Noniin, tuttu kysymys: Mitä kuuluu helmien huhtikuuhun? :)
Huima huhtikuu!
- Ketjun aloittaja ReginaVeritas
- Aloituspäivämäärä
Onnellinen
Näppärä viestien naputtelija
Hyväähän kuuluu. Ollaan parhaillaan lomalla Lapissa. Neiti juoksee jo kovasti ja yrittää kiivetä. Mutta onneksi osaa mennä peppu edellä alas sohvalta ym muualta. Täällä jännitetään alkaako lauantaina menkat vai ei. Alku vuosi ollut yritys päällä.
Olen itse nyt hakenut töitä, vaikka mulla on paikka vanhassa työpaikassa,mut heille ei sopinut pelkkä viikonloppu et oisin tehnyt töitä,tai olisi sopinut,mut oisin joutunut tekee uuden työsopparin ja vanha olisi mennyt roskakoriin, niin nyt oon hakenut "kesätöitä". Yhdestä jo soitettiin,mut ku mul on paikka,niin onko moraalisesti mahdollista olla jossain muualla töissä sit. Saas nähdä tuleeko mitään, vai tarviiko mennä takaisin vanhaan paikkaan.
Olen itse nyt hakenut töitä, vaikka mulla on paikka vanhassa työpaikassa,mut heille ei sopinut pelkkä viikonloppu et oisin tehnyt töitä,tai olisi sopinut,mut oisin joutunut tekee uuden työsopparin ja vanha olisi mennyt roskakoriin, niin nyt oon hakenut "kesätöitä". Yhdestä jo soitettiin,mut ku mul on paikka,niin onko moraalisesti mahdollista olla jossain muualla töissä sit. Saas nähdä tuleeko mitään, vai tarviiko mennä takaisin vanhaan paikkaan.
Onnellinen
Näppärä viestien naputtelija
Pakko kertoa, täällä tehtiin tänään haamu! Se ois sit 12.12 laskettu aika, jos tää etenee hyvin.
Ihania uutisia! 
Olen viettänyt nyt pääsiäistä kuumeessa.
Kamalasti ei oikein ole jaksanut kirjoitella... Oli myös kaikkea kivaa puuhaa varattuna, mutta kotonahan sitä on pitänyt olla.
Ei kävellä, ei edes seisota oma-aloitteisesti ilman tukea. Hirveä puheen pulputus on koko ajan. :D
Olen viettänyt nyt pääsiäistä kuumeessa.
Kamalasti ei oikein ole jaksanut kirjoitella... Oli myös kaikkea kivaa puuhaa varattuna, mutta kotonahan sitä on pitänyt olla.Ei kävellä, ei edes seisota oma-aloitteisesti ilman tukea. Hirveä puheen pulputus on koko ajan. :D
Meillä huhtikuu on alkanut sairastelun merkeissä. Prinsessa oksensi to-iltana maidot kaksi kertaa pihalle, perjantaiaamunakin kerran. Käytiin sitten Jorvissa näyttämässä tyttöä. Sai siellä ravintoliuosta ja se pysyikin jo alhaalla. Uskallettiin lähteä reissuun. Perjantai meni muuten ihan jees, käytiin meiän äidin luona kylässä ja jatkettiin siitä sitten matkaa eteenpäin. Lauantaina matka jatkui toisaalle. Mies sitten alkoi oksentamaan lauantaina ja tyttösellä oli korvatulehduksen oireita. Tuli siis visiitti Tyksiin, ja sit haettiinki lääkkeet tytölle korvatulehdukseen. Ajettiin Salon abc:lle, jonne miehen vanhemmat tulivat myös. Olivat olleet Treen suunnilla reissussa lauantain. Miehen isä ajoi tuon auton kotiin, kun ei mies enää pystynyt ja miehen äiti tuli toisella autolla perässä. Kotosalla oltiin sunnuntaina aamusella klo 1 jälkeen. Mulle iski tauti päälle ja eilinen päivä meni oksentaessa ja nukkuessa. Mikään ei ennen iltaa pysynyt sisällä. Tänään jo hieman parempi päivä, tosin kuume ja yskä vaivana.
Onneli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Onnea Onnelliselle uudesta tulokkaasta! Mahtava juttu. Uskomatonta, että Sadetar on jo noin loppumetreillä. Ja ReginaVeritakselle tulossa poika. Ihania uutisia.
Meidän neiti tulee reilun viikon päästä 1 v 3 kk. Hiuksia on hitusen, hampaita kuusi. Liikkuminen on konttausta, tukia vasten kävelyä ja taaperokärryjen kanssa menemistä. Ei siis seiso ilman tukea, saatika kävele. Kiinnostusta siihen ei ole. Puhetta sen sijaan on alkanut pulputa ihan mukavaa vauhtia. Tuntuu niin oudolta tuo kävelemättömyys, kun kaikki meidän pojat on lähtenyt tasan vuoden ikäisenä kävelemään. Oonkin naureskellut tässä itsekseni, että hirveä kiire oli neidillä maailmaan, mutta sitten sen jälkeen ei olekaan ollut minkään asian suhteen kiirettä.
Meillä on sairastettu tänä kouluvuonna ihan älyttömästi. Lähes koko porukka on läpikäynyt enterorokon, noroviruksen ja influenssan. Ja nyt on päällä taas uusi flunssa. Itsekin alkaa vähän väsähtää tähän jatkuvaan sairasteluun. Täytyy yrittää ajatella positiivisesti, että josko tämä sairastelu nyt toisi edes vähän vastustuskykyä ensi syksyn päivähoidon aloitukseen.
Mä oon itse ollut ihan uupunut ja jopa vähän ahdistunut viime aikoina. Tuntuu oudolta. Nyt huomaan, että olen tässä reilun vuoden tsempannut melkoisesti, kun olen pyörittänyt tätä taloutta lähes yh-malliin miehen paiskiessa hirveitä määriä töitä. Olen huono pyytämään apua, koska itse olen halunnut suureen perheen ja koen, että minun pitää pystyä myös siitä huolehtimaan. Ja erityisesti sen vuoksi, että minua varoiteltiin etukäteen ison perheen tuomista vastuista. Kaikki lapset ovat minulle todella rakkaita, enkä yhtäkään antaisi pois. Mutta kyllä tässä hommaa on. Ja ennen kaikkea, kun on luonteeltaan vähän sellainen perfektionismiin taipuvainen, niin riittämättömyyden tunne on välillä valtaisia. Luulen, että töihinlähtö tulee minulle ihan hyvään saumaan, vaikka huonoa omatuntoa poden siitäkin, että laitan lapset hoitoon. Mulla on varmaan joku neljänkympin kriisi menossa, vaikka siihen onkin vielä jokunen vuosi aikaa. Tuntuu, että on jotenkin tyytymätön koko ajan, vaikka kaikki onkin periaatteessa ihan hyvin. Elämän syvin on varmaan mulla nyt jotenkin hukassa ja liitelen vain pinnallisissa ja vähäpätöisissä jutuissa. Tai sitten mun pitäisi nukkua vähän enemmän. Mut te, kenelle on nyt tulossa pian uusia pieniä taloon, pitäkää huolta itsestänne ja parisuhteestanne. Niistä löytyy varmasti avain jaksamiseen.
Meidän neiti tulee reilun viikon päästä 1 v 3 kk. Hiuksia on hitusen, hampaita kuusi. Liikkuminen on konttausta, tukia vasten kävelyä ja taaperokärryjen kanssa menemistä. Ei siis seiso ilman tukea, saatika kävele. Kiinnostusta siihen ei ole. Puhetta sen sijaan on alkanut pulputa ihan mukavaa vauhtia. Tuntuu niin oudolta tuo kävelemättömyys, kun kaikki meidän pojat on lähtenyt tasan vuoden ikäisenä kävelemään. Oonkin naureskellut tässä itsekseni, että hirveä kiire oli neidillä maailmaan, mutta sitten sen jälkeen ei olekaan ollut minkään asian suhteen kiirettä.
Meillä on sairastettu tänä kouluvuonna ihan älyttömästi. Lähes koko porukka on läpikäynyt enterorokon, noroviruksen ja influenssan. Ja nyt on päällä taas uusi flunssa. Itsekin alkaa vähän väsähtää tähän jatkuvaan sairasteluun. Täytyy yrittää ajatella positiivisesti, että josko tämä sairastelu nyt toisi edes vähän vastustuskykyä ensi syksyn päivähoidon aloitukseen.
Mä oon itse ollut ihan uupunut ja jopa vähän ahdistunut viime aikoina. Tuntuu oudolta. Nyt huomaan, että olen tässä reilun vuoden tsempannut melkoisesti, kun olen pyörittänyt tätä taloutta lähes yh-malliin miehen paiskiessa hirveitä määriä töitä. Olen huono pyytämään apua, koska itse olen halunnut suureen perheen ja koen, että minun pitää pystyä myös siitä huolehtimaan. Ja erityisesti sen vuoksi, että minua varoiteltiin etukäteen ison perheen tuomista vastuista. Kaikki lapset ovat minulle todella rakkaita, enkä yhtäkään antaisi pois. Mutta kyllä tässä hommaa on. Ja ennen kaikkea, kun on luonteeltaan vähän sellainen perfektionismiin taipuvainen, niin riittämättömyyden tunne on välillä valtaisia. Luulen, että töihinlähtö tulee minulle ihan hyvään saumaan, vaikka huonoa omatuntoa poden siitäkin, että laitan lapset hoitoon. Mulla on varmaan joku neljänkympin kriisi menossa, vaikka siihen onkin vielä jokunen vuosi aikaa. Tuntuu, että on jotenkin tyytymätön koko ajan, vaikka kaikki onkin periaatteessa ihan hyvin. Elämän syvin on varmaan mulla nyt jotenkin hukassa ja liitelen vain pinnallisissa ja vähäpätöisissä jutuissa. Tai sitten mun pitäisi nukkua vähän enemmän. Mut te, kenelle on nyt tulossa pian uusia pieniä taloon, pitäkää huolta itsestänne ja parisuhteestanne. Niistä löytyy varmasti avain jaksamiseen.