Ihana, kamala imetys

[Bella Swan]

Mitä tunteita imetys herättää? Onnistuiko imetys? Imetätkö, tai haluaisitko imettää? Miltä imetys tuntuu? Vai eikö imetys ole sinun juttusi muusta syystä?

Imetys on aina ollut asia, jonka olen toivonut onnistuvan. Alussa oli haasteita, mutta esikoista imetin lopulta 2v9kk. Tykkään kyllä imettää ja se tuntuu luonnolliselta. Aluksi imetys sattuu vastasyntyneen kanssa ja hetken taas uuden raskauden alettua.

 

[Ginger]

Imetys on molempien vauvojeni kanssa ollut se osa vauvavuotta, mikä on onnistunut mainiosti ja josta olen kokenut ylpeyttä. Maitoa on tullut heti hereästi ja vähän liiankin runsaasti sekä kumpikin vauva on osannut heti imeä hyvällä otteella. Ihan alussa oli toisen vauvan kanssa pieniä kiputuntemuksia, mutta ne liittyivät imetyksen voimistamiin jälkisupistuksiin. Esikoista imetin 1v 3kk, jonka jälkeen lopetin, kun ei tuntunut kovin luontevalta imettää yli kymmenkiloista jässikkää. Tavoitteena imettää toistakin suurinpiirtein saman verran. On ollut tosi ihanaa imettää lapsia ja olen ollut valtavan iloinen, että se on sujunut toivotulla tavalla ja kiitollinen, että oma keho on tehnyt tarpeeksi hyvää ravintoa vauvoilleni.

 

[Vargynja]

Esikoisen kanssa imetys onnistui hyvin. Poika oli täysimetyksellä kunnes alettiin maistella kiinteitä. Kokonaan imetys loppui n. 1,5 vuoden iässä kun hän kieltäytyi iltatissistä, joka oli silloin ainoa imetyskerta. Alkuun oli vaikea löytää hyvä ote ja imetys sattui, mutta aika pian se alkoi sujua. :) Jotenkin kun synnytys oli pettymys tuntuu että sentään imetyksen osasin.

 

[Foreverfever]

Ekan kanssa imetys ei koskaan sujunut niinkuin olisin halunnut, oli siis jo synnärillä pienipainoisuuden ja verensokerien takia osittainimetyksellä, enkä itse sitten uskaltanut kotona luottaa myöhemmin siihen että maitoa tulisi tarpeeksi. Imetys loppui kokonaan vauvan ollessa 5vko.
Tokan kanssa pari ekaa kuukautta oli aika taistelua vauvan pienen pään/suun takia, rinnat oli 2kk haavoilla, mutta vauvan kasvaessa sai vihdoin oikean imuotteen. Monta kertaa meinasin luovuttaa, mutta koska vauva ei vaan suostunut juomaan yrityksistä huolimatta pullosta oli pakko vaan jatkaa. Imetin n. 1v1kk ja koin onnistuneeni, koska imetin niin kauan kuin itse ja vauva halusi.
Kolmosen kanssa ei ollut mitään ongelmia, sai pelkästään omaa maitoa ekat 8kk, sen jälkeen palasin töihin ja sai korviketta silloin kun en itse ollut kotona. Imetin n 1v ja lopetus myös omasta tahdosta.
Seuraavasta uskoisin että imetys onnistuu jos vaan haluan.

 

[Kaarin]

Imetys on minulla juuri se juttu, jossa koen onnistuneeni täydellisesti! Maito nousi synnytyksen jälkeen todella nopeasti ja sitä riitti ja riitti. Aluksi oli hankaluutta toisen rinnan kanssa, koska sen nänni oli niin erilainen kuin toisen, ja kun vauva oli pienehkö (vähän alle 3kg syntyessään), niin hänen suunsa ei oikein millään saanut otetta toisesta rinnasta Sitkeästi kuitenkin tarjosin molempia rintoja hänelle, ja jo 2-3 viikon päästä imetys onnistui molemmista rinnoista hyvin.

En muista, että imetys olisi koskaan sattunut ainakaan pojan ollessa vauva, nyt isompana välillä kyllä vähän sattuu, jos poika on ollut pitkään käymättä rinnalla, niin imuote kaikkine hampaineen on aluksi aika raju.

Imetys ei ole siis vieläkään kokonaan loppunut, kun poika on nyt 3v. Kun palasin töihin pojan ollessa reilut 10kk, imetys jatkui hienosti senkin jälkeen, vaikka pelkäsin, että päivän erossa olo vaikuttaisi negatiivisesti. Taisi kyllä käydä päin vastoin.

Olen mennyt koko imetystaipaleen lapsen ehdoilla, imetyskerrat ovat vaan vähentyneet pikku hiljaa koko ajan, ja nyt saattaa taukoa olla pidemmästikin, jopa kaksikin viikkoa, ja sitten poika yhtäkkiä taas muistaa tissit ja haluaa maitoa. Itse en koe taaperon imetystä mitenkään kummallisena, vaikka täytyy kyllä myöntää, etten nyt enää julkisissa paikoissa imettäisi, eikä poika onneksi ole pyytänytkään :)

 

[Marruliini]

Ei onnistunut. Paino ei noussut synnärillä joten siirryttiin korvikeeseen. Imuote oli kateissa. Kävin klinikat ja kaikki. Kumilla onnistui välillä mutta sekin usein loppui huutoon. Nyt vauva 2 kk. Onko jollakin onnistunut imetys myöhemmässä vaiheessa? Nyt pumppaan mutta määrät on kyllä ihan vaan pieniä alkupaloja

 

[Niipernaakkeli]

Ei onnistunut. Paino ei noussut synnärillä joten siirryttiin korvikeeseen. Imuote oli kateissa. Kävin klinikat ja kaikki. Kumilla onnistui välillä mutta sekin usein loppui huutoon. Nyt vauva 2 kk. Onko jollakin onnistunut imetys myöhemmässä vaiheessa? Nyt pumppaan mutta määrät on kyllä ihan vaan pieniä alkupaloja

Tämä varmaankin on tehty, mutta kysäisen silti, onko vauvalta tarkistettu kielijänne ja huulijänne asiaan erikoistuneen lääkärin toimesta? Pahat imuoteongelmat selittyvät niin kovin usein niillä.

 

[Marruliini]

Tämä varmaankin on tehty, mutta kysäisen silti, onko vauvalta tarkistettu kielijänne ja huulijänne asiaan erikoistuneen lääkärin toimesta? Pahat imuoteongelmat selittyvät niin kovin usein niillä.

synnärillä (Espoo) tsekattiin ja oli kunnossa. Tänään tuli hyvä imuote ja jaksoi olla rinnalla 5 min mutta on se taistelemista. Tietty pullo on vauvalle niin paljon kätsympi.. tulee kuin manulle illallinen. Pitäskö mun vaan olla ahkerampi nyt kun tuo ote on löytymässä?

 

[Niipernaakkeli]

synnärillä (Espoo) tsekattiin ja oli kunnossa. Tänään tuli hyvä imuote ja jaksoi olla rinnalla 5 min mutta on se taistelemista. Tietty pullo on vauvalle niin paljon kätsympi.. tulee kuin manulle illallinen. Pitäskö mun vaan olla ahkerampi nyt kun tuo ote on löytymässä?

Joo, siis valitettavasti vaan toisinaan monikin taho pummaa kireät jänteet. Kielijänteen leikkaus imetysongelmien takia on kiistanalainen aihe tällä hetkellä, mutta fakta on, että välillä tosi kireäkin jänne menee terveydenhuoltohenkilöstöltä ohi niin synnärillä kuin neuvolassakin. Jos kukkaro kestää, niin voisi vielä käydä senkin tarkistamassa asiaan perehtyneellä lääkärillä, lääkärilista löytyy tietääkseni ainakin FB-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne. Tämä siis, jos haluat asian varmistaa.

Onhan teillä pullon kanssa tahdistettu pulloruokinta käytössä? Sillä matkitaan rinnan maidontuotantotapaa ja se saattaa auttaa vauvaa hyväksymään kahdenlaista ruokintatapaa. Rinnalle houkutteluun hyvä keino on ihokontakti: vauvan kanssa voi siis pesiä ihan samoin kuin vastasyntyneen kanssa, vauva vaippasillaan iholle ilman rinnalle pakottamista. Usein jossain kohtaa vauva hakeutuu hamuilemaan rintaa ja siitä sitten imemään. Kuinka monta kertaa vuorokaudessa pumppaat? Jos haluat nostaa vielä maitomääriä (on ihan mahdollista sekin ja saattaa helpottaa vauvan rinnalle paluuta), niin voisit kokeilla tehopumppaamista. Voin laittaa ohjeen siihen vaikka yksärillä, jos haluat kokeilla.

Olet siinä ihan oikeassa, että vauvan houkuttelu uudelleen rinnalle vaatii työtä: se kannattaa tehdä siis oman jaksamisen puitteissa, mutta jos haluat yrittää, niin tuossakaan vaiheessa ole mahdotonta päästä vielä osittaisimetykselle. Tsemppiä, ja käväise ihmeessä myös vaikka Imetyksen Tuen chatissa, jos et ole sitä vielä tehnyt. Tukiäidiltä irtoaa varmasti hyviä vinkkejä tilanteeseen. :) Chat on avoinna ma (21-11), ke (17-18) ja pe (10-11), imetystukipuhelin taas palvelee tänään klo 21-22.

 

[Kyfi4783910]

Mulla imetys oli alusta asti tosi hankalaa, nännit ei noussu ja toi poitsu oli äärimmäisen malttamaton rinnalla, puhumattakaan sitä, että nukahti alkuun lähes joka kerta rinnalle... Rintakumista oli välillä apua, mut aina ei toiminu sekään. Maito ei tahtonu oikeen lähteä liikkeellekään...
Yritin pumppaamalla saada maitomäärän nousuun, mut vaikka kuinka pumppasin, määrät oli pyöreesti 40 ml kerta ja lopulta luovutin ku jätkä oli joku 3kk.
Moni on kehottanu mua olemaan armollinen itelleni, et poitsu pärjää kyllä korvikkeellakin, mut silti musta tuntuu pahalta, etten pysty ruokkimaan omaa lastani ilman korviketta ja kuin monessa tilanteessa tissi olis niin paljon helpompi ku pullo...
Ja siihen päälle vielä ku kuulet jonkun selittävän, et maitoa tuli niin paljon, et olis voinu koko kylän vauvat ruokkia...

 

[Marruliini]

Ymmärrän sua. Mä luulin sina että mulla on juuri ns.imettäjän rinnat. Ja olinkin ihan hämmentynyt kun imuote oli hukassa ja mun rinnat myös haasteelliset tarttua. Ovat nyt myös raskaat ja riippuvat. Itse yritän pitää yllä iloa siitä että vauva kasvaa ja syö pullosta. Ja että sain kokea sen miltä pumppaaminen tuntuu kun maitoa tulee, vaikka vähän tuleekin. Olen myös pullolapsi eikä allergioita tms. Nautitaan siitä mistä voidaan

 

[Lya M.]

Omat lapseni ovat kumpikin pullolapsia, enkä ole sitä erityisesti enää surrut, koska imetys ei vain onnistunut, vaikka kaikki mahdolliset imetystuet käytiin läpi. Mikään ruoka-aine/siitepöly ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut kummallekaan mitään ongelmaa.

Kyllähän noiden pullojen kanssa pelaaminen on vaikeampaa kuin jos imettäisi, mutta ei se rakkautta ja läheisyyttä vähennä yhtään.

 

[Kaarin]

Itsehän pidin pulloruokintaa hirveän hankalana, kun jouduttiin pitämään imetyksessä muutaman vuorokauden tauon, ja antamaan pojalle korviketta/pumpattua maitoa pullosta sen ajan. Poika oli silloin muutoin vielä täysimetyksellä. Tuttipulloja ei oltu käytetty kuin pari kertaa sitä ennen, joten se tilanne oli uusi ja koin sen pullojen kanssa nutaamisen aivan kamalan rasittavana touhuna, mutta varmasti se vaikutti kun olin itsekin tottunut siihen, että vauvalle vaan tissi suuhun ja sillä hyvä. Jos oltaisiin enemmänkin pulloa käytetty pojan kanssa, niin ehkä se ei olisi niin vaivalloiselta tuntunutkaan :)

Tuosta tissille nukahtamisesta, meillä poika nukahti aina tissille, enkä kokenut sitä mitenkään negatiivisena asiana. Voi olla, että minulta tuli maitoa paljon, joten poika taisi saada syötyä tarpeeksi paljon aika nopeasti, mutta jatkoi sitä kuitenkin unissaan vielä, ei koko aikaa, mutta aina välillä. Poika on nyt 3v ja saattaa vieläkin joskus nukahtaa tissille :bag: Pojan ollessa vauva, saatoin istua sohvalla poika sylissä jopa 1,5 tuntia, kun hän veteli hirsiä tissi suussa :D Heräsi siis miltei aina siihen, että yritin irrottaa tissiä hänen suustaan. Mutta meillä se vaan meni siihen, enkä osannut sitten poikaa siitä vieroittaakaan. Vieroittui sitten iän myötä ihan itse. Olihan se välillä vähän ikävää, kun poika oli sellainen tissihirmu, mutta loppujen lopuksi se oli niin lyhyt aika, että en ottanut siitä stressiä.

 

[lambi]

Imetys on elämää, vähän niinku pöntöllä käynti tai nukkuminen. Ei herätä sen kummempia intohimoja tai ärsytyksiä. Mutta on tullut nyt yhteensä imetettyä pian 10 vuotta elämästä- ehkä aika on arkipäiväistänyt tätäkin hommaa .
Oon iloinen että se nykyään helposti onnistuu, ensimmäisen kanssa oli aika kamppailua tässäkin, omaa epävarmuuttani lähinnä. Mikään "syntynyt imettäjäksi" en koe koskaan olleeni, hyvin se on silti olalle tuo homma istunut alun hankaluuksista selvittyäni. Viimeisten vauvojen kohdalla ei ole mitään tiheitä imuja/ylivuotoja/kipeitä rinnanpäitä/tulehduksia/maidon loppumista ole enää ollut. Keho on jotenkin tottunut niin imetykseen että se sopeutuu heti vauvan kulloiseenkin tarpeeseen. ainoastaan ensimmäistä maidonnousua on joutunut aina muutaman piinaavan päivän odottamaan.
Tää nisäkäselo on kyllä varsin makee systeemi - ja miten kätevää että se toisen eläimen/yksilön maito voi korvata sen omalta emältä mahdollisesti puuttuvan.