Hyvästi alulle

K

Kyfi7706530

Näppärä viestien naputtelija
Rv vasta alussa, en edes tiedä millä viikolla,clear blue näytti +3. Esikoinen 7kk. Miehen kanssa keskusteltua: tilanne ei ole hyvä toiselle (rahallinen,henkinen?). Varasin ajan keskeyttämistä ajatellen. Siitä lähtien olen itkenyt joka ilta itseni uneen. Tänään kirjoitin kirjeen vauvanalulle jossa pyysin anteeksi. En tiedä miten selviän. Halusin vain purkaa mieltäni. Kiitos.
 
Jos haluat pitää sen, niin pidä. Älä anna toisen tehdä päätöstä puolestasi koska se olet sinä joka joutuu elämään asian kanssa loppuelämänsä.
 
Todella ikävä tilanne :( Mieti asiaa kuitenkin omalta kannaltasi: haluatko sinä tämän lapsen, vai haluatko sinä keskeyttää raskauden? Se olet sinä, joka sen keskeytyksen joutuu käymään läpi ja elämään sen päätöksen kanssa. Itse jouduin keskeyttämään raskauden ollessani 19v, silloin muuta vaihtoehtoa ei minulle ollut. Siitäkin huolimatta mietin asiaa päivittäin ja tunnen edelleen tunnon tuskia, vaikka siitä on jo useampia vuosia aikaa.
Kyse on sinun kropastasi, sinun psyykeestäsi ja sinun vauvastasi. Se on sinun päätöksesi. Jos haluat pitää lapsen, aina löytyy ratkaisu ongelmiin, olivat ne sitten taloudellisia tai jotakin muuta. Jos sinä haluat keskeytyksen, ei siinä ole mitään väärää. Tee ratkaisu sen pohjalta, mikä on sinulle oikein.
 
En välttämättä halua keskeyttää mutta miehen mielestä yksi riittää vähäksi aikaa. Valittavana on kaksi lasta yksin tai mies ja yksi lapsi nyt, mies sanoi että häntä ahdistaa toinen. ei tämä toinen, joka on yllätys, tunnu samalta kuin esikoinen
 
En ite tekis aborttia. Mulla oli 2013 rankka raskausmyrkytys jossa oli myös keskos synnytys sectiolla ja sen lisäksi oli sydämmen suurentuneisuus ja turvonneisuus ja 3,5kk tosta päätti mun kuopus-poika ilmoittaa tulostaan niin mun mies sanoi heti että pidetään se.

Mun mielestä kannattaa odottaa jokunen viikko jos se mies muuttaakiin mieltään vähän aikaa asiaa mietittyään. Mutta komppaan edellisiä sun kroppas ja sun valinta.
 
Ite abortin tehneenä, osittain miehen painostuksesta ja uhkailuista "jos päätät pitää ni pidät yksinäs" yms. en voi sanoo et älä tee sitä. Sun kroppa ja sun jaksaminen asian kans jatkossa on ainoo mihin sun pitäis perustaa sun tuleva päätös.
Voin vaan sanoo omasta puolestani, et sen jälkeen ei oo menny päivääkään ettenkö ois miettiny ja katunu et tein sen!
Ja luulen et tää syyllisyyden tunne ei katoa koskaan, enkä varsinkaan anna ikinä sitä anteeks itelleni.
Tunnen myös jonkunlaist syyllisyyttä et nyt päätin pitää tän nykysen, ihan ku se olis jotenki väärin "esikoista" kohtaan :(

Mut tsemppiä jokatapaukses!
 
Itse miettisin asiaa myös siltä kantilta, pystyisinkö elää miehen kanssa joka painostaa aborttiin jota en itse halua tehdä. Siis tarkotan asian niin, että jos päätyisin aborttiin niin katkeroituisinko liikaa ja lopulta edessä olisi abortoitu vauva ja ero miehestä. Hankala paikka, paljon voimia ja tsemppiä!
 
Kuulostaa kyllä, että epäilet yhä päätöstäsi. Muista, että päätös tosiaan on lopullinen, mitä teetkin. Uusi vauva ei kuitenkaan syntyisi vielä nyt vaan vasta useamman kuukauden päästä. Silloin teidän esikoinen olisi jo isompi ja kohta leikkikaveri hänelle saattaisikin olla kiva juttu. Rankkaa kahden pienen kanssa alku voisi tulla olemaan, mutta moni kaupunkin tarjoaa perhetyötä ja Suomessa lapsiperhe saa myös hyvin tukia, joten apua kyllä on saatavilla. Aborttiin liittyy koplikaation riski, jos kohtu ei tyhjene kunnolla, tulehtuu jne. Riski on siis jäädä lopulta vain tämän yhden lapsen kanssa, ja kannattaa myös olla varma, ettei sitten katkeroidu miehelle ja jää lopulta ilman häntäkin. Itse en voisi elää miehen kanssa, joka painostaisi minua tuollaiseen enkä kyllä itsenikään kanssa sen jälkeen. Jos taas äidin mieli järkkyy niin onko sekään oikein sitä yhtä lasta kohtaan. Enemmän lapsi mahtaa siinä kohti kärsiä, kun jakaessaan huomion pikkusisaren kanssa. No tärkeintä on kuitenkin olla itse täysin varma päätöksestään ja hyväksyä kaikki, ettei sitten tarvitse murehtia ja olla katkera myöhemmin. Paljon tsemppiä päätöksen tekoon!
 
Kkoon kanssa samaa mieltä! Itse ehkä laittaisin sen suhteen syyniin tuossa vaiheessa että onko sillä tulevaisuutta?

Jospa se siitä kun mies saa sulatella pari viikkoa.

Tsemppiä!
 
En haluaisi olla eri mieltä hillevin kanssa, mutta ainakin pk-seudulla perhetyötä ja -tukia vähennetään jatkuvasti.
Ei " tavallisille " perheille, siis.

Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja ei kuitenkaan anna miehensä painostaa itseään aborttiin, koska painostaminen ei lupaa hyvää parisuhteellekaan. :(
 
Takaisin
Top