Oma lapsuuteni on ollut mielestani edustanut jarkevaa rahankayttoa: Sain joitain leluja, suurimman osan lahjoiksi, mutta minulle tehtiin myos selvaksi, etta raha ei kasva puussa ja jokainen penni on tyolla tienattava. Sain viikkorahaa, vaatteita ja koulutarvikkeita, kun tarvitsin, ja jotain pienempaa, jos oikein halusin. :) Sain 13-vuotiaana lapsilisat kayttooni ja opettelin rahankayttoa (puihinhan se ensin meni :)). 14-vuotiaasta asti olen ollut jonkun sortin epavirallisissa ja virallisissa kesatoissa. Minulla ei koskaan ole elamassani ollut rahaa, vaan kaikki menee kadesta suuhun. Olen siis pihi, mutta tykkaan torsailla tiettyihin juttuihin. Mieheni on viela pihimpi kuin mina, joten lapsemme varmaankin kasvatetaan silla periaatteella, etta tarpeellinen ostetaan, mutta ylenmaarin tavaraa ei tule kertymaan. :)