Hyvä vanhemmuus ilman kuluttamista?

[Libra]

Oma lapsuuteni on ollut mielestani edustanut jarkevaa rahankayttoa: Sain joitain leluja, suurimman osan lahjoiksi, mutta minulle tehtiin myos selvaksi, etta raha ei kasva puussa ja jokainen penni on tyolla tienattava. Sain viikkorahaa, vaatteita ja koulutarvikkeita, kun tarvitsin, ja jotain pienempaa, jos oikein halusin. :) Sain 13-vuotiaana lapsilisat kayttooni ja opettelin rahankayttoa (puihinhan se ensin meni :)). 14-vuotiaasta asti olen ollut jonkun sortin epavirallisissa ja virallisissa kesatoissa. Minulla ei koskaan ole elamassani ollut rahaa, vaan kaikki menee kadesta suuhun. Olen siis pihi, mutta tykkaan torsailla tiettyihin juttuihin. Mieheni on viela pihimpi kuin mina, joten lapsemme varmaankin kasvatetaan silla periaatteella, etta tarpeellinen ostetaan, mutta ylenmaarin tavaraa ei tule kertymaan. :)

 

[ReginaVeritas]

Nyt täytyy hieman nostaa tätä, sillä olen pohtinut asiaa viimeaikoina melko paljon. Hurahdin nimittäin vauvanvaatteisiin! Taidan tuntea asiasta alitajuisesti syyllisyyttä, sillä perustelen vaatteiden ostoa itselleni (ja muille) ehkä tarpeettoman paljon.

No, ostan kyllä vaatteet pääasiassa käytettynä, enkä osta mitään pelkän söpöyden perusteella vaan kaiken täytyy olla myös käytännöllistä ja ennenkaikkea mukavaa päällä.

Tällä hetkellä tuskailen vk- ja talvivaatteiden kanssa!

En oikeastaan tiedä miksi koen niin suurta tarvetta ostaa niin paljon juuri vaatetta. Mietin, kumpuaako tämä jotenkin lapsuudestani, koenko kuitenkin tarvetta osoittaa rakkauttani ostamalla, vaikka vannoin etten tee niin?

Tyttö kyllä saa paljon rakkautta ja huomiota toki muutenkin, enkä niinkään ole huolissani siitä, ettenkö osaisi rakastaa muuten, kuin materialla, mutta kun se materia on loppujen lopuksi niin turhaa! Kyllä tuo neiti pärjäisi niin paljon vähemmälläkin vaatteella. Ja mitä jos koenkin tarvetta vastaisuudessa ostaa vaatteiden lisäksi muutakin tavaraa liikaa?

 

[Lya]

Me saatiin hurjasti vauvanvaatteita ja vanhoja leluja sukulaisilta. Uutena on saatu vaatteita lähinnä isovanhemmilta ( ja isoisovanhemmilta myös) Käytettyjä vaatteita en kirpputoreilta osta ikinä, koska en voi sietää pesu- ja huuhteluaineiden hajua yhtään.

Leluja tytöllä on ollut pienestä asti varmaan liikaa, koska tytön isä on niitä innostunut ostelemaan. Niitä sitten vaihdellaan tarpeen mukaan :)

Kunha tyttö kasvaa, niin opetetaan siihen, ettei raha tule itsestään, siihen meidät miehen kanssa on kasvatettu molemmissa perheissä, vaikka lapsuutemme perheissä ei isompia taloudellisia ongelmia juuri ollutkaan.

 

[Aamu]

Mä ostelen kaikenlaista enkä oo vielä osannut tuntea huonoa omaatuntoa siitä. Meillä on lähes kaikki tallessa esikoiselta mutta halutaan silti ostaa jotain uutta tälle pienemmällekin.

 

[Suski88]

Pienenä itse en vanhemmilta saanut kuin juuri sen mitä tarvitsin. Joskus meillä oli taulukko jossa oli kotitöitä ja palkka minkä mistäkin saa ( esim. Tiskaus 1€). Kuun lopussa aina sitten laskettiin paljonko on palkkaa kertynyt ja sen sitten sai käyttää miten halusi. Opinkin hyvin rahan arvon ja olen sen myötä ollut vastuullisempi rahan käyttäjä. Tietenkin sitä omalle vauvalle halus ostaa uutena juttuja, mutta tosi paljon ollaan saatu vaatteita, leluja yms ja oon kirppareilta ostanut. Mulle ei siis oo mikään ongelma käyttää käytettyjä. Itsekin lapsena sain aina serkun vanhoja vaatteita, harvoin uusia.

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app

 

[Elisha86]

Kyllähän tuota on kulutuksen kanssa tarkkana oltava jos meinaa leivälle laittaa muutakin kuin ylähuulen! Ja itse ainakin rahan suhteen olen kitupiikki eli tarkkaan tulee mietittyä mitä mihinkin laitetaan. Lapsoset ovat näin ollen saaneet vaatteet ja lelunsa joko lahjaksi tai käytettyinä ja muutamia on tullut ostettua itsekin uutena :) Mutta pääpointtina että penniä pitää venyttää ja niksit keksiä. Ehkä rahallisesti helpottaa kun tekee paluun töihin mutta siltikään ei tule meillä lapset kaikkea saamaan vaan sama linja jatkunee