Tervveiset Tampereelta!
Ihanaa, että ootte ootelleet kuulumisia ja kaipailleet! Kiitos kaikille.
Mut kotiutettiin siis maanantaina ja illaksi piti ajaa kotikonnuille ja omaan sänkyyn... voi hel...ti miten oli paha paikka jättää tyttö Tampereelle... ei siitä ilman itkua selvitty.
Seuraavana päivänä piti hoitaa Kelalle papereita ja käydä työmaalla pikasesti selvittelemässä mahdollista äitiysloma-ajan palkkaa... tässä kun jäätiinkin vähän aikasemmin äitiyslomille kun oli tarkotus. No, lopputuloksena se, että saan työnantajan maksaman palkan 6.3. saakka, johon asti mulla on työsopimus voimassa. Sit asioitten hoidon jälkeen kiireen vilkkaa kohti Tamperetta.
Hyvin täällä oli neidillä menny. Hyvässä hoidossa hän täällä on. Nyt on kakkaakin alkanut tulemaan, tosin vähäisesti mutta silti. Lyhyitä sykkeenlaskuja on tullut viitisen kertaa päivässä, mikä on kuulemma ihan normaalia keskosilla. Korjaavat itse kyllä heti sykkeen normaalille tasolleen, joten ei ole vaarallista. Silti se tuntuu kauheelta kattoo, kun lukemat pienenee ja lopulta laitteisto alkaa piippaan ja kilkattamaan kelloja.
Muutenki kaikki se koneiden kilinä ja piipitys soi koko ajan korvissa... jää varmasti lopun elämää mieleen...
Voimia tämä vie.. ei uskois, että lähes tulkoon pelkkä paikalla oleminen on näin raskasta. Välillä ollaan käyty vaan ruokalassa syömässä tai keittämässä omaisten huoneessa kahvit, muuten ollaan oltu tytön luona 10 - 19.30. Ja kun sieltä lähtee hotellille väsyneenä, on hetken päästä jo kauhee ikävä tyttöä.
Toivottavasti päästäis parin kolmen viikon sisällä jo omaan sairaalaan, ettei tarvis olla näin kaukana.