Huhtikuisten höpinät
- Ketjun aloittaja Tiittinen
- Aloituspäivämäärä
Mitä fiiliksiä muilla tällä hetkellä?
Me saatiin tänään viimein keskusteltua miehen kanssa vähän enemmän tästä raskaudesta ja on hyvä fiilis jatkaa eteenpäin. Tämä tuli siis yllätyksenä pillereistä huolimatta, ja miehen reaktio ei ollut paras mahdollinen.
Pahoinvointi on hiipimässä mukaan kuvioihin pikkuhiljaa. Vähän huolettaa onko ihan normaali raskaus kun söin tietysti plussaan asti pillereitä, mutta en taida olla ainoa kellä pillerit on pettänyt ja normaaleja lapsia kai muillakin syntynyt
Me saatiin tänään viimein keskusteltua miehen kanssa vähän enemmän tästä raskaudesta ja on hyvä fiilis jatkaa eteenpäin. Tämä tuli siis yllätyksenä pillereistä huolimatta, ja miehen reaktio ei ollut paras mahdollinen.
Pahoinvointi on hiipimässä mukaan kuvioihin pikkuhiljaa. Vähän huolettaa onko ihan normaali raskaus kun söin tietysti plussaan asti pillereitä, mutta en taida olla ainoa kellä pillerit on pettänyt ja normaaleja lapsia kai muillakin syntynyt
Kiva Tiittinen, että mieskin on jo paremmilla fiiliksillä. Kaveri sai pillereistä huolimatta lapsen ja ihan normaali kaveri sieltä tuli 
Täällä mies on kovin innoissaan ja miettii jo ensi kevättä. Itsellä ei niin kovin hyvät fiilikset. Jotenkin sitä analysoi kokoajan omaa oloa ja olen saanut kerättyä jo älyttömän stressin siitä, että rintojen aristus lakkasi kuin seinään pari päivää sitten. Muutenkin tuntuu, että kaikki ihan alun oireet on kadonnut. Jokainen vessakäynti pelottaa
Täällä mies on kovin innoissaan ja miettii jo ensi kevättä. Itsellä ei niin kovin hyvät fiilikset. Jotenkin sitä analysoi kokoajan omaa oloa ja olen saanut kerättyä jo älyttömän stressin siitä, että rintojen aristus lakkasi kuin seinään pari päivää sitten. Muutenkin tuntuu, että kaikki ihan alun oireet on kadonnut. Jokainen vessakäynti pelottaa
Kiva Tiittinen kun teit tällaisen aloituksen! Olen itse vähän vielä epävarma tänne kirjoittelusta kun koko raskaus tuntuu niin epätodelliselta :angelic:
Meilläkin mies on kovin innoissaan, on jo ihan varma että vauva tulee huhtikuussa mutta itselläni on vielä pelkoja jos meneekin kesken. Oireet on kanssa lieventynyt ja se vähän jännittää. Myös raskaustestin viivat tummuvat tuskallisen hitaasti. Ja täällä myös vessakäynnit pelottaa! Kauheaa kun ekaksi murehtii tuleeko raskaaksi ollenkaan ja sitten alkaa uudenlainen murehtiminen
Yritän pysyä positiivisella mielellä vaikka vähän jännitteleekin, ollaan esim mietitty alustavasti nimi vaihtoehtoja ja vauvan huoneen sisustamista. Onko teillä muilla jo odotus konkretisoitumassa?
Meilläkin mies on kovin innoissaan, on jo ihan varma että vauva tulee huhtikuussa mutta itselläni on vielä pelkoja jos meneekin kesken. Oireet on kanssa lieventynyt ja se vähän jännittää. Myös raskaustestin viivat tummuvat tuskallisen hitaasti. Ja täällä myös vessakäynnit pelottaa! Kauheaa kun ekaksi murehtii tuleeko raskaaksi ollenkaan ja sitten alkaa uudenlainen murehtiminen
Yritän pysyä positiivisella mielellä vaikka vähän jännitteleekin, ollaan esim mietitty alustavasti nimi vaihtoehtoja ja vauvan huoneen sisustamista. Onko teillä muilla jo odotus konkretisoitumassa?
Mä olen todella järkyttynyt tästä tilanteesta. Mulla on puoli vuotiaat kaksoset ja plussasin nyt ennen edes menkkoja. Mä en tiedä mitä tästä tulee, ero vai uudet monikot Mulla oli jo oma ajatus päästä ensi keväästä töihin ja hoitokuviot suunnitteilla. Sen sijaan kun äitiysloma loppuu ni seuraava jo alkaisi. Tämä vaatii todella paljon pohdintaa mikä on järkevää, mihin meillä on aikaa,rahaa ja resursseja. Tän vuoden vauvojen kanssa onneksi elämä jo helpottaa. Ekat kuukaudet oli todella raskasta. Ehkä se pikku vauva-aika tässä pelottaakin kun liian tuoreessa muistissa. Jos sen vois skipata vaivoineen ja haasteineen..
Voi ei, tsemppiä hurjasti! Jos saa kysyä niin mikä oli puolison reaktio tähän uutiseen? Meilläkin tosiaan yllätysraskaus joten "kohtalotovereista" mukava kuulla.
Voin kyllä vaan kuvitella miltä susta tuntuu. Meillä kuitenkin kakkonen jo 1,5-vuotias. Mulla koittaa töihin paluu nyt syyskuun alussa joten ehdinhän mä jopa puoli vuotta siellä nyt pyörähtää
Siis voihan pahoinvointi. Odotin kyllä että se alkaa pian edellisten raskauksien perusteella mutta nyt kun se on täällä niin eipä ollu ikävä. Aamusta oli hyvä olo, mitä nyt hikoilin kun pieni possu kun yritin saada itteni ja taaperon valmiiiksi kyläilyreissulle. Mutta nyt iltapäivästä on olo että pitäis syödä jotain pientä melkein koko ajan ettei olo pääse pahaksi.
Pakko mennä tänään kauppaan hakemaan vähän erilaisia syötäviä juttuja jos ja kun huomenna on vähintään yhtä huono olo. Myös päänsärky meinaa olla vaivana päivittäin, mutta en viiti edes panadolia ottaa kun sekään ei kai ihan täysin turvallinen lääke oo
Vitamiinit vois kans käydä hakemassa. Neuvolaan en vaan saa aikaseks soitettua...
Pakko mennä tänään kauppaan hakemaan vähän erilaisia syötäviä juttuja jos ja kun huomenna on vähintään yhtä huono olo. Myös päänsärky meinaa olla vaivana päivittäin, mutta en viiti edes panadolia ottaa kun sekään ei kai ihan täysin turvallinen lääke oo
Vitamiinit vois kans käydä hakemassa. Neuvolaan en vaan saa aikaseks soitettua...Voi ei, tsemppiä hurjasti! Jos saa kysyä niin mikä oli puolison reaktio tähän uutiseen? Meilläkin tosiaan yllätysraskaus joten "kohtalotovereista" mukava kuulla.
Voin kyllä vaan kuvitella miltä susta tuntuu. Meillä kuitenkin kakkonen jo 1,5-vuotias. Mulla koittaa töihin paluu nyt syyskuun alussa joten ehdinhän mä jopa puoli vuotta siellä nyt pyörähtää
No mä en ole vielä edes ehtinyt kertomaan kun pitänyt eka sulatella itse asiaa et mihin suuntaan tässä olen kallistumassa. Tiedän ettei missään nimessä ole hyvä uutinen. Edellinen raskaus oli toivottu, mutta sen jälkeen ollut aika ehdoton eli pelkään sieltä tulevan voimakasta painostusta ehkä jopa keskeyttämään raskaus. Sen takia haluan nyt ensin itse tunnustella olenko valmis ottamaan kaikki mhadolliset seuraukset vastaan. Toisaalta olen iloinen, mutta kyllä tää nyt hieman laitto pasmat sekaisin. Juuri kun on alkanut arki soljua kivasti niin olisi ihanaa jatkaa samaan suuntaan. Nykyistenkin vauvojen kanssa tulossa kaikenlaisia vaiheita. Pakko päästä jonnekin vähän purkaa raskausasioita kun lähipiirillekin varmaan suuri shokki. Heti kun saivat kaksosista tietää niin kaikki aina tokassut et no sit ei enää tarvi tehdä.. ihan kuin kaikki muut olis päättänyt meidän lapsiluvun ennakkoon.
Hurjasti voimia miehelle kertomiseen ja koko päätöksentekoprosessiin
Meillä myös mies olis varmasti helpottunut jos tekisin keskeytyksen. Vaan kun en siihen pysty. Meillä on kuitenkin vakituiset työpaikat, omistusasunto (joka nyt jää toki yhtä makuuhuonetta vajaaksi mutta se on pieni murhe) ja vasta kolmas lapsi eikä esim. kymmenes tulossa. Mies on tosi allapäin tästä, vaikka ei oo onneksi painostanut mua mihinkään suuntaan vaan heti alusta sanonut että tää on mun valinta.Tosi inhottava tilanne kuitenkin kun raskaus ja vauva pitäisi olla iloisia asioita, ja mulle onkin myös tällä kertaa, mutta sitten toiselle ei. Syyllinen olo siitä että mies joutuu joustamaan mun valinnan takia.
- Hellou! Olipa mukava että tässä vaiheessa jo löysin tämmösen vertaistuki paikan. Mulla kohta kouluikäinen lapsi ja silloin raskaana ollessa olisin niin tarvinut tällaista ryhmää.. olin ihan yksin, ei ystäviä, ja mies joka kohteli mua todella huonosti. Enpä tajunnut silloin etsiä tämmöstä. Nyt onneksi kaikki paremmin, oon saanut tosi hyviä ystäviä, ja mulla on aivan täydellinen mies ja lapsi
pillerit lopetin vaan kuukausi sitten, päätettiin alkaa yrittää vauvaa. Ja pari päivää sitten plussasin. Uskomattoman nopeaa toimintaa, nyt vaan rukoillaan että kaikki menee niinku pitääkin ja saadaan huhtikuussa vauva. On tämä vaan jännää. Toivottavasti saadaan kiva ryhmä aikaan ja uusia kavereita ja tuttuja!
Muokattu viimeksi:
Hei huhtikuulaiset! 
Ensin onnittelut kaikille plussista!
Hyvin varovaisesti ilmottautuisin mukaan joukkoon.
Meillä oli toukokuun lopulla keskytynyt keskenmeno rv8 ja sen vuoksi hieman pelottaa...
Mutta sydämeni pohjasta toivon, että tällä kertaa pieni olisi terve kromosominen ja omistaisi maailman vahvimmat tarrasukat ja vauvaliimat.
Ensin onnittelut kaikille plussista!
Hyvin varovaisesti ilmottautuisin mukaan joukkoon.
Meillä oli toukokuun lopulla keskytynyt keskenmeno rv8 ja sen vuoksi hieman pelottaa...
Mutta sydämeni pohjasta toivon, että tällä kertaa pieni olisi terve kromosominen ja omistaisi maailman vahvimmat tarrasukat ja vauvaliimat.
Ihanaa kun sai tänne liittyä. Tänään plussattu digillä "raskaana 1-2". Rv 3+3 ehkäpä 
Äkkiä tärppäs, kun vast Maanantaina tulee 4vk täyteen munanjohtimen poistosta
Pelottaa kamalasti tämä uusi raskaus. Tuntuu et menkat alkaa ihan pian :banghead: Mulla ei oo oireina kun nää pienen pienet menkkatuntemukset sillon tällöin, ja repäisykivut, ja hieman etovaa oloa. Mutta ihan täysin erilaiset oireet kun tosta kohdunulkoisesta. Siinä oli vaan tissit turvonneet ja arat, tässä raskaudessa ei oo tisseissä mitään tollasta 
Äkkiä tärppäs, kun vast Maanantaina tulee 4vk täyteen munanjohtimen poistosta
Pelottaa kamalasti tämä uusi raskaus. Tuntuu et menkat alkaa ihan pian :banghead: Mulla ei oo oireina kun nää pienen pienet menkkatuntemukset sillon tällöin, ja repäisykivut, ja hieman etovaa oloa. Mutta ihan täysin erilaiset oireet kun tosta kohdunulkoisesta. Siinä oli vaan tissit turvonneet ja arat, tässä raskaudessa ei oo tisseissä mitään tollasta Ihanaa kun sai tänne liittyä. Tänään plussattu digillä "raskaana 1-2". Rv 3+3 ehkäpä
Äkkiä tärppäs, kun vast Maanantaina tulee 4vk täyteen munanjohtimen poistosta
Mulla nuo tissikivut alkoivat vasta vähän vajaa viikko plussasta. Nyt on tosi kipeät ja rintaliivien pukeminen tuntuu pahalta. Veikkaan että olet niin alussa että oireet ovat vielä lieviä ja vahvistuvat myöhemmin. Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta
Mäkin voisin tänne varovasti kirjoitella. Yhtä alussa mennään kuin Ekr93, eli 3+3 (dpo10) tänään :bag:
Omaa taustaa: mulla on kaksi alakouluikäistä lasta edellisestä suhteesta. Silloin jouduttiin turvautumaan hoitoihin lapsia saadaksemme ja monen epäonnistuneen hoidon ja parin keskenmenon jälkeen saatiin esikoinen syliin. Yritystä oli siinä kohtaa ollut viitisen vuotta. Kuopus tuli sitten ensimmäisestä alkionsiirrosta, kun siihen puuhaan taas lähdettiin.
Vähän alle 3 vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni, jolla ei ole lapsia ennestään. Aloitimme yhteisen lapsen yrittämisen 04/2020 ja kun vuosi oli tahkottu, hakeuduimme lapsettomuushoitoihin. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa (paitsi ikä, mä täytin yritysvuoden aikana 39v ja puoliso on jonkun vuoden vanhempi).
Aloitettiin ivf-hoidolla ja vastoin omia odotuksiani, saimme 10 alkiota, josta peräti 4 kpl selvisi viisipäiväiseksi. Yksi tuoresiirrettiin ja kolme meni pakkaseen
Dpo9, eli eilen sain jo useampaan testiin "jotain" ja tänään ihan näkyvää, joskin haaleaa, viivaa. Ollaan varovaisen toiveikkaita, mutta pelko on suuri, että tämä onni ei kestäisikään
mulla on lähete veritestiin ensi viikon loppupuolelle ja todellakin varaan alkuraskauden ultran jossain vaiheessa.
Omaa taustaa: mulla on kaksi alakouluikäistä lasta edellisestä suhteesta. Silloin jouduttiin turvautumaan hoitoihin lapsia saadaksemme ja monen epäonnistuneen hoidon ja parin keskenmenon jälkeen saatiin esikoinen syliin. Yritystä oli siinä kohtaa ollut viitisen vuotta. Kuopus tuli sitten ensimmäisestä alkionsiirrosta, kun siihen puuhaan taas lähdettiin.
Vähän alle 3 vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni, jolla ei ole lapsia ennestään. Aloitimme yhteisen lapsen yrittämisen 04/2020 ja kun vuosi oli tahkottu, hakeuduimme lapsettomuushoitoihin. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa (paitsi ikä, mä täytin yritysvuoden aikana 39v ja puoliso on jonkun vuoden vanhempi).
Aloitettiin ivf-hoidolla ja vastoin omia odotuksiani, saimme 10 alkiota, josta peräti 4 kpl selvisi viisipäiväiseksi. Yksi tuoresiirrettiin ja kolme meni pakkaseen
Dpo9, eli eilen sain jo useampaan testiin "jotain" ja tänään ihan näkyvää, joskin haaleaa, viivaa. Ollaan varovaisen toiveikkaita, mutta pelko on suuri, että tämä onni ei kestäisikään
mulla on lähete veritestiin ensi viikon loppupuolelle ja todellakin varaan alkuraskauden ultran jossain vaiheessa.
Mulla kipeytyi tissit esikoisesta, mutta ei kuopuksesta. Eli raskaudet voivat keskenään olla myös erilaisia :)Mulla nuo tissikivut alkoivat vasta vähän vajaa viikko plussasta. Nyt on tosi kipeät ja rintaliivien pukeminen tuntuu pahalta. Veikkaan että olet niin alussa että oireet ovat vielä lieviä ja vahvistuvat myöhemmin. Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta
Onko muilla ollut sellasta et joskus kävellessä vihlasee johki kohtuun? 
Esikoisen kanssa piti lähtee metsään kävelylle, mut jossain vaiheessa alko vihlasee niin ikävästi sillon tällöin et piti kääntyä kotiinpäin
Ei onneks joka askeleella, mut tuntu tosi kurjalle.
Esikoisen kanssa piti lähtee metsään kävelylle, mut jossain vaiheessa alko vihlasee niin ikävästi sillon tällöin et piti kääntyä kotiinpäin
Ei onneks joka askeleella, mut tuntu tosi kurjalle.
@Ekr93 Mulla oli tuollaista muutaman päivän 4+0 eteenpäin ja edelleen sellaisia kevyempiä jomotuksia jotka tulee ja menee. Ei tosiaan tunnu kivalta, mutta lukemani perusteella taitaa olla kuitenkin normaalia
Kiva kuulla et muillakin on tätä
Luin kans et ihan normaalia on tässä vaiheessa, ja hyvä merkki kai tässä "kivussa" on se et sillon ku oli kohdunulkoinen ei ollu mitään tällästä, niin se on positiivista et on eri oireita nyt tässä kierrossa :angelic:
Mulla semmosta menkkajomotusta kaikissa raskauksissa. Nyt vähän vähentynyt kun viikkoja tullut lisää mutta 4+ oli pahimmillaan. Välillä nopeesti noustessa sitten noita viiltävämpiä kipuja mutta aina harvoin.