 
Takaisin
Top