Moikka @*miu"*!
Oi tunnistan niin tuon olon. Itse synnytin kuopukseni hiukan päälle kaksi viikkoa sitten ja vieläkin illat tuppaa olemaan tuskaa. Täynnä itkua milloin mistäkin, terve järki sanoo, että tämä johtuu synnytyksestä ja hormoneista, mutta tunteet väittää kivenkovaa vastaan, että: "eipäs!! Huoli on todellinen ja asioille pitää tehdä jotain!!!" Terve järki lentää siinä kohtaa ikkunasta. Siihen kun vielä lisätään vauva joka saattaa valvottaa kolme tuntia yöllä ottaessaan valveillaolojakson välille 01-04 niin alkaa tuntua vauvatekopäätös hiukan huonolta idealta [emoji16]
Tänään käytiin ekaa kertaa neljänhengen voimin ostoskeskuksessa ja aijjettä, kyllä riittää touhua ja tohinaa. Varsinkin kun menossa on myös mukana kohta neljä vee jonka jokainen vastaus on"EIIIII!!!"
Itsellä on 8.2 neuvola ja ajattelin siellä keskustella tunteista ja huolista joita tunnen. Neuvolahenkilökunta tuppaa vaan olemaan tätä "aaaaivan. Aaaaivan. Joo on normaalia"-porukkaa niin koen parhaan tuen saavani muilta äideiltä, joten jatka *miu* vaan kavereille puhumista myös. Ja täällä kirjoittelua. Mua se on ainakin helpottanut.