Huonotuulisuus

puffin

Näppärä viestien naputtelija
Toukomammat 2018
Voi jestas sentään, että alkaa olla ihan hullujenhommaa tämä. Olen päässyt raskausoireissa mielestäni todella helpolla. Ei pahoinvointia, ei turvotuksia, ei kipuja.. Nyt viimeisen kolmanneksen käynnistyessä ovat lonkat, polvet ja olkapäät alkaneet kipuilla hieman, mutta ei muuta..

MUTTA... Tämä huonotuulisuus, joka viimeaikoina vallannut alaa, on aivan järkyttävää. Tästä saa kärsiä lähinnä aviomies ja ilta-aikaan. Toki osa kiukutteluaiheista on ihan todellisia, mutta suurin osa ihan keksimällä keksittyjä tai vähintään roimasti liioiteltuja. Tulee todella outo olo, aivan kuin katoisi tilannetta oman kropan ulkopuolelta.. Sitä vain kiukkuaa ja raivoaa sekä latelee ilkeyksiä, vaikka samalla tietää että missään ei mitään järkeä. Haluaisi päästä kiukkutuulesta yli, mutta ei vaan kertakaikkiaan kykene... Aika rasittavaksi alkaa käydä tämä rasittavana oleminen, en tajua miten mies jaksaa yrittää luovia kanssani..

Onko muilla ollut samanlaisia hormonihuuruja?(tai tämmöisiksi ainakin toivon/epäilen...)
 
Minä en tiiä johtuuko raskaudesta vai mistä mutta mulla menee hermo usein töissä työpariin. Tuntuu että oon huonotuulinen såaina sen seurassa, muuten ei niinkään.
Muuten ihan normaalin tasainen luonne taidan edelleen olla. Mies ei ole saanu aikaan mitään ärsytyksiä minussa sen kummemmin ku aiemminkin.
 
Just tänään oli vaihteeks semmoinen päivä, et ärsytti asiat ja hermot meni helposti. Tajuan kyllä sillon samalla, että ei tarviis reagoida ihan sillä tavalla, mutta minkäs teet. :smug:
 
Mulla on kärsivällisyys pakkasen puolella. Eniten vaikuttaa töissä, teen asiakaspalvelua enkä jaksaisi yhtään kuunnella turhasta valittavia inisijöitä. Kolme viikkoa pitäisi vielä koettaa itseään keräillä ennenkuin pääsee kiukkuamaan kotiin. Toki nyt pystyy vielä sen verran kontrolloimaan itseään, että ei suoraan asiakkaille tule mitään sanottua. Kovin pahasti ainakaan.
 
Miulla oli enemmänki tätä aikasemmin, nyt ei juurikaan. Sillon vaan ku on oikeen huonosti nukkunu ni tulee ärsyynnyttyä heti
 
Mä oon "koko ajan" huonotuulinen :sorry: Yhtenä hetkenä hassuttelen ja iloitsen lasten kanssa ja kohta jo v*tuttaa. Mua itteeni ärsyttää se ihan suunnattomasti. Mä en muutenkaan ole mikään tasainen luonne,vaan kiihdyn nollasta sataan sekunnissa. Onneksi myös lepyn nopeasti. Paitsi nyt raskaana ollessa tuntuu olevan jotenkin vaikeampi päästää niistä negatiivisista tunteista irti :sad001 Mä en haluaisi olla koko ajan pahantuulinen, mutta minkäs teet kun ihmiset ympärillä on niin ärsyttäviä :rolleyes: (joo joo, tiedän ettei mun pahan tuulisuus ole muiden syytä oikeasti). Kai nää hormonit joskus rauhottuu...
 
Mullakin on ollut viime aikoina huonotuulisuutta ja sitäkin enemmän alakuloisuutta, itkuisuutta, stressiä ja huolta.
 
Täällä ollaan on/off, joko tai. Täynnä iloa ja harmoniaa tai sit saatanalliset raivot turhan päiväsistä jutuista.
Suihkussa tulee monesti semmonen herkistyminen (siellä ehtii ajatella näitä hommia ) että voi miesparkaa miten se jaksaa mua nyt kyllä heti suihkusta tultua meen sanomaan että oot rakas ja anteeksi ja koita kestää..
Mitä oikeasti tapahtuu suihkun jälkeen? Saan uuden raivokohtauksen ku tyyliin juustolasta on jätetty pois tiskikoneesta .. hups :/
 
Joo, hermo kireällä täälläkin. Alkuraskaudessa taas olin niin hyväntuulinen ja mikään ei ärsyttäny, pure bliss vaan. Ja nyt sitten, osaan kyllä olla ihan ihmisiksikin, mutta vaikka nyt aamustakin on ihan kiva olo niin tunnen että tuolla pinnan alla kytee ja se tarvii vaan sitten jonkun pienen sytykkeen niin vatutus on huipussaan. Jee. Yhtään en jaksa mitään ylimääräistä huomauttelua tms.
 
Voi ei:D Mutta ihanaa kuulla, että en ole ainoa, jolla välillä viiraa:D
 
Mulla menee melkein toisinpäin, normaalisti oon hirvee raivopää esim. PMS-oireissa (ja varmaan muutenki :angel7) , mutta nyt on tuntunut ihmeen tasaiselta. Mieskin kommentoi yks päivä, että olen ollut hermostumatta ja rauhallinen (normaalisti olisin tosta kommentista vetäny herneet....) Toki joskus menee hermot nyt raskausaikanakin ja herkistelen enemmän, esim. liikutun helpommin.
 
Mulla kanssa palaa pinna ihan pikkujutuista, mikä vaikeuttaa tällähetkellä työssäjaksamista. Opiskelijoiden ja kollegoiden edessä oon purskahtanut itkuun nyt jo niin monta kertaa, että tuntuu, ettei kukaan enää uskalla puhua mulle. Opiskelijoille oon antanut mahdollisuuden purnata sähköisesti (pahoittelin niille tilannetta ja kerroin, että olisi tärkeää antaa sitä palautetta ja myös valittaa turhasta [asiat, joihin en voi opettajana vaikuttaa, kuten läsnäolopakko, tehtävien palautusaikataulut], mutta koska en pysty ottamaan palautetta vastaan, voi olla helpompi, jos kirjoittavat ja mä kirjoitan sitten rauhoituttuani vastineita...). Opiskelijat on ottaneet hyvin, kollegat ei. 5 viikkoa vielä opetusta ja yhteensä 8 töitä ennen kesälomaa...huh-huijaa.
 
Mulla kans pinna meinaa päivittäin palaa ja moneen kertaan, nyt tosin vielä ainakin puuttuu ekan raskauden jäätävät itkukohtaukset miltei ilman syytä. Töissä varsinkin meinaa palaa käämit meidän asukkien kanssa, saa oikeesti tosissaan hillitä itseään ettei aukaise sanaista arkkuaan.. Kotona pienet asiat ärsyttää niiiiin paljon, mä vedän kans miltei päivittäin juustohöyläraivarit kun mies jättää sen leikkuulaudan viereen eikä laita sitä sen päälle kuten sen ehdottomasti pitäisi laittaa.. :)
 
Mulla kans pinna meinaa päivittäin palaa ja moneen kertaan, nyt tosin vielä ainakin puuttuu ekan raskauden jäätävät itkukohtaukset miltei ilman syytä. Töissä varsinkin meinaa palaa käämit meidän asukkien kanssa, saa oikeesti tosissaan hillitä itseään ettei aukaise sanaista arkkuaan.. Kotona pienet asiat ärsyttää niiiiin paljon, mä vedän kans miltei päivittäin juustohöyläraivarit kun mies jättää sen leikkuulaudan viereen eikä laita sitä sen päälle kuten sen ehdottomasti pitäisi laittaa.. :)

Juustohöyläraivarit:D:D:D kaapinovetaukiraivarit, sukatlattiallaraivarit.. Mitä näitä nyt on:D
 
Täälläkin vedetään raivareita, ei niin mistään oikeista jutuista,sitä tajuaa itsekin välillä kuinka tyhmältä kuulostaa ja sit voi alkaa yhtäkkiä huutonauraa itelleen :grin Odotan kyllä, että nää hormonit tasottuis, en oo mikään valittaja ihminen yhtään paitsi nyt :shifty:
 
Täällä tuli vedettyä lauantaina perinteiset itkupotkuraivarit koska mä en saanut huomiota ja vähän hellyyttä! Nolottaa myöntää, mut samalla näin jälkikäteen naurattaa! Taannuin 2 vuotiaan tasolle, ja mies parka ei tiennyt et mitä sen ois siinä pitänyt enää tehdä.. :D
 
Mä en ole kovinkaan mustasukkaista tyyppiä MUTTA VOI TAIVAS NYT! :D Oltiin lauantaina hakemassa makuunista karkkia.. (tosiaan tämä raskausdiabeetikko sortui ja parkui jotta niitä haettiin!! :D ) haettiin sieltä sitten pienet karkkipussit ja oltiin kävelemässä autolle... Vastaan tuli punainen volvo, josta joku moikkasi. En tunnistanut autoa ja tokaisin miehelle, että sulle moikkasi joku. Mies totesi, että ei tiennyt kyseistä autoa eikä naista... ja ohhoh... ei karkin karkkia vielä suussa (verensokerikin taisi olla vähän matalalla) ja tadaa mä räjähdin keskellä katua.. Rupesin huutamaan, että "vai et tiedä, kuka nainen se oli, kerkesit kuitenkin niin pitkään kattomaan, että huomasit, että moikkaaja on nainen... kyllä varmana tiedät kuka se oli, toit mulle perjantaina kukkiakin, kakista ulos vain!"

Mies yritti rauhoitella mua ja pyysi hienovaraisesti siirtymään autoon keskustelemaan aiheesta.. Mä jatkoin meuhkaamista, kunnes mies totesi hieman kovaäänisesti että "nyt perkele rauhotut niitte hormoonies kanssa, mä en tosiaankaan tiedä kuka se nainen oli ja miksi se ees moikkasi ja ne kukat, rakas toin sulle valmistumisen kunniaksi"

Samalla mun puhelimeen tuli viesti, missä mun luokkatoveri laitto "hei kiukkupussi, mikset moikannu kun ajoin tein ohi äsken".....


Voitte kuvitella miten mä nolostuin ja aattelin, että voi hemmetti, ompas
mä taas oikein ollut edukseni.. :D No loppumatka naureskeltiin tälle ja syötiin karkkia. :D
 
Tänään on yleistä huonotuulisuutta kun kaikki vaan ahdistaa! Kelasta ei vieläkään oo kuulunut mitään päätöksiä mistään, vaikka monta viikkoa oon odottanut. Remppa talossa jatkuu ja nyt jännitetään miten iso vesivahinko meidän kylppärissä on, sitä aletaan tällä viikolla vasta tutkimaan paremmin. Piti mennä lastentarvike kauppaan, mut kylän ainoa onkin tänään suljettu. Kämppä on hujan hajan, enkä jaksa tehdä sille mitään. Väsyttää. Vauva liikkuu huonosti. En haluaisi käydä enää edes töissä. Alaselkä on kipeytynyt jatkuvasta kumartelusta ja nostelusta. Meillä ei ole mitään hommaa, jossa sitä voisi välttää. Tukivyö helpottaa selkäkipua, mutta saa vatsan kipeäksi. Auton renkaat on vaihtamatta. Sataa lunta. Itkettää.
 
Sori nyt Greyjana mut kauhee mikä pirttihirmu siellä on :D :D :D hahaha voi vitsi ku kadulla todistaisin tuollaista ni kyllä nauraisin kovaan ääneen :D Kaikella rakkaudella nyt :wink Hyvä, että mieskin osas nauraa tilanteelle :D
 
Mun selkään vois laittaa kyltin "räjähdysvaara".

Eilen tuntematon mummeli lässytti mun 65 kiloselle 10 kuiselle koiralle muutaman metrin päästä (ei uskaltanu ilmeisesti tulla lähemmäs) ja kun koira luki et hei toi ihminen on kiva ku puhuu mulle ni se meni sen luo (veti mut mukanaan voimaa kun on) ni ämmä rupes saarnaa et hei pidäs koiras kurissa. Ärähdin sit ihan huolel et jos sä et halua koiraa luokse ni älä puhu sille ja jää töllistelee. Ämmä hiljeni ja jatko matkaansa. Voi v***u ku mä tärisin raivosta ja teki mieli mennä kertoon sille juttuja vaik olin itekki jo jatkanu omaa lenkkiäni :D

Koira siis koulutusvaiheessa eikä välitä muuten vastaantulijoista jos ne vaan kävelee ohi. Ja juu, meil on hihnassa keltanen nauha :angry1
 
Takaisin
Top