Mun alaselkä tappaa mut, yöllä herään joitain kertoja. Luulin, että johtuu perhepedistä, mutta ei johdukaan. Nyt kun vauva nukkuu omassa sivuvaunussaan eikä ihan kyljessä kiinni, yhtä lailla mä oon jumissa.
Oon yli kymmenen vuotta kärsinyt noidannuolesta niskassa (torticollis acuta), joka iskee vasemmalle puolelle niskaa ja silloin en kykene edes pukemaan itse. Akupunktio on toiminut ylläpitohoitona (kerran vuodessa) että vaiva on pysynyt poissa. Yleensä sen laukasee paineet, stressi, uupumus. Viime viikonloppuna iski nuoli keskelle yläselkää (yleensä ei siihen kohtaan) ja pelästyin, mitä tulee vauvan hoitamisesta ja yhtään mistään, jos on kipeä päiviä. Mutta se onneksi laimeni muutamassa päivässä enkä tarvinnut jatkuvaa lääkekuuria.
Pää jumissa oli hankala yksi yö imettää, mutta onneksi jo seuraavana yönä oli parempi. Näin tällöin unta yhdestä tutusta, jonka 3,5v lapsi menehtyi viikko sitten, unessa sanoin, että "kannan osan hänen taakastaan"... Hmm. Oli miten oli, niin hassua kuin se onkin, tämä uni sai mut kestämään kipua paremmin. Ja rutistamaan pientä tyttöäni hiukan lujempaa <3
Menipäs henkeväksi, mut ei voi mitään.
