Ihaninta kumppanissasi?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
Entisenä rakkaushömppäidealistina mun täytyy todeta, että valitettavasti en ihannoi puolisossani mitään. En myöskään muissa miehissä. En oikeastaan kenessäkään. Luojan kiitos ohitse on se aika, että ihannoin mitään, ketään, syystä tai toisesta. Tai rakastuin ja halusin. Kuulostan varmaan aivan kamalalta ihmiseltä, kun sanon, mutta olen yhdessä mieheni kanssa koska jaamme tämän perheen. En kaipaa enkä tarvitse siihen mitään muuta. Yllättyisin, jos sellaista kokisin, enkä haluaisikaan enää tällä iällä kokea. Se olisi hyvin harhaanjohtavaa hulluutta. Oikeastaan olisin onnellisempi yksin itsenäisenä äitinä, mutta samaan aikaan itsekkäästi tarvitsen miestä jakamaan tämän arjen lasten kanssa. Harvinaisen suoraa puhetta vai mitä. Olen kuullut, että suurin osa parisuhteista muuttuu kaverisuhteiksi ajan kuluessa. Meillä on niin käynyt. Toiset hyväksyvät sen, toiset eivät. Minä olen sen hyväksynyt.
Muokattu viimeksi:
Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 7vuotta ja oon edelleenkin kuin vastarakastunut. 
Tottakai välillä toisen naama tai ehkä enemmänkin tavat ärsyttää, mutta ei siinä määrin, että häiritsis liikaa.. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja on miehellä varmasti myös minussa kestämistä. 
Just sunnuntaina katselin miehen lähtiessä ulos, että on siinä mulla komea mies. 
Hän on välittävä, hellä ja rakastava kumppani, joka on mulle tuki ja turva kaikessa. Voin luottaa, että hän on siinä, kun tarvitsen. Hänen kanssaan on helppo keskustella kaikesta. Hän on myös vähän höpsö ja meidän huumorintaju osuu yhteen, kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa. Olen tässä vuosien varrella oppinut häneltä paljon, esimerkiksi tietynlaista rentoutta ja hetkessä elämistä. Mun mies on myös maailman paras isä, leikkisä ja rakastava. Hän uskaltaa näyttää tunteensa ja olla myös herkkä. 
Tottakai välillä toisen naama tai ehkä enemmänkin tavat ärsyttää, mutta ei siinä määrin, että häiritsis liikaa.. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja on miehellä varmasti myös minussa kestämistä. Just sunnuntaina katselin miehen lähtiessä ulos, että on siinä mulla komea mies. Hän on välittävä, hellä ja rakastava kumppani, joka on mulle tuki ja turva kaikessa. Voin luottaa, että hän on siinä, kun tarvitsen. Hänen kanssaan on helppo keskustella kaikesta. Hän on myös vähän höpsö ja meidän huumorintaju osuu yhteen, kaiken ei tarvitse aina olla niin vakavaa. Olen tässä vuosien varrella oppinut häneltä paljon, esimerkiksi tietynlaista rentoutta ja hetkessä elämistä. Mun mies on myös maailman paras isä, leikkisä ja rakastava. Hän uskaltaa näyttää tunteensa ja olla myös herkkä. 
Ihanasti kirjoitatte kumppaneistanne
Meillä on tänä kesänä kymmenenvuotispäivä, tavallaan yhä tuntuu kuin vastarakastuneelta Toisen viehättävät piirteet samat kuin alussa, plus sitten vielä nähnyt kun kasvanut 18-kesäisestä työkaveristani "aikuiseksi", lasteni isäksi ja elämänkumppanikseni
Meillä on tänä kesänä kymmenenvuotispäivä, tavallaan yhä tuntuu kuin vastarakastuneelta
Toisen viehättävät piirteet samat kuin alussa, plus sitten vielä nähnyt kun kasvanut 18-kesäisestä työkaveristani "aikuiseksi", lasteni isäksi ja elämänkumppanikseni
Kuurankukkasia
Näppärä viestien naputtelija
JooNäinhän se taitaa monissa perheissä mennä. Hienoa että olet tyytyväinen näin.
Mulla oli tuossa taannoin yhteiselämän alkuvuosina (siinä 10 ensimmäisen vuoden kohdalla) kausia että tavallaan rakastuin häneen aina uudelleen syystä tai toisesta. Nyt katselen itseäni hämmentyneenä miten olen joskus voinut kokea sellaisia tunteita edes kuin rakastuminen 
Oon niin muuttunut ihmisenä että huhheijaa, mutta ihan tyytyväinen oon tilanteeseen kun en osaa muuta kaivatakaan 
Miehessäni ihaninta on huumorintaju, "kaiken" osaaminen ja tietäminen, viehättävyys, perhekeskisyys. Luin kerran listaa hyvistä ominaisuuksista miehessä, ja mielestäni omassani on kaikki! On toki mahdollista, että olen edelleen näiden 19 vuoden jälkeen höpsön rakastunut, ja hiukan vaaleanpunaiset lasit silmilläni. Mutta korkeintaan vain hieman punertavat!
Mies huomioi aina minua ja lapsia. Sanoo pitkin päivää kuinka ihana olen ja antaa oikeasti 100% lapsille. Jaksaa silloin kun minä en jaksa ja vaikka migreeni ois hällä päällä hän vaan puskee meidän vuoksi. Hän on aivan uskomaton, enkä ymmärrä miten hän jaksaa lohduttaa huutavia lapsia vaikka maailman loppuun asti ja ymmärtää minua kun voimat loppuu.
Välillä tuntuu, että en kerro tarpeeksi ja mikään sana ei riitä kertomaan kuinka tärkeä ja rakas hän on minulle. Hän on mun supersankari, enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä.
Välillä tuntuu, että en kerro tarpeeksi ja mikään sana ei riitä kertomaan kuinka tärkeä ja rakas hän on minulle. Hän on mun supersankari, enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä.