Näköjään täällä on jonkin verran ainakin jo vähän iäkkäämpiä odottajia... Haluaisitteko kertoa, minkä vuoksi juuri nyt ja tässä iässä? Itse on 36v ja ehdin täyttää 37v ennen huhtikuuta. Olin aiemmin pitkässä parisuhteessa, jossa kuitenkin "kasvoimme erillemme", enkä halunnut siihen suhteeseen enää lähteä lasta edes yrittämään. Muutama vuosi meni sinkkuna kunnes tapasin nykyisen ihanan mieheni tämän vuoden alussa ja nyt pitäisi sitten huhtikuussa olla vauva tulossa :)
"Iäkkäät" odottajat
- Ketjun aloittaja viherpantteri
- Aloituspäivämäärä
Haha! Kuulunkohan tänne? Olin 32, kun esikoinen syntyi, ja nyt 34, kun odotan toista. Itselläni syyt ovat moninaiset. Parikymppisenä en halunnut lasta, opiskelin ja muutin ulkomaille. Kävin ulkona, tapasin ihmisiä. Vaihdoin alaa. Vuodet vierivät. Olin parisuhteessa, mutta tiesin, ettei se ollut pysyvää. Luulin, että halusin uran ja takaisin Suomeen, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Kaikki muuttui, jäin ulkomaille, sain työpaikan, ja se oli menoa. Rakastuimme päätä pahkaa, menimme kihloihin ja naimisiin. Pikkuhiljaa aloin myös kaivata lasta ja äitiyttä. Ja mieheni oli my partner in crime. :)
Ja tässä sitä nyt ollaan. :)
Ja tässä sitä nyt ollaan. :)
Mulla la 1.4.-3.4. Menkoista 1.4., oviksesta 3.4. :) Ajattelin kattoa mitä sanovat nt ultrassa parin viikon päästä niin muutetaan sen mukaan. :)
Mäkin oon vähän myöhäisherännäinen. Pitkään ajattelin etten lapsia halua mutta sitten ajatukset alko muuttumaan että voishan ne lapset mukavia olla. Mä en oo koskaan vauvakuumetta kokenut, enemmänkin odotan sitä aikaa kun lapset on jo isompia ja niiden kanssa vois tehdä kaikkea. :) Mies on aika joustava ja ollaan monessa asiassa samaa mieltä niin myös tässä asiassa. :)
Mäkin oon vähän myöhäisherännäinen. Pitkään ajattelin etten lapsia halua mutta sitten ajatukset alko muuttumaan että voishan ne lapset mukavia olla. Mä en oo koskaan vauvakuumetta kokenut, enemmänkin odotan sitä aikaa kun lapset on jo isompia ja niiden kanssa vois tehdä kaikkea. :) Mies on aika joustava ja ollaan monessa asiassa samaa mieltä niin myös tässä asiassa. :)
Niin onko 32v luettavissa vielä iäkkääksi?
Ehdin täyttämään 33 ennen tämän esikoisen syntymää.
Olisin vielä hyvin pärjännyt ilman perheenlisäystä, mutta oikeastaan ikä oli syy miksi halusin nyt aloittaa yrittämisen. Kun ei voi tietää kauan siinä menee kun tärppää. Ja ilmankaan en halunnut jäädä...
Ehdin täyttämään 33 ennen tämän esikoisen syntymää.
Olisin vielä hyvin pärjännyt ilman perheenlisäystä, mutta oikeastaan ikä oli syy miksi halusin nyt aloittaa yrittämisen. Kun ei voi tietää kauan siinä menee kun tärppää. Ja ilmankaan en halunnut jäädä...
MInulla laskettu aika 30.4. Vähän sama ollut itellä myös kun sinulla mimosa32, ei koskaan mitään varsinaista vauvakuumetta. Itellä melkein kaikkein eniten ajatuksissa jopa se, että sitten eläkepäivillä olis aikuisia lapsia, ei niin että ne pitäis huolta tms. vaan että ne tulis kylään ja voitais yhes kokkailla ja keskustella asioista ja välillä käydä yhessä vaikka teatterissa tms. Mutta kyllä nyt raskaaksi tulon myötä on vähän ruvennut kaikki vauvaan liittyväkin jo kiehtomaan :)
Olin 31 kun esikoinen syntyi - käsittääkseni aika lähellä korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskiarvoa. En kyllä silloin kokenut itseäni mitenkään vanhaksi, melkeinpä päinvastoin, kun olin tutuista odottajista kyllä sieltä nuoremmasta päästä. No tää toinen sitten - olis saanut tulla 1-2 vuotta aikaisemmin, mutta ei halunnut. Nyt siis 36 kun tämä syntyy.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä pieni ikuisuus, joten olis sitä tietty voinut aikaisemminkin aloittaa. Mut jotenkin meillä oli sit kai (muka) parempaa tekemistä.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä pieni ikuisuus, joten olis sitä tietty voinut aikaisemminkin aloittaa. Mut jotenkin meillä oli sit kai (muka) parempaa tekemistä.
Joo ollaan mekin oltu 7 v yhdessä mutta ehkä ei kumpikaan oo oltu valmiita aiemmin. :) No toi ikähän on vähän semmonen juttu et riippuu keneltä kysyy. :) Kaupungeissa taitaa moni ensisynnyttäjä olla lähellä 30v kun maaseuduilla monesti aloitetaan aiemmin. Mä pidän itteeni kyllä vähän vanhana jo tähän hommaan mutta sillai hyvällä tavalla. :D Pistää miettimään kun pari lasta haluaisin että missä vaiheessa toinen. Ei voi hirveän myöhään enää lykätä mutta toisaalta jos on 2 pientä lasta, onhan se varmasti rankkaa... Opiskellakin haluaisin vielä. No ehkä se selviää aikanaan :)
.
Muokattu viimeksi:
ja nyt Taaperon ja vauvan ikäero tulee olemaan reilu 2 vuotta. 
Minulla myös ikää parin vkon päästä 32v. Tänään neuvolantätikin pyöristi ikäni siihen kun täytti neuvolakorttia 
Laskettuaika 14.4.17 Alla alkuvuodelta keskenmeno joten nyt toivotaan kovasti, että kaikki menee hyvin! Yhteisiä vuosia meillä on miehen kanssa reilu 5vuotta.
Laskettuaika 14.4.17 Alla alkuvuodelta keskenmeno joten nyt toivotaan kovasti, että kaikki menee hyvin! Yhteisiä vuosia meillä on miehen kanssa reilu 5vuotta.
Moikka, mä oon 33v esikoista odottava ja kun vauva (toivottavasti ) syntyy olen 34. Mies on 37. Ollaan oltu yhdessä 3 vuotta ja hän on ensimmäinen jonka kanssa haluan lapsia. Halusimme kuitenkin tutustua rauhassa ennen lasta, nyt saisi vauva saapua! Toivottavasti kaikki menee hyvin. En ole kokenut itseäni vanhaksi vielä, ystäväpiirissäni vasta ensimmäisiä lapsia hankitaan nyt!
Eedla
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ihana ketju. Oon alkanut kiinnittämään katukuvassa paljon enemmän iäkkäämpiin odottajiin ja äiteihin, positiivisella tavalla.
Olen nyt 33-vuotias toisen lapsen odottaja, mutta olen niin myöhäisherännyt, että haluaisin suurperheen. Lapsen syntyessä olen jo 34.
Tämä suurperheen suunnitelma vaan taitaa olla aika mahdotonta, koska ikääkin jo on ja en ole raskautunut kovin helposti. Mutta eipähän tarvitse huolehtia ollenkaan ehkäisystä, meillä eletään nykyään ja tulevaisuudessa niin, että kaikki vastaanotetaan mitä suodaan. Ihan pitkälle yli nelikymppiseksi, kyllä sekin käy. Tunnen monta äitiä, joiden kuopukset ovat syntyneet aikamoisina iltatähtinä. Kyllähän tässä vielä ehtisi teoriassa!
Alunperin olin tiukan ehkäisyn kannattaja, enkä ollut edes varma haluanko lapsia. Korkeakouluopiskelut, maailmalla matkustelut ja asumiset, kovat elämänarvot olivat vallalla, etsin liikaa itseäni. Jossain vaiheessa aloin näkemään selvemmin, että siinä elämäntyylissä ei ole hyvä olla. Olinhan pikkutyttönä ajatellut suurperheessä äitinä oloa, en tiedä missä vaiheessa se unelma väistyi päinvastaiseksi.
Miehen kanssa ollaan pidetty yhtä 11-vuotta, ja 6-vuotta sitten meille syntyi esikoinen, olin tuolloin 27-vuotias. Molemmat olemme huomanneet vasta esikoisen synnyttyä, että miten suuri rikkaus perhe on ja miten paljon elämänsisältöä ja iloa lapset luovat elämään.
Se on vähän vaikeaa nykypäivänä ääneen todeta, mutta ehkäisy ei vain sovi meille. Mutta eipä niitä lapsia ihan sormia napsauttamisen vauhdilla ole tullut, tätä nykyistäkin yritettiin oikein yrittämällä pitkälti yli 2 vuotta.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Olen nyt 33-vuotias toisen lapsen odottaja, mutta olen niin myöhäisherännyt, että haluaisin suurperheen. Lapsen syntyessä olen jo 34.
Tämä suurperheen suunnitelma vaan taitaa olla aika mahdotonta, koska ikääkin jo on ja en ole raskautunut kovin helposti. Mutta eipähän tarvitse huolehtia ollenkaan ehkäisystä, meillä eletään nykyään ja tulevaisuudessa niin, että kaikki vastaanotetaan mitä suodaan. Ihan pitkälle yli nelikymppiseksi, kyllä sekin käy. Tunnen monta äitiä, joiden kuopukset ovat syntyneet aikamoisina iltatähtinä. Kyllähän tässä vielä ehtisi teoriassa!
Alunperin olin tiukan ehkäisyn kannattaja, enkä ollut edes varma haluanko lapsia. Korkeakouluopiskelut, maailmalla matkustelut ja asumiset, kovat elämänarvot olivat vallalla, etsin liikaa itseäni. Jossain vaiheessa aloin näkemään selvemmin, että siinä elämäntyylissä ei ole hyvä olla. Olinhan pikkutyttönä ajatellut suurperheessä äitinä oloa, en tiedä missä vaiheessa se unelma väistyi päinvastaiseksi.
Miehen kanssa ollaan pidetty yhtä 11-vuotta, ja 6-vuotta sitten meille syntyi esikoinen, olin tuolloin 27-vuotias. Molemmat olemme huomanneet vasta esikoisen synnyttyä, että miten suuri rikkaus perhe on ja miten paljon elämänsisältöä ja iloa lapset luovat elämään.
Se on vähän vaikeaa nykypäivänä ääneen todeta, mutta ehkäisy ei vain sovi meille. Mutta eipä niitä lapsia ihan sormia napsauttamisen vauhdilla ole tullut, tätä nykyistäkin yritettiin oikein yrittämällä pitkälti yli 2 vuotta.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Minäkin oon vanha :D Oon siis nyt 35v. Ennestään mulla on 3vee poika, mutta myös 18v poika :) Mä oon niitä luonnonoikkuja jotka raskautuu suunnilleen likaisesta lakanasta, joten yhtäkään lasta en oo päässyt "tekemään" vaan kaikki on päättänyt ihan itsekseen minulle tulla :) Myös tämä viimeinen, jonka isän kanssa en aio loppuikääni ainakaan näillä näkymin.
Jos tämä minityyppi tulee ajoissa, en ehdi vielä täyttää 36v:tä, mutta jos on se 8 päivää myöhässä kuin muutkintähän mennessä, ehindpä sitten omana syntymäpäivänä tekemään töitä.. :D
Jos tämä minityyppi tulee ajoissa, en ehdi vielä täyttää 36v:tä, mutta jos on se 8 päivää myöhässä kuin muutkintähän mennessä, ehindpä sitten omana syntymäpäivänä tekemään töitä.. :D
Mervi
Oman äänensä löytänyt
Moi! Täällä 37 vuotias odottaja. Perheessä on 16 ja 18 vuotiaat nuoret. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta aika on kulunut.. Työt, opinnot jne veivät mukanaan. Miehen kanssa ollaan pidetty yhtä teini-iästä saakka. Molemmat toivottiin tätä vielä kovasti ja nyt on iltatähti tulossa ❤ Koen, että nyt on paljon seesteisempi olo kuin silloin 18 vuotiaana esikoista odottaessa. Vaikka ihanaa sekin oli. ❤ Koko perhe ollaan innoissaan!
Minäkin tulen tänne kertomaan oman tarinani. Olen 33v, täytän 34 ennen lapsen syntymää. Mulla meni vuodet kanssa opiskeluun, työntekoon enimmäkseen ulkomailla ja matkusteluun ja hauskanpitoon muutenkin aina sinne kolmeenkymppiin saakka. Nuorempana en ehtinyt uhrata ajatustakaan perheen perustamiselle tai lapsille, ne tuntu niin kaukasilta jutuilta eikä sitä sopivaa miestäkään ollut ikinä kuvioissa. Mieluummin reissasin ja hain kokemuksia ja elämyksiä maailmalta ja ajattelin, että ei niitä lapsia ole pakko hankkia.
Sitten iski kolmenkympin kriisi, jos nyt niin voi sanoa ja palasin Suomeen, opiskelin uuden koulutuksen tai kaksikin ja etsin töitä täältä. Samalla löytyikin sitten mies ja yhtäkkiä huomasinkin arvostavani ihan toisella tavalla naimisiinmenoa ja lasten hankintaa. Ajatusmaailma kääntyi 180 astetta. Ainoa ongelma vaan oli, että mies ei sitten ollutkaan ihan samoilla linjoilla mun kanssa, vaikka niin vakuuttikin ensin ja päädyttiin eroon vuosi sitten. Laitoin silloin omat arvoni järjestykseen ja mietin, mitä itse haluan.
Kauaa en ehtinyt yksin ihmetellä, kun uusi rakkaus ilmestyi kuvioihin vuoden vaihteessa ja se oli menoa sitten. Alusta asti puhuttiin, mitä elämältä halutaan ja koska ajatukset täsmäsi, niin asiat eteni vauhdilla. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin, tulin raskaaksi ja nyt ollaan menossa naimisiin ensi viikolla. Sain lopultakin kaiken haluamani ja ollaan molemmat superonnellisia.
Laskettu aika on päivää ennen miehen 36v synttäreitä, joten melkoinen synttärilahja sieltä on tulossa.
Sitten iski kolmenkympin kriisi, jos nyt niin voi sanoa ja palasin Suomeen, opiskelin uuden koulutuksen tai kaksikin ja etsin töitä täältä. Samalla löytyikin sitten mies ja yhtäkkiä huomasinkin arvostavani ihan toisella tavalla naimisiinmenoa ja lasten hankintaa. Ajatusmaailma kääntyi 180 astetta. Ainoa ongelma vaan oli, että mies ei sitten ollutkaan ihan samoilla linjoilla mun kanssa, vaikka niin vakuuttikin ensin ja päädyttiin eroon vuosi sitten. Laitoin silloin omat arvoni järjestykseen ja mietin, mitä itse haluan.
Kauaa en ehtinyt yksin ihmetellä, kun uusi rakkaus ilmestyi kuvioihin vuoden vaihteessa ja se oli menoa sitten. Alusta asti puhuttiin, mitä elämältä halutaan ja koska ajatukset täsmäsi, niin asiat eteni vauhdilla. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin, tulin raskaaksi ja nyt ollaan menossa naimisiin ensi viikolla. Sain lopultakin kaiken haluamani ja ollaan molemmat superonnellisia.
Laskettu aika on päivää ennen miehen 36v synttäreitä, joten melkoinen synttärilahja sieltä on tulossa.Hei hauska, meillä la miehen 37-v-päivänäMinäkin tulen tänne kertomaan oman tarinani. Olen 33v, täytän 34 ennen lapsen syntymää. Mulla meni vuodet kanssa opiskeluun, työntekoon enimmäkseen ulkomailla ja matkusteluun ja hauskanpitoon muutenkin aina sinne kolmeenkymppiin saakka. Nuorempana en ehtinyt uhrata ajatustakaan perheen perustamiselle tai lapsille, ne tuntu niin kaukasilta jutuilta eikä sitä sopivaa miestäkään ollut ikinä kuvioissa. Mieluummin reissasin ja hain kokemuksia ja elämyksiä maailmalta ja ajattelin, että ei niitä lapsia ole pakko hankkia.
Sitten iski kolmenkympin kriisi, jos nyt niin voi sanoa ja palasin Suomeen, opiskelin uuden koulutuksen tai kaksikin ja etsin töitä täältä. Samalla löytyikin sitten mies ja yhtäkkiä huomasinkin arvostavani ihan toisella tavalla naimisiinmenoa ja lasten hankintaa. Ajatusmaailma kääntyi 180 astetta. Ainoa ongelma vaan oli, että mies ei sitten ollutkaan ihan samoilla linjoilla mun kanssa, vaikka niin vakuuttikin ensin ja päädyttiin eroon vuosi sitten. Laitoin silloin omat arvoni järjestykseen ja mietin, mitä itse haluan.
Kauaa en ehtinyt yksin ihmetellä, kun uusi rakkaus ilmestyi kuvioihin vuoden vaihteessa ja se oli menoa sitten. Alusta asti puhuttiin, mitä elämältä halutaan ja koska ajatukset täsmäsi, niin asiat eteni vauhdilla. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin, tulin raskaaksi ja nyt ollaan menossa naimisiin ensi viikolla. Sain lopultakin kaiken haluamani ja ollaan molemmat superonnellisia.
Kiva kuulla aika erilaisiakin, mutta myös aika samanlaisiakin tarinoita kuin itsellä :)