Ihmisten asenne nuoria äitejä kohtaan..

Pingviini

Pingviini

Oman äänensä löytänyt
Nyt voi sanoa, että ärsyttää ja paljon! Täytin elokuussa 18, päivä synttäreiden jälkeen sain tietää että olen raskaana (kyllä, pillerit petti mutta silti odotellaan onnen kukkuloilla). Nyt siis 13+4 ja kerrottiin miehen kanssa viimeisillekin tutuille asiasta, just siks et saa nekin sulatella hiukan :D No, nyt sit on alkanut tulemaan kommenttia puolitutuilta "aikuisilta" siitä, miten lapsen elämä on nyt jo tuhoon tuomittu näin nuorien vanhempien vuoksi (mieheni on 24) ja kuinka yhteiskunta olisi parempi jos lasten saantiin olisi ikäraja. Me ei kuulemma mitenkään voida hoitaa lasta/lapsen tarpeita kun varsinkin minä olen edelleen "lapsi". Suurin osa kommenteista on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jotkut (esim. "Toivottavasti nautitte ongelmalapsen kasvatuksesta") on tuntunut todella pahalta.. Onko muilla samanlaisia kokemuksia siitä että voiko ihmiset oikeasti olla noin julmia :sad001?
 
Jos joku aikuiseksi itseään kutsuva heittelee tuollaisia kommentteja, kuin "toivottavasti nautitte ongelmalapsen kasvatuksesta", niin se heittelijä kyllä kuulostaa itse enemmän epäkypsältä ja ongelmaiselta.

Kaikenlaiseen asenteeseen törmää, mutta sitäkin voi miettiä, että ei ole kauaa siitä, kun n.18-22v. oli se "normaali" aika naiselle saada ensimmäinen lapsi. On hyvä valmistautua siihen, että lapsen kasvattaminen vaatii kypsyyttä, joustamista ja niin edelleen, muttei ikä ole este. Voihan kolmekymppinenkin vielä olla hyvin kypsymätön. Vauvan syntyessä olet jo lähemmäs 19, joka on melkein 20, enkä näe estettä miksi olisit liian nuori, miehestäsi puhumattakaan.

On harmi, että ihmiset rupeavat ilkeilemään silloin, kun toinen tarvitsisi oikeasti tukea ja kannustusta. Kyllä te siihen pystytte, kun otatte asian vakavasti. :)
 
Kun me aloimme yrittää lasta, olin 23 ja mies 24, poika syntyi sitten kun oltiin 24 ja 25. Minun sukuni puolelta osattiin odottaakin raskausuutista, olen aina halunnut perheen nuorena ja omakin äitini on saanut minut 20-vuotiaana. Eivät yllättyneet hekään, joille ei oltu yrittämisestä kerrottu. Miehen puolelta taas joillakin oli pinttyneesti sellainen käsitys, että lapsen täytyi olla vahinko. Hyvää he tarkoittivat kuitenkin, kun maalailivat kaikkea että mitä nyt, pitääkö lopettaa opiskelut ja kaikkea muuta absurdia. Oudolta se silti tuntui, kun mies nyt on jo 25, joka on mielestäni jo ihan kaikilla tavoin normaali aika tehdä lapsia. Joskus se taitaa olla niin, että sitä muistaa sen pikkupojan mielessään, eikä huomaa miten aika menee ja pojasta kasvaa jo aikuinen mies. :rolleyes::)
 
Järkyttäviä kommentteja olet kohdannut Pingviini. Tsemppiä, kyllä te hienosti pärjäätte!

Itse ollaan jo 23-vuotiaita ja hyvin pitkään seurustelleita, joten vauvauutiset ovat jo ajankohtaisia. Mutta valitettavasti miehen perhe on sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä kolmenkympin paremmalla puolella, koska nuorena sitä haluaa niin kovasti vain bilettää ja ryypätä. Emme tätä mieheni kanssa useinkaan harrasta, mutta heillä on silti jostakin jäänyt mielikuva, että vedämme perseet olalle vähintään kahdesti viikonlopun aikana. Itsestäni tämä on turhauttavaa, kun vauva on kaikkea mitä me juuri nyt toivomme...
 
Se, onko joku hyvä äiti tai hyvä isä, ei ole iästä kiinni.Eikä ole vanhempien iästä kiinni myöskään se, millaiset lähtökohdat ja puitteet lapsi elämäänsä saa.
Ei kannata antaa tuollaisten puheiden vaikuttaa, vaikka ilkeältä varmasti tuntuukin.

Se on jokaisen oma valinta ja päätös, koska kokee itsensä valmiiksi.
Itse olen kuullut jo kuuden vuoden ajan (siitä lähtien kun olin parikymppinen) sukulaisilta, kuinka minusta pitäisi tulla äiti ja olen niin äitimäinen ja kaikkea muuta vastaavaa. Itse kuitenkin halusin eka käydä koulut, saada ammatin, hyvän työpaikan.. puhumattakaan hyvästä parisuhteesta ja omasta itsestä, miten pärjäisin yksin lapsen kanssa, jos miehen kanssa asiat eivät sujuisikaan.

Me, Minä (minä olin siis se joka laittoi kapuloita rattaisiin) koin, itseni valmiiksi olemaan äiti vasta vajaa kaksi vuotta sitten.. Ollessani 24. Tuolloin päätimme alkaa yrittämään perheenlisäystä:)
 
Last edited by a moderator:
Tosi törkeitä kommenteja olet(te) saaneet osaksenne :/ Itsellä ei vastaavaa kokemusta vaikka pamahdin paksuksi 19v. Ainoan yhden kommentin muistan minua 3-vuotta nuoremmalta ystävältäni, joka töksäytti puhelimitse kun kerroin raskaudestani että "Vitsit sä oot pulassa jos sun miehes jättää sut, miten sit meinaat pärjätä?" mutta siitä edes tiedä liittikö kommenttiaan ikääni..
Siitä kuitenkaan sen enempää, yhden kohtalontoverisi tunnen joka sai esikoisensa täyttäessään 17v. (raskaaksi tullessaan oli 16v.) ja sai kuulla monesta suuntaa monenmoisia tökeryyksiä pääasiassa liittyen hänen ikäänsä. Nyt kun muksu on jo n.1½-vuotias, niin on hänen osa lähipiiristänsä alkanut hieman leppymään asian suhteen. Kaverini on mielestäni ollut mitä mainioin äiti, enkä kyllä löydä moittimista hänen taikka hänen miehensä vanhemmuudesta. Muutenkin heillä elämät kunnossa, on kaiken maailman säästötilit ja fiksut tulevaisuuden suunnitelmat, mies vakitöissä ja kaverini itse opiskelee lapsesta huolimatta yms.yms. Suuren "minä piip* näytän noille että kuka pärjää ja kuka ei elämässään"-asenteen olen hänessä huomannut, jonka olen kokenut liittyvän juuri noihin kommentteihin ja epäilyihin, että sinänsä jos nyt pakolla koittaa sen hopeareunuksen tostakin asiasta löytää niin voihan se töniä oikeaankin suuntaan (tuolla perusteella kuitenkaan ole oikeutta tollasia törkeyksiä tulla laukomaan kellekkään).
Kaipa suurin osa niistä hänenkin nielemistä kommenteistä ovat syvimmiltään olleet jollain lailla hyväntahtoisuudesta lähtöisin, mutta usein se välittäminen ja huolestuminen saattaa purkautua ihmisiltä jonkun aivan muun tunteen kautta ulos..
 
Itse olen 23 mutta omituisia kommentteja olen itsekin kuullut, esim: "aiotko pitää sen" ja "sun loppuelämäs on tuhoon tuomittu" ja niin edelleen. Jotkut ihmiset vaan tuppaa sanomaan ennen kun ajatus alkaa raksuttamaan (jos alkaa...) mut antaa kaiken vaan mennä toisesta korvasta ulos. Sehän niitä riemastuttaa jos reagoi siihen mitä ne möläyttelee :sad001
 
Minä kun sain esikoisen 19-vuotiaana. En seurustellut lapsen isän kanssa, eli olin yksin, vaikka kyllä isä lastaan tapasi. Vielä synnytyslaitoksella kun lapsi oli jo sylissä, kätilöt ja lääkärit kehtasivat kysyä, että olenko nyt aivan varma että haluan pitää lapsen ja jouduin jonkun psykologin kanssa keskustelemaan. Törkeää käytöstä kätilöopiston henkilökunnalta silloin. Ja hyvin tuo kohta 12-vuotias on kasvanut, vaikka nuorena sainkin ja yksin hoidin :)
 
Tää jaksaa ihmetyttää että parikymppinenkin on muka liian nuori äiti ja 19-vuotias suorastaan teiniäiti nykyisin. Vielä minun vanhempien nuoruudessa lapset saatiin aika yleisesti heti parikymppisenä. Biologisesti paras ikä. Ehkä se on tää nykyinen ikävinouma että nelkyt on uusi kakskyt... Ja muuten siinä ei ookaan mitään väärää mutta evoluutio ei oo kerenny mukaan tähän muutokseen. Ymmärrän kyllä sen että halutaan opiskella ja luoda uraa ja puolisokin löytää (ennen oli hyväksyttävämpää pamahtaa paksuksi ennen ammattiinvalmistumista, nykyisin esim. amk heittää pihalle aika pian jos lapsia tekee välissä).

Mutta tässäpä kaikille nuorille tuomitsemista kohtaaville äideille lohdutuksen sanasia: nuoret äidit ei ole ainut ryhmä. Jotkut useamman lapsen äidit katsovat nenänvartta pitkin yhden lapsen äitejä jotka eivät tietenkään tiedä mistään mitään. Myös iäkkäät äidit kohtaavat tuomitsemista. Yksinhuoltajaäidit kohtaavat tuomitsemista. Uusperheiden äidit samoin. Ja sitten ne äidit joilla on muodollisesti asiat salonkikelpoisesti (ydinperhe, kolme lasta jotka tehty keskimääräisessä nykysuomalaisten synnytysiässä) niin marketissa heitä katsellaan kieroon ihan vaan koska heillä on lapsia, mikä on riski muiden asiointikokemukselle o_O

Niin että vihaajat vihaa, ja keksii kohteesta aina jotain moitetta.
 
Mun mielestä 15v on liian nuori äidiksi koska sillon on viel paljon koettavaa, mut mäkin oon vasta 20v ja mies 23 ja meillä on 6kk poika enkä koe olevani liian nuori. Välillä tuntuu et vanhemmat äidit vaan katsoo pahasti ja heittää sellaisia ylimielisiä kommentteja ja muutenkin seurassa käyttäytyy ylimielisesti. No niinhän se on et jokasella on omat mielipiteensä mut jotkut asiat (kuten kasvatusopit kun on vanhempi niin osaa paremmin vaikka eka lapsi myös) on parempi pitää sisällään.. Ja mun 90v mummu oli jopa ihmeissään et kylläpä vanhana tein ensimmäisen (hän itse oli 17v kun meni naimisiin ja sitten jo lapsi) :D mut jokanen on paras äiti omalle lapselleen vaikka ikä olis mikä :)
 
Loppupeleissähän asia on niin, että "pahan puhujia" löytyy kaikista "lokeroista" ja "rooleista". Oli sitten sinkku, äiti, nuoriäiti, isomummo.

Musta tuntuu, että nuorena äitinä sitä ehkä enemmän kiinnittää huomiota muiden, vanhempien äitien reaktioon. Toisin sanoen se oma havainnointi on se, mikä nostaa esiin ne tietyn tyypin mielipiteiden laukojat.

Todennäköisesti tälläinen muita (nuorempia äitejä) kovaan ääneen kritisoiva mamma kritisoi ihan kaikkea mitä elämä hänelle eteen lykkää! Sellaista ihmistä ei voi muuttaa :) Keskitytään niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa ja ei tuhlata aikaan sellaisiin asioihin, jotka eivät ole meidän käsissä.

PS. teiniäiti = teininä äidiksi tullut.. Teini= teen (eng.), joita ovat; thirteen (13), fourteen (14), fifteen (15), sixteen (16), seventeen (17), eighteen (18), nineteen (19).. joten 20 (twenty) ei ole enää "teiniäiti" sanan varsinaisessa merkityksessä.. epävarsinaisiin merkityksiin en ota kantaa. Jokainen värittäköön kyseisen "teini" ilmaisun oman mielen mukaan. Itse käsittelen sitä juurikin noilta lähtökohdilta. :)
 
Itse sain tyttäreni 22 vuotiaana. Perhe suhtautui hyvin ja oli jo perheenlisäystä osanneet odottaakkin. Mutta olen kovin nuoren näköinen (16-17vuotiaaksi luullaan) ja monet tuntemattomat ihmiset katsoivat pahasti kun mahapystyssä kuljin varsinkin vanhemmat miehet muutaman kerran oikeen pitkään kattelivat päästä varpaisiin ja sitten pudistelivat päätään. Itseä lähinnä huvitti mutta ymmärrän hyvin jos joku nuorempi sellaisesta käytöksestä mielensä pahoittaa
 
Marikata, totta että teini tarkoittaa varsinaisesti noita ikävuosia. Mutta minä ajattelen teini-sanan yhdistettynä äiti-sanaan jotenkin niin että ei ole ihan tarkoituksenmukainen ikä tulla äidiksi ja vedän teinin ja murkun välille muutenkin yhtäläisyysmerkin.
 
Ja ettei kukaan käsitä väärin, niin epätarkoituksenmukaisella iällä tarkoitan käytännössä alaikäistä, enkä silläkään tarkoita että teiniäiti olisi huonompi äiti. He vain kohtaavat luonnollisestikin enemmän haasteita kuin aikuiset äidit (esim. ympäristön suhtautuminen, itsenäinen asunnonhankinta vaikeaa, autolla liikkuminen vauvan kanssa...)
 
Tyypillisesti yleistettynä nuori "teiniäiti" saa vastaansa juuri kyseisiä sinun luettelemia "haasteita" mutta entäpä köyhät äidit? Sinkku äidit? Jollain tavalla sairaat (psyykkisesti, fyysisesti).. Yhtälailla he kohtaavat ennakkoluuloja, vaikeuksia niin vauvan kanssa liikkumisen suhteen, kuin asunnon hankkimisen, mahdolisesti työn/koulutuksen suhteen. Tuet, sossu, sosiaaliset piirit, perhe.. ja se ympäristö ja muiden kanssaihmisten asennoituminen..

Minun mielestä lähdetään nyt ihan liian helposti ristiinnaullitsemaan "teiniäitejä" tai "nuoriaäitejä" yhtälailla sitä muillakin ihmisillä voi ja saa olla hankalaa äitiyden ja odotuksen kanssa.

Vahva ihminenon se, joka vastoinkäymisistä ja yliesistä ennakkoluuloista selviää.

Yhtälailla niitä oiekasti "huonoja äitejä"/epäsopivia äitejä ynnä muuta vastaavaa löytyy jokaisesta yhteiskunta- sekä ikäluokista, kulttuuristä, iästä, taloudellisesta tilanteesta, sukujuurista ja koulutuksesta riippumatta.
 
niin ja oikeastaan _kaikki_ vanhemmat jossain vaiheessa saavat ihmisiltä arvostelevia kommentteja ja/tai katseita ja seläntakana puhumista.. valitettavasti. Mutta ei tarvitse kuin kaupassa käydä ja seurata esimerkiksi ihan "normaalin oloista" perhettä/äitiä/isää lapsen/lastensa kanssa niin kyllä siellä jo joku mulkoilee, supattaa tai kommentoi joko vanhempien/vanhemman kasvatustyyliä, lasten käytöstapoja (joko hyviä tai huonoja)... ynnä muuta. Etenkin jos vanhempi uskaltaa lapsiaan komentaa tai vaikka jättäisi komentamatta. Ikinä ei ole hyvä.

Sitten leimataan ongelmalliseksi yh:si, nisti/juoppovanhemmaksi, välinpitämättömäksi, huonoksi kasvattajaksi, köyhäksi (jos ei ostakaan lapselle juuri sitä lelua minkä hän haluaisi, vaikka olisikin käyttäytynyt huonosti), tyhmäksi, kokemattomaksi... Ja ajatelkaa.. Ei edes tarvitse oikeasti olla vanhempi, riittää, että olet vaikka sukulaislasten kanssa liikenteessä.. Kyllä niitä leimoja heitellään.

Kyllä _aina_ ihmiste halutessaan löytävät syyn kritisoida muista. Niin surullista kun se onkin.

Mutta niin se on, tässä hyvinvointivaltiossa monen ei ole hyvä olla ja se sitten ilmenee kyttäämisellä ja kritisoimalla.

Niin ja voisin lisätä viellä, että vaikka itse olen työssä käyvä, "aikuinen nainen", joka odottaa eiskoista,. En koe mitenkään miinukseksi sitä, että minä itse en käytä autoa, enkä edes omista autoa enkä näin ollen tule edes lasta kuskaamaan autolla.Me tulemma vaavin kanssa liikkumaan yleisillä ja haluan lapsen jo pienestä pitäen oppimaan käyttämään julkisia kulkuneuvoja, jotta hän ei isompanakaan karsasta yleisillä liikkumista, vaan osaa liikkua myös ilman autoa.


ja tässä nykyisessä vallitsevassa tilanteessa kenellä tahansa asunonnhaku on vaikeaa. Itseasiassa kyllä juuri perheelliset ovat ainakin kaupungin asunnonhakulistoilla kärjessä. Juurikin lasten takia. oli sitten kyseessä pariskunta lapsineen tai vaikka yh...
Joten ainakin näillä asetelmilla lapsellisella ihmisellä, iästä riippumatta, on etulyöntiasema. Nuori äiti kylläkin saa tarvittaessa ja halutessaan näihin sosiaalisiin aspekteihin tarvittaessa neuvoa ja tukea ammattilaisilta (asunnonhaku, tuet, työnhaku, kouluttautuminen) mitä esimerkiksi ei välttämättä "aikuinen äitihahmo" saisi.
Hänellä jo oletetaan olevan nämä kyvyt ja taidot toimia kyseisissä tilanteissa, vaikka todellisuus olisikin toisenlainen (poikkeuksia on tietysti aina).Lisäksi näillä "teiniäideillä" parhaassa tapauksessa on se oma äiti ja isä, suku ja perhe ympärillä tukemassa ja auttamassa..

No joo. Asia, josta riittäisi paljon sanottavaa ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Muntta lopullisena pointtina se, että minun mielestäni nuo "teiniäidit" eivät ole yhtään sen huonommassa asemassakaan tai omaa yhtään sen huonompia lähtökohtiä _automaattisesti_ kuin kukaan muukaan.

Ei siis aleta itse muodostamaan sellaista olettamusta ja asennoitumista, että he jollain tavalla olisivat heikompia tai muutakaan.
 
Last edited by a moderator:
Marikata, mä taas nimenomaan koin niin ettei saa olla hankalaa raskauden kanssa koska olen reilusti aikuinen ja onnellisessa parisuhteessa ja taloudelliset puitteet kunnossa ym. En esim. uskaltanut kertoa raskauden ajan masennuksesta kenellekään. Koska joillainhan on oikeita ongelmia, lapsettomuutta tai köyhyyttä tai väkivaltainen puoliso. Tottakai kaikilla äidiksi tulevilla on haasteita, varmaan oli hölmösti sanottu että teini-ikäisillä äideillä olisi enemmän haasteita, ehkä ne ovat vaan erilaisia haasteita. Ja onhan sillä merkitystä puhutaanko 14-vuotiaasta vai 19-vuotiaasta, onhan esim. aikuisella köyhällä tai sinkkuäidillä sentään peruskoulu yleensä suoritettu.

Varmaan sitä on iästä riippumatta valmis äidiksi siinä vaiheessa kun kestää mulkoilun :wink Sitä kun saa taatusti osakseen koska aina on jonkun mielestä vääränlainen. Ja hiljaa vaunuissa nukkuva vauvakin voi jonkun mielestä olla häiriötekijä (sain huudot joltain mummolta ihan vaan siksi että minulla oli lastenvaunut kuulemma keskellä kaupan käytävää, hänen ostoskärrynsähän olivat aivan ari asia vaikka olimmekin siinä nimenomaisessa kohdassa vain siksi ettemme päässeet mummelin poikittain asetettujen kärryjen ohi).

Oikeastaan teineistä puhuminen tässä on vähän ohi aiheen koska kyse oli nuorista äideistä ja siitä että parikymppisiä mulkoillaan paheksuvasti. Suureksi osaksi se on varmaan kuitenkin ihan vaan sitä että kaikkia mulkoillaan. Etenkin äitiyslomalla pistää silmään se miten kiire ihmisillä on joka paikkaan, vaikka punaisiin valoihin seisomaan. Niin kiire että pitää taaperoiden yli kävellä ja mättää omat ostokset hihnalle edellä menevän asiakkaan tavaroiden sekaan. o_O
 
14-vuotias on kuitenkin vielä lapsi. Kaikilta kanteilta katsottuna.Ja kyllä se niin olisi parasta, että lapset eivät tulisi vanhemmaksi.. 16-vuotiaskin on siinä ja siinä, millä määritteillä lasteketaan aikuiseksi ja missä vaiheessa nuoreksi. Se on niin yksilöllistä.. Itse jouduin/sain jo 17-vuotiaana asua yksin, tulla itse toimeen taloudellisesti sekä suorittaa opiskelut. Sitäkin katsottiin lukiossa pahasta. Ei sen ikäisen pitäisi kuulemma pärjätä vielä yksin eikä ottaa vastuuta itsestään. Pitää keskittyä opiskeluun ja itselle paremman tulevaisuuden tavoitteluun. Sainpa jopa kuulla, kuinka vastuuntunnottomia ja välinpitämättömiä minun vanhempani ovat, kun näin kohtelevat lastaan:rolleyes:
sanotaan näin, että omasta mielestäni minulla on ollut ja on edelleen maailman parhaimmat vanhemmat, antavat itsenäisyyttä ja tukea juuri sopivasti.En koskaan ole jäänyt mistään paitsi enkä joutunut mitään katumaan.

Maailma olisi ihanteellinen paikka, jos lapset saisivat pysyä lapsina ja heidän ei tällaisia äitiyteen kuuluvia haasteita tulisi kohdatakaan. Onneksi mikäli näin käy, on meillä suomessa ainakin aika hyvät tukiverkot siinä tapauksessa. Tietenkin saattaa olla näitä "väliin putoajia", mutta siinä on sitten aika pitkälti myös omassa itsessä syytä.

Ja kyllä tuo kiire. Se on ikuista. Vaikka ei lapsia olisikaan. Mutta sitä löytyy myös äideistä. Kyllä minun päälleni on rullattu rattaiden kanssa (eikä edes mitenkään vähän vaan oikein voimalla, melkein luulin jo vttuiluksi)ja kun kehtasin sitten vielä sanoa auts hömistyneenä niin sain mulkoilut ja huorittelut perääni. Jos olisi ollut yhtään huonompi päivä, olisin varmaan ripittänyt kyseisen äidin. Mutta meitä on moneen junaan. ja ei, tässä tapauksessa en kävellyt silmät ummessa, vaan "kuskilla" oli keskittyminen ystävässään.
 
Ihan ihme kommentteja olette saaneet. Minä paremminkin olisin ylpeä, jos lähipiiristä löytyisi teidän kaltaisianne nuoria, sehän on nimenomaan tuossa tilanteessa kypsä ja fiksu päätös, että pidätte lapsen.
 
Ite oon 17-vuotias ja ekaa oottelen ja kaikki on kyl hyväksyny et pidän tän muksun. Ja vaik sanottas et tee abortti ni en mä sellasia suostu.
 
Takaisin
Top