Ihana-kamala-imetys...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Papunen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
P

Papunen

Oman äänensä löytänyt
Hei kaikille!

Kyllä imetys onnistuessaan on ihanaa, mutta harva ymmärtää, kuinka hankalaa se alku saattaa olla! Mulla ekan kanssa imetys loppui siihen, että poika kieltäytyi rinnasta, kun oppi pullosta saamaan helpommin. Nyt toisen kanssa olin kovin huolestunut siitä, että jo sairaalassa ison poitsun oli pakko saada lisäruokaa pullosta, kun oman maidon kunnollinen nousu keisarinleikkauksen jälkeen kesti melkein neljä päivää! Eikä ne ongelmat siihen loppuneet, meillä oli sitten pullottelujen jälkeen imuote huono, imetys kaikin puolin TODELLA kivuliasta, kunnes pojan ollessa n. 1kk:n ikäinen tuskastuin ja olin jo lopettamassa... Sitten löysin netistä tiedon, että hiiva rinnoissa ja sammas suussa ei välttämättä näy millään tavalla! Ja niin alkoi raskas parin viikon rintojen ja vauvan suun hoitaminen - ajattelin, ettei se ota jollei annakaan! Samaan aikaan harjoiteltiin vauvan kanssa hyvän otteen saamista rinnasta kaikkien erilaisten ohjeiden avulla - hermot menivät ajoittain ihan molemmilla... Ja rinnathan tulivat alkuun entistä kipeämmiksi, olin TOSI lähellä lopettaa koko imetyksen! Mutten sittenkään... ja onneksi en! Nyt poika on kohta 2kk, ja imetys sujuu aika mukavasti! Aloitus tekee edelleen ajoittain kipeää, isolla pojalla kun on kova imu, mutta sen jälkeen kivut ovat poissa. Ja nautimme läheisyydestä molemmat! Ihanaa olisi tietysti nukkua joskus yökin ihan kokonaan, etenkin kun mies on tarjoutunut hoitamaan pojan pullon kanssa. Mutta ei sittenkään, joka kerta olen kuitenkin noussut ja tuumannut, että imetän sittenkin! Eikä niiden täysien rintojen kanssa kyllä kukaan saa kunnolla nukuttuakaan! 

Halusin jakaa tämän hankalan alun tarinan, jos se vaikka kannustaisi samanlaisten ongelmien kanssa painivia vielä kerran yrittämään. Ainakin itse olen todella iloinen, että nyt tuntuu sujuvan, harmitti niin jo ensimmäisen kanssa, että tuli tehtyä aika monia asioita "väärin". Katsotaan nyt miten tämä etenee, mutta mennään päivä kerrallaan nauttien!
 
Ihana kuulla että jollain onnistuu pitkän yrittämän jälkeen...Meillä imetys ei ole sujunut ongelmitta ja nyt koitetaan rintakumista eroon...kera isojen raivareiden...jonkin verran onkin onnistunut mut päämäärään vielä piiiitkä matka...kannustaa tällaiset viestit...kiitos=o)
 
Minäkin pelkäsin jo alusta asti että epäonnistun imettämisessä, kun siskokaan ei kauaa jaksanut imettää poikiaan.
Mulla kans keisarinleikkaus, ja maitoa alko oikeasti vastaan tulemaan paremmin 4pv synnytyksen jälkeen. Siltikin on koko ajan ollut tunne ettei maito riitä, ja ollaan alusta asti jouduttu antamaan vähän korvikettakin.
Mulla on tosi isot rinnat, vaikka mies luuleekin että niistä tulee automaattisesti paljon maitoa, niin eihän se niin mene..[:D]
Nyt olen kuitenkin sinnittellyt 3kk tuon imettämisen kanssa, ja se on jo pitempi aika kun mihin sisko pystyi.
 
Heippa!
Minulla kokemusta imetyksestä vasta vajaa 2 vkoa.
Olen yrittänyt hakea kaikenlaista tietoa netistä erilaisilta keskustelupalstoilta ja ilmeisesti meilläkin tuo imetyksen kivuliaisuus voi johtua monesta seikasta. Ensimmäisenä kuitenkin uskoisin, että suurin syy voisi olla imetysasennossa ja imuotteessa. Välillä kaveri saa oikein hienon imuotteen ja "haukkaa" rintaa oikein hienosti. Näillä kerroilla se imetys ei ole niin kivuliasta, mutta suurimmassa osassa imetyskerroista imu oikein "viiltää" tuolta rinnan sisältä saakka. En oikein osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta todella tuntuu kuin joku kiskoisi jotakin tuolta rinnan sisältä.
Olen yrittänyt saada pikkuisen päätä ns. takakenoon, mutta pyrkii painamaan imetyksen aikana leukaansa kohti rintaa, joten kun päästää välillä imuotteesta irti on uuden otteen ottaminen todella haastavaa. Ja näissä tilanteissa ainakin se imetyksen jatkaminen sattuu aikalailla. Useasti olen joutunut voihkimaan imetyksen alussa ja hyvä ettei vedet silmissä.
Muutenkaan pikkumies ei ihan hirmu hyvin avaa suutansa, että saisi sen oikean imuotteen.

En tiedä teenkö itselleni ja vauvalleni karhunpalveluksen, mutta syötän päivisin rinnasta, mutta nukkumaan mennessä annan NAN korviketta pullosta. Kaveri sai jo sairaalassa lisämaitoa pullosta kun ei saanut rinnasta tarpeeksi. Sairaalassa oli tosin luovutettua äidinmaitoa ja korviketta.
Meillä nukutaan oikein pitkät yöunet tuon korvikkeen avulla mikä on tietysti helpotus niin äidille kuin isälle, mutta pitäisikö minun vain ruveta imettämään myös öisin onkin sitten kysymys johon kaipaisin hieman mielipiteitä ja neuvoa.
Lähinnä siis, että onko tuosta haittaa, että en imetä öisin jne.?
En ole itse vielä täysin toipunut alatiesynnytyksestä ja epparihaava jne ei ole parantunut ja muutenkin virtsaamisen ja sen isomman asian kanssa on ollut jos jonkinlaista ongelmaa. Tämän vuoksi nämä pitkät 6-8h yöunet ovat olleet kuin taivaanlahja.

Mielellään kuulisin teidän muiden ajatuksia ja mielipiteitä miten kannattaisi tehdä kun on vielä niin uutta nämä kaikki vauva-arkeen liittyvät asiat...
 
TuoMi: Lähinnä se yöimetyksen puute saattaa johtaa siihen et maitoa ei vaan tuu riittävästi vauvan tarpeisiin... Mitä enemmän imetät sitä enemmän maitoa myös tulis. Mutta ei se välttämättä niin ole jos vaan kerran päivässä annat korviketta, ongelma on yleensä siinä et sitä korviketta aletaan antamaan muulloinkin kun se on helppoa. Välttämättä se korvike itsessään ei laita vauvaa nukkumaan öisin, osa vauvoista saattaa muutenkin nukkua öitä putkeen (mulla on yks kaveri kenen vauva nukkui 8 tunnin yöunia ihan rintamaidolla -harvinaista kyllä mutta voi näinkin olla). Mä en ottaisi siitä korvikkeesta nyt ongelmaa, ennemmin toi imuotteen kivuttomuus olis syytä hoidella. Oletko kokeillut pumpata aina ensin vähän, ennen kuin annat vauvalle rintaa? Pumppaaminen vetäisi sitä nänniä enemmän sellaiseen asentoon et vauvan on helpompi "haukata" siitä kunnon ote.

Semmoinen vielä tuli mieleen et kannattaa antaa rintaa myös ennen sitä korviketta että rinta sais stimulaatiota. Tää tietty siinä tapauksessa et haluat jatkaa imetystä [:)].
 
Heippa ja kiitokset viimeinen vastauksestasi.
Tosiaan imetän päivisin ja annan aina rintaa ennen nukkumaan menoa, mutta sen lisäksi annan korviketta, koska ei tule mielestäni kylläiseksi siitä pelkästä rintamaidosta ja ehkä sekin kertoo jotain, että heti sen rinnan antamisen jälkeen uppoaa 60-80ml sitä korviketta vielä.
Ajattelin myös yrittää sitä, että pumppaisin maitoa jääkaappiin jota sitten voisi antaa sitten illalla ennen nukkumaan menoa, mutta täytyy katsoa tuleeko sitä tarpeeksi. Tähän mennessä oikeasta rinnasta olen saanut 40-50 ml kerralla pumpattua, joten sieltä ei kovin paljoa sitä maitoa heru. Toisaalta olen lukenut, että maitoa saattaisi herua enemmän kun sitä imee ihan oikea lapsi eikä pumppu. En tiedä onko tässä perää.
Mutta katsotaan kuinka tässä käy ja pääsisimmekö eroon tuosta korvikkeesta.
Nyt taas tänään tuo imettäminen ei ole ollut ihan niin kivuliasta, joten näköjään näissä päivissäkin on eroja.
 
Sulla on TuoMi imetystä takana vielä tosi vähän, joten aika normaalilta kuulostaa, että kipeetä tekee. Toki sanotaan, että imettämisen ei pitäisi sattua, vaan silloin on otteessa vika. Joo-o, varmasti näinkin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että alussa se vaan tekee kipeetä... Kaksi imetystä takana ja yksi menossa. Alussa teki tässä kolmannenkin kohdalla kipeetä, mutta ei niin kipeetä, kuin tokalla kerralla, ekasta kerrasta puhumattakaan.

Ja itse ainakin allekirjoitan tuon, että pumppaamalla ei tule niitä määriä mitä vauva sieltä saa itse imiessään.

Mä teen yhä niin, että annan iltaisin korviketta ja sitten vikalla syötöllä ennen unia tissiä. Täällä yöllä herätään, jos iltasella on pulloilu jäänyt. muuten nukutaan n. 21-06

Ja jos ymmärsin oikein vauvasi nukkuu yöt heräämättä, joten ei todellakaan ole haittaa ettet imetä öisin, hienoa kun äiti saa nukkua! [:)] Kannattaa aina ennen pulloilua antaa tissiä, kuten viimeinenkin taisi mainita, niin varmistat maidontuloa.

Tosta vielä että jos pumppaa päivällä maitoa, sitä ei kannattaisi antaa yötä vasten(KUULEMMA) koska siinä ei ole samaa "unilääkettä" mitä vauva saa kun syö iltasella tissiä. Näin luin jostain artikkelista ja itse ainakin uskon siihen. [:)]

Tsemppiä imetykseen, aikaa kun kuluu, se on ihanaa, eikä kirpase niin, että tähtiä näkyy!
 
Heippa!

Tässä minun imetys-tarinani:

Aloitin Lansinohilla rasvailun noin kuukautta ennen laskettua aikaa, lähtökassiin ostin myös oman tuubin.
Mutta jo laitoksella rinnan pääni menivät rikki ja niistä tuli vertakin. Yritin sinnikkäästi jatkaa imettämistä, otin kotona heti rintakumit käyttöön. Kun viikko synnytyksen jälkeen neuvolan täti tuli kotikäynnille, hän kielsi rintakumien käytön ja sanoi, että kyllä se imettäminen kohta alkaa sujua. Hän tarkisti pojan imuotteen, mikä oli hyvä.
Itkien jatkoin imettämistä, mutta kipu oli aivan kamalaa! [:(]

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kerroin, ettei imetyskipu ole yhtään helpottanut. Neuvolan täti vähän naureskeli ja sanoi, että kyllä se siitä. Mutta hän halusi kuitenkin nähdä rinnan pääni.
"VOI KAUHIA! Miten sää oot ees pystyny nuilla imettähä! Onko se toinenki yhtä paha?!"

Oli se, vielä pahempi.

Sain ohjeeksi kokeilla Bepanthenia imetyksen jälkeen ja aamuin illoin Hydrocortisonia ja rintakumit takaisin käyttöön. Neuvolan täti antoi uuden ajan parin viikon päähän rinnan päitten tarkistusta varten. Jos ne eivät olleet parantuneet, saisin antibioottikuurin.

Kului 2 kuukautta. Rinnan päät olivat edelleen auki, vasen rinta oli siedettävä, mutta oikea rinta oli TOSI kipeä imettää. Bepanthen auttoi paremmin kuin Lansinoh, tuntui kuin Lansinoh olisi vain pahentanut asiaa. Hydrocortison-kuurista ei ollut mitään hyötyä. Sain neuvolasta Ainun lanoliini-rasvaa, mutta sillä oli yhtä huono vaikutus kuin Lansinohin kanssa.
Olin ostanut toisen kokoiset rintakumitkin, ajattelin että jos niistä olisi apua. Ja poika ei huolinut enää paljasta rintaa.
Pojallamme oli vieläkin sammasta suussa, enkä ollut saanut sitä pois puolukalla tai sitruunalla. Olin myös kokeillut laittaa niitä rinnan päihini. Pikkusen kirveli...! [:@]
Neuvolan täti epäili, että rinnan päissäni olisi sammas ja lääkäri määräsi pojalle kieleen geelin ja itselleni tisseihin rasvan. Neuvolan täti sanoi, että jos parissa viikossa rinnan päät ei parane, lääkäri määrää antibioottikuurin (aivan kuin olisin kuullut tämän ennenkin...).

Pojalta lähti sammas suusta, mutta minulle kuurista ei ollut hyötyä. Menin lääkärille näyttämään rinnan päitäni antibioottikuurin toivossa, mutta lääkärin mielestä ne eivät olleet "niin pahat". Vaikka koitin kovasti sanoa, että toinen puoli on tosi kipeä imettää, tämä määräsi vain toisen hiivasieni-rasvan...

Pojan 4kk neuvolassa neuvolan täti kysyi, miten rinnan pääni voivat. Ne olivat edelleen auki. Olin käyttänyt lääkärin määräämää toista rasvaa noin 1,5 viikkoa, mutta siitäkään ei ollut mitään hyötyä.
Neuvolan täti oli aivan ihmeissään, hän ei ollut koskaan kuullut, että kenelläkään olisi ollut näin kauan rinnan päät auki. Tällä kertaa täti meinasi, että kun pojalla on edelleen lyhyt kielijänne, niin hän varmaan joutuu pitämään tissistä ronskimmin kiinni saadakseen maitoa. Rinnan pääni olisivat niin kauan auki, kun imetän.
Pojalle oli tullut tosi huonosti painoa, joten sain käskyn antaa lisämaitoa ja kiinteää ruokaa. Täti vielä ehdotti, jos kokeilisin ottaa Buranaa aamuin illoin ja imettäisin vain paremmasta rinnasta, jos sillä saisin pahemman rinnan kuntoon.

Kokeilin tätäkin muutaman päivän, imetin vain pari kertaa päivässä pahemmasta rinnasta.
Sitten päätin, että kun "4kk vähimmäis imetys-suositus" oli tullut täyteen ja kun piti korviketta muutenkin antaa, niin en halunnut enää kärsiä, joten päätin lopettaa imettämisen. Mietein monta kertaa, jäisikö se vaivaamaan minua, että olen lopettanut imettämisen "näin aikaisin". Niin ja kun anoppikin on imettänyt kaikkia lapsiaan 1,5 vuotiaaksi asti...!
Mutta koitin vain ajatella, että moni olisi varmasti luovuttanut aikaisemmin. Ja eihän imetyksen takia ole pakko kärsiä.

Lokakuussa syntynyt poikamme on nyt 4,5kk ja imetän enää 2 kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Maitoa ei enää juurikaan paljoa tule. Korvike kelpaa hyvin pullosta ja kiinteää ruokaakin poika syö mielellään. En olisi uskonut imettämistä tällaiseksi.

Synnytyksessä 1,5 tuntia kestäneessä ponnistusvaiheessa vauvan pää oli jumissa ja sen syke laski, niin haaroväliäni leikeltiin tosi ronskisti. Makasin tunnin lääkärin tikattavana, tikkejä oli monessa kerroksessa. Kävellä en juurikaan pystynyt. Istuin 3-4 viikkoa lasten uimarenkaan päällä ja seuraavat 2 viikkoa tyynyjen päällä, 5-6 viikon jälkeen synnytyksestä pystyin varovasti istumaan tavallisella penkillä.
Tämän vuoksi istuallaan imettäminen jäi kokonaan opettelematta, joten imetin koko imetysajan makuulla sängyssä.
 
Voi ninetsu! Oletpa rankan tien kulkenut imetyksessä... ja hatun nosto siitä, että olet sinnikkäästi jatkanut, moni olisi luovuttanut, ainakin minä! Älä missään nimessä syylistä itseäsi vaikket imetystä jatkaisikaan, olet jo suuren työn tehnyt ja voit olla ylpeä itsestäsi! [:)]

Mä en oikein muutenkaan ymmärrä, että miksi niin monet vauhkoavat siitä rintakumista..? Sama kai se mikä siinä välissä on, jos imetys sujuu... [8|]

Imetys on mielestäni yksi vaikeimmista asioista vauvanhoidossa, mutta näin kolmannen kohdalla se on jo aika lastenleikkiä. Se vaatii hurjasti aikaa, pitkää pinnaa, jaksamista ja tukea, usein myös korkeaa kipukynnystä. Monen kohdalla se taas sujuu ekasta kerrasta lähtien helposti kuin heinänteko...
 
imetys sattuu jossain vaiheessa ihan varmasti vaikka imuote ja kaikki muutkin olis ihan kunnossa. Kestää hetken ennen kuin rinnat tottuvat. Mutta kyllä mun mielestä 4kk on jo melkoinen saavutus jos on kestänyt niin kauan kipua ja tuskaa!!
Mulla oli imettäminen melko tuskallista n 1kk verran ja sitten alkoi pikku hiljaa helpottaa. Käytin rintakumia ja jossain vaiheessa tein niin että että aloitin intakumilla ja kun pahin kipu helpotti otin kumin pois. Onneks meillä ei ole ollut ongelmia imeä ilman rintakumia tai rintakumin kanssa, kaikki kelpaa.
ja olen huomannut että kannattaa tehdä oma olo mahdollisimman mukavaksi; juotavaa, syötävää, luettavaa, kuunneltavaa, katsottavaa. mukava asento ja tarvittaessa jotain lisätyynyjä asennon parantamiseksi.

ja huomasin rasvoista saman että lansinoh vaan pahensi ja bepanthen oli ainut mikä auttoi. Kannattaa myös käyttää liivinsuojuksia ja vaihtaa ne tarpeeksi usein.

pumppaamalla ja imemisellä ei ole mitään tekemistä keskenään. itse en ole koskaan saanut kummastakaan rinnasta pumpattua kerralla kuin 40ml parhaillaan mutta lapseni ei ole parin ensimmäisen viikon jälkeen saanut lisämaitoa tippaakaan ja paino nousee kohinalla.

nyt meillä on uudelleen tiheän imemisen kausi ja taas tuntuu pientä kipua kun rinnat totuttelevat uuteen rytmiin. neiti tankkaa n. 2h välein yöllä ja päivällä.

koittakaa jaksaa imettää ja hakekaa apua. jos ei neuvolasta niin imetystuki puhelimestä ja nettisivuilta.

paljon se vaatii mutta paljon se myös antaa!!

itse ajattelin ennen synnytystä etten jaksa imettää kun sen minimi 4kk jos sitäkään mutta nyt tuntuu että tätä vois jatkaa vaikka kuinka pitkään[:)]
 
Itse luovutin imetyksestä kun neiti oli viikon ikänen. Taidan vain olla niin herkkä että en kestänyt sitä kun nännit vuoti verta ja yritin kaikkea mikä helpottaisi imetystä. Rintakumien kaa neiti ei ruennut imemään. Ja taian olla hieman laiska imetyksen suhteen.. Olen kumminkin jatkanut että pumppailen tissejä vähän väliä että korviketta en ole vielä antanut ollenkaan.

Välillä tulee mietittyä että onkohan sitä hyvä äiti.. Kaikki tuntuu imettävän kauheen pitkään ja minä en imettäny kun viikon. :/ Yrittihän kaikki kannustaa ja tsempata mutta tunnostaa että on tullut pelko siihen imetykseen. Ajattelin aina että "voi perkele taas joutuu antaa tissiä" ja sit sitä taas itkettiin..

Neiti muljautteli nännejä aina niin kivasti.. ni oliko hällä sit väärä imuote? [8|]
 
Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin starletti. Jokainen tekee sen päätöksen itse ja se on silloin se ihan oikea ratkaisu.

Mulla oli alkuun kanssa nännit verissä. Lapsi herutti tuntikausia putkeen ennen maidonnousua joka tapahtui melkein 4 pvää synnytyksen jälkeen. Kotona otin avuksi rintakumit. Ne helpotti sitä kipuilua vähän mutta mun mielestä niitä oli hankala käyttää kun eivät lapsen imussa meinanneet pysyä paikoillaan. Samoin jeesasi kun lypsin pumpulla pulloon, ts. se pumppaaminenkin sattui rikkonaisiin nänneihin mutta sitten sai vähän lepoa kun lapsi söi pullosta välillä. Mulla sitä maitoa tuli alkuun aina liki pari desiä per rinta. Parin, kolmen viikon jälkeen helpotti kivut ja nännit parani. Mä laitoin bepanthenia muuten myös. Ai niin, alussahan mulla teki myös pirun kipeetä aina kun maito herahti tisseihin ja samalla iski ihan hirveä horkka. Mutta nuo oireet jäi sinne ensimmäisiin viikkoihin.

Mulla on tarkotus jatkaa täysimetystä 5kk ikään. Luultavasti en siihen pystyisi jos olisi kipuja edelleen. Onneksi kuitenkin muuttui imetys miellyttäväksi alun hankaluuksien jälkeen. Edelleen pumppaan maitoa pullottelua varten välillä. En usko että olisi mitenkään lapselle haitallista antaa kiinteitä jo nyt mutta kun toi imetys kerran sujuu niin en pidä kiirettä.
 
ALKUPERÄINEN: ninetsu

Aloitin Lansinohilla rasvailun noin kuukautta ennen laskettua aikaa, lähtökassiin ostin myös oman tuubin.



Mielenkiinnosta haluaisin tietää, että onko jossain ehkä neuvottu tuohon? Että se toimii ennaltaehkäisevästi? Koska itse olen ainakin ymmärtänyt, että Lansinoh on nimenomaan tarkoitettu kipeytyneisiin rinnanpäihin, ei rinnanpäiden etukäteisvahvistamiseen. Näin ollen tuosta etukäteisrasvailusta ei olisi minkään maailman hyötyä vaan ehkä pikemminkin haittaa. [:@]

LÄhinnä vain se, että ei kipulääkkeitäkään ole syytä käyttää, jos kipuja ei vielä ole. Syntyy vain turhaa toleranssia.
 
Quara: Joo meillä neuvolassa kehotettiin kovasti rasvailemaan nännejä. Että niihin tulisi "suojakuori". [:)] Neuvolan täti puhui Lansinohin käytöstä jo raskauden puolessa välissä ja paria kuukautta ennen laskettua aikaa tämä kyseli, joko olen ostanut rasvaa ja alkanut käyttämään.
 
Takaisin
Top