Millaisia ominaisuuksia mielestänne kuuluu hyvälle isälle? Millaisia huonolle?
Mua hämää, kun harvinaisen usein kun puhutaan huonosta isästä, tunnistan niistä oman mieheni. "Ei se riitä, että on hyvä isä sen 20 minuuttia, kun on kotona." "Sellainen mies joka vain odottaa, että rouva tekee kotona kaiken eikä yhtään auta, sietää ovesta ulos." "Kyllä hyvä isä herää öisin yhtä lailla kuin äitikin, että saa äiti edes joskus nukkua."
Silti itse koen, että hän on hyvä isä. Juu, hän on paljon poissa. Töitä tekee, että on lapsille koti, vaatteita ja ruokaa pöytään. On ihana ja välitön ja pussaa ja juttelee ja hoitaa vauvaa kyllä jos on kotona vauvan ollessa hereillä.
Kotitöiden suhteen olen pitänyt luonnollisena että minä ne teen, kun kerta kotona olen. Eikä hän kuitenkaan osaisi tehdä niitä kotitöitä mielestäni "oikein"
Paljon rasittavampaa se on ryppyyn laitettuja vaatteita yrittää oikoa, kuin vain laittaa ne narulle itse. Tai yrittää etsiä jotain kulhoa, joka on ihan eri kaapissa, kuin pitäisi. Kaikella rakkaudella, ihanaa silloin kun auttaa, mutta yleensä olen paljon tyytyväisempi jos hän on tytön kanssa ja minä saan touhuta jotain pidempikestoista kotihommaa ihan omassa rauhassani. Melkein, kuin olisi lomalla 
Kai meillä mies heräisi, jos heräisi. Mutta kun ei se herää, ei, vaikka samassa sängyssä hytkyttäisin itkevää vauvaa niin, että koko sänky natisee.
Suurempi vaiva siitä ois mulle potkia mies ylös tyttöä rauhoittelemaan, ja hetken päästä löytäisin tytön hereillä ja mies kuorsaisi. Mulla ei itselläni kestä sydän sitä, että tyttö ei sit ehkä saisi lohdutusta. Sitä paitsi, miehen on herättävä aamulla töihin. Ihan pikkuvauva-aikaan kun arki oli raskasta ja vauva vain itki, jäi mies valvomaan vauvan kanssa, jotta minä sain alkuillan nukkua. Kahden aikaan yöllä vaihdettiin vuoroa...
Mites teillä?
Niin ja vielä selvennykseksi ja mieheni puolustukseksi, näin on asiat yhdessä sovittu. On varmaan ihan eri asia, jos on sovittu töiden tasapuolinen jako, ja toinen ei tee osuuttaan. Jos minä en jotain ehdi tekemään ja hän on kotona niin pyydän ja hän auttaa kyllä. 
Mua hämää, kun harvinaisen usein kun puhutaan huonosta isästä, tunnistan niistä oman mieheni. "Ei se riitä, että on hyvä isä sen 20 minuuttia, kun on kotona." "Sellainen mies joka vain odottaa, että rouva tekee kotona kaiken eikä yhtään auta, sietää ovesta ulos." "Kyllä hyvä isä herää öisin yhtä lailla kuin äitikin, että saa äiti edes joskus nukkua."
Silti itse koen, että hän on hyvä isä. Juu, hän on paljon poissa. Töitä tekee, että on lapsille koti, vaatteita ja ruokaa pöytään. On ihana ja välitön ja pussaa ja juttelee ja hoitaa vauvaa kyllä jos on kotona vauvan ollessa hereillä.
Kotitöiden suhteen olen pitänyt luonnollisena että minä ne teen, kun kerta kotona olen. Eikä hän kuitenkaan osaisi tehdä niitä kotitöitä mielestäni "oikein"
Kai meillä mies heräisi, jos heräisi. Mutta kun ei se herää, ei, vaikka samassa sängyssä hytkyttäisin itkevää vauvaa niin, että koko sänky natisee.
Mites teillä?
Niin ja vielä selvennykseksi ja mieheni puolustukseksi, näin on asiat yhdessä sovittu. On varmaan ihan eri asia, jos on sovittu töiden tasapuolinen jako, ja toinen ei tee osuuttaan. Jos minä en jotain ehdi tekemään ja hän on kotona niin pyydän ja hän auttaa kyllä. 