Neljän äiti
Silmät suurina ihmettelijä
Sain neljännen lapseni viisi viikkoa sitten. Haluaisin kertoa hyvin alkaneesta imetyksestäni. Ehkä joku saa löytää tarinasta vinkkejä itselleen. Aina ei ole ollut näin helppoa, vaan esim. esikoista imetin 4kk ja hänelle piti antaa alusta asti myös lisämaitoa ainakin yksi annos.
Ennen vauvan syntymää luin imetyksestä saatavilla olevaa uusinta tietoa neuvolasta saamastani oppaasta ja vauvalehdistä, koska edellisen lapsen syntymästä oli kulunut jo useampi vuosi. Paljon apua oli myös synnytyssairaalan järjestämästä valmennuksesta, jossa näytettiin kuvia "vauvan vatsapalloista" eli palloista, jotka kuvaavat vauvan vatsan tilavuutta vastasyntyneenä ja päivän ikäisenä jne. Vastasyntyneen vatsa on todella pieni! Vakuutuin siitä, että ensimmäisenä päivinä vauva pärjää ensimaitotipoilla eikä lisämaito ole välttämätöntä ennen maidon nousemista rintoihin.
Varauduin myös yllätyksiin, sillä synnytys voi olla arvaamaton. Päätin, että mahdollisissa imetysongelmissa pyydän tarvittaessa apua. Nuorempana sukulaisten utelut maidon riittävyydestä ahdistivat, mutta nyt päätin jo etukäteen olla välittämättä sellaisesta.
Vauva syntyi synnytyssairaalan vesialtaaseen. En tarvinnut kipulääkkeitä. Sain vauvan rinnalleni pian syntymän jälkeen. Poika oli melko isokokoinen ja imeminen onnistui hyvin topakasti. Synnytyssaliin ei ollut ruuhkaa, joten vauva sai imeä jo siellä pitkään molemmista rinnoista. Valmennuksessa kätilö oli kertonut vastasyntyneiden valvovan yleensä syntymän jälkeen pari tuntia, mutta sen jälkeen nukkuvan lähes koko päivän. Seuraava päivä olisi sitten "maidontilauspäivä" eli vauva on paljon rinnalla. Juuri näin meillä tapahtuikin. Koska minulla oli tällä kertaa kaikki tämä tieto, niin en halunnut antaa vauvalle lisämaitoa, vaikka sitä olisi ollut mahdollisuus saada. Olin myös ilmoittanut toiveestani henkilökunnalle. Vauva rauhoittui kuitenkin toisenakin päivänä rinnalla ja annoin vauvan imeä niin usein kun se halusi. Eihän minulla sairaalassa muutakaan tekemistä ollut, kun siellä vierekkäin köllöteltiin... Vauva kyllä nukkuikin välillä. Seuraavana päivänä maito nousi jo aamupäivällä. Rinnanpäät olivat hellät, mutta pysyivät ehjinä. Käytin sitä sairaalasta saatavaa voidetta ja kokeilin rintakumiakin toisessa aremmassa rinnassa, mutta se ei tuntunut minusta kovin hyvältä. Pian kotiin päästyämme rinnanpäät ilmeisesti karastuivat sen verran, ettei imetys tuntunut enää yhtään aralta. Sairaalassa huomasin, että ainakaan tämä vauva ei tarvinnut tutia. Imemistarve tyydyttyi rinnalla, ja jos nyrkit alkoivat mennä suuta kohti, niin se oli selvä merkki siitä, että oli aika päästä taas syömään.
Kotiin päästyämme jatkoin veden juontia samassa tahdissa kuin sairaalassa(vesikannu yöpöydällä). Lisäksi syön terveellistä ruokaa, minkä takaa jo se, että perheessämme on kolme kouluikäistä lasta, joille pitää joka päivä laittaa kotiruokaa, vaikka ei jaksaisikaan. Onneksi mieheni oli isyyslomalla kolme viikkoa ja piti meistä hellää huolta.. <3 Vauva sai olla rinnalla niin paljon kuin tahtoi ja saa vieläkin. Tämä lienee sitten sitä lapsentahtista elämää. Maito on riittänyt hyvin. Ei me olla oltu vauvan kanssa erossa toisistamme vielä kuin kauppareissun ajan. Vauva nukkuu yöllä nyt pisimmillään 6h putkeen, mutta yöunet kestävät yleensä noin 10h. Yritän vielä nukkua pienet unet päivälläkin vauvan kanssa, sillä olen huomannut maitoa tulevan runsaimmin silloin kun olen saanut levätä riittävästi. Näin flunssakautena yksi nuha on jo ehtinyt häiritsemään pienen vauvan syömistäkin, mutta siitäkin selvittiin. Silloin piti laittaa vauvalle vähän keittosuolatippoja nenään, että nenä aukesi ja syöminen onnistui paremmin.
Vauva on kasvanut hurjaa vauhtia. Tähän mennessä painoa on tullut lisää jo kilo... Aion aloittaa kiinteät vasta 6kk jälkeen, mutta vähän aiemmin, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Suunnitelmana minulla on imettää vuoden ikään asti, jos vaan jaksan ja vauva haluaa...
Ennen vauvan syntymää luin imetyksestä saatavilla olevaa uusinta tietoa neuvolasta saamastani oppaasta ja vauvalehdistä, koska edellisen lapsen syntymästä oli kulunut jo useampi vuosi. Paljon apua oli myös synnytyssairaalan järjestämästä valmennuksesta, jossa näytettiin kuvia "vauvan vatsapalloista" eli palloista, jotka kuvaavat vauvan vatsan tilavuutta vastasyntyneenä ja päivän ikäisenä jne. Vastasyntyneen vatsa on todella pieni! Vakuutuin siitä, että ensimmäisenä päivinä vauva pärjää ensimaitotipoilla eikä lisämaito ole välttämätöntä ennen maidon nousemista rintoihin.
Varauduin myös yllätyksiin, sillä synnytys voi olla arvaamaton. Päätin, että mahdollisissa imetysongelmissa pyydän tarvittaessa apua. Nuorempana sukulaisten utelut maidon riittävyydestä ahdistivat, mutta nyt päätin jo etukäteen olla välittämättä sellaisesta.
Vauva syntyi synnytyssairaalan vesialtaaseen. En tarvinnut kipulääkkeitä. Sain vauvan rinnalleni pian syntymän jälkeen. Poika oli melko isokokoinen ja imeminen onnistui hyvin topakasti. Synnytyssaliin ei ollut ruuhkaa, joten vauva sai imeä jo siellä pitkään molemmista rinnoista. Valmennuksessa kätilö oli kertonut vastasyntyneiden valvovan yleensä syntymän jälkeen pari tuntia, mutta sen jälkeen nukkuvan lähes koko päivän. Seuraava päivä olisi sitten "maidontilauspäivä" eli vauva on paljon rinnalla. Juuri näin meillä tapahtuikin. Koska minulla oli tällä kertaa kaikki tämä tieto, niin en halunnut antaa vauvalle lisämaitoa, vaikka sitä olisi ollut mahdollisuus saada. Olin myös ilmoittanut toiveestani henkilökunnalle. Vauva rauhoittui kuitenkin toisenakin päivänä rinnalla ja annoin vauvan imeä niin usein kun se halusi. Eihän minulla sairaalassa muutakaan tekemistä ollut, kun siellä vierekkäin köllöteltiin... Vauva kyllä nukkuikin välillä. Seuraavana päivänä maito nousi jo aamupäivällä. Rinnanpäät olivat hellät, mutta pysyivät ehjinä. Käytin sitä sairaalasta saatavaa voidetta ja kokeilin rintakumiakin toisessa aremmassa rinnassa, mutta se ei tuntunut minusta kovin hyvältä. Pian kotiin päästyämme rinnanpäät ilmeisesti karastuivat sen verran, ettei imetys tuntunut enää yhtään aralta. Sairaalassa huomasin, että ainakaan tämä vauva ei tarvinnut tutia. Imemistarve tyydyttyi rinnalla, ja jos nyrkit alkoivat mennä suuta kohti, niin se oli selvä merkki siitä, että oli aika päästä taas syömään.
Kotiin päästyämme jatkoin veden juontia samassa tahdissa kuin sairaalassa(vesikannu yöpöydällä). Lisäksi syön terveellistä ruokaa, minkä takaa jo se, että perheessämme on kolme kouluikäistä lasta, joille pitää joka päivä laittaa kotiruokaa, vaikka ei jaksaisikaan. Onneksi mieheni oli isyyslomalla kolme viikkoa ja piti meistä hellää huolta.. <3 Vauva sai olla rinnalla niin paljon kuin tahtoi ja saa vieläkin. Tämä lienee sitten sitä lapsentahtista elämää. Maito on riittänyt hyvin. Ei me olla oltu vauvan kanssa erossa toisistamme vielä kuin kauppareissun ajan. Vauva nukkuu yöllä nyt pisimmillään 6h putkeen, mutta yöunet kestävät yleensä noin 10h. Yritän vielä nukkua pienet unet päivälläkin vauvan kanssa, sillä olen huomannut maitoa tulevan runsaimmin silloin kun olen saanut levätä riittävästi. Näin flunssakautena yksi nuha on jo ehtinyt häiritsemään pienen vauvan syömistäkin, mutta siitäkin selvittiin. Silloin piti laittaa vauvalle vähän keittosuolatippoja nenään, että nenä aukesi ja syöminen onnistui paremmin.
Vauva on kasvanut hurjaa vauhtia. Tähän mennessä painoa on tullut lisää jo kilo... Aion aloittaa kiinteät vasta 6kk jälkeen, mutta vähän aiemmin, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Suunnitelmana minulla on imettää vuoden ikään asti, jos vaan jaksan ja vauva haluaa...
