hormoonihirviö!!!!

faisty

faisty

Oman äänensä löytänyt
Se joka sanoo et raskaus on ihaninta aikaa, se valehtelee ja pahasti!!! Tää on ihan hirveetä, uskomatonta väsymystä ja uupumusta, pahoinvointia, joka päivä särkee jotain paikkaa, ruokahalut....ja ne tunteet, mie tunnen itteni niin hormoonihirviöks että voi mahoton, mie tunnen itteni niin yksinäiseks ku tuntuu etten saa tarpeeks huomiota ja tukea mieheltäni, tuntuu ihan ku olisin aivan yksin tässä raskaana....Aivan hirveä olo! Johtuneeko hormooneista vaiko mistä! Hermot tässä vaan menee :P
 
Mulle sanottiin että mää oon huono äiti kun en jaksais olla enään raskaana. Kivut ja kaikki mielialat saa kyllä toivomaan lapsen syntymää aikas lailla etenkin ku oon jo näin pitkällä.
 
joo samoja fiiliksiä mulla ollu,että mitäs ihanaa tässä nyt sit on?pahoinvoinnit.kivut yms..huh kaiken se kestää kaiken se kärsii.no mitäpä ei lapsen takia.ois siitä tietty voitu helpompaakin meille tehdä,kun ei niitä lapsia muullakaan tavalla maailmaan saa.on se niin luonnollista että!ihan säälittää naisten puolesta [8|].kiitti vaan luonto![:@]
minuu jos joku huonoksi äidiksi sanoo niin latasen kyllä lättyyn [>:] kellään oo vara toisia arvostella!
jaksamisia naiset <3<3

"Silitti hiljaa enkelin siipi,
kauneinta kaikista käytti.
Onnen ovesta sisään hiipi,
toiveet todeksi täytti."
 
no ei vain kyllä kettään oottavaa äitiä kannattais mennä haukkumaan huonoksi äitiksi, lapsen takiahan tässä kärsitään kaikki nää jutut jne. voi että ku vain oppis hallittemaan näitä hormooneja, ainaki toivon ettei tilanne pahene enää tästä ku suhde mieheenki kärsii jo.....kyllä se elämä vielä voittaa [:)]
 
Nyt on pakko huikata väliin, että sitä romantisoi kyllä omassakin mielessä aika pian tuon raskausajan ;) Mutta ei silti, en mä edelleenkään 9kk siitä viimeisestä raskauspäivästä kuluttuakaan sanois sen olleen mitään ihanaa! Keskiraskaus oli ihan ok, silloin sitä jotenkin jaksoi, mutta alku ja loppu, yööh.

Ja silti 9kk jälkeenkin tuntuu, etten mä ihan vieläkään oo samanlainen kuin ennen, vaan jotain hormoneja tässä kai edelleen on, kun tuon lapsen kanssa kotona on eikä ole takas "aikuisten elämään" päässyt. Myös PMS oireet on jotain tosi kauheeta, ku ennen en oo niistä joutunut kärsimään... Eli valitettavasti se ei välttämättä lopu se hormonihirviöys ees siihen jakautumiseen ;) Mutta yhtäkaikki, se VAUVA on aika ihana, vaikka välillä sekin saa sapen kiehumaan ja sitä sadattelee mielessään ja ehkä ääneenkin, mutta en mä koe että sekään musta huonoa äitiä tekee?

Tsemppiä vaan, ei oo helppoa ei, mutta ehkä siedettävissä :)
 
Mm. Mä muistan sillon raskausaikana, että loppuraskaudessa olo oli ihan hirvee! Oli niin iso, ettei mahtunu mihinkään, niin kömpelö ettei mikään onnistunu.. sattu selkään, jalkoihin, turvotti ja oksetti. Vatsaa väänti ja hirvitti. Alkuraskaus oli kans ihan kauheeta. Paha olo koko ajan. Mut keskiraskaus, se oli semmosta aikaa, mitä en vaihtais koskaan pois! Ja nyt on jopa tullut ikävä raskausaikaa, ei ensimmäistä tai viimeistä kolmannesta, mut keskiraskautta [:)] Se tuntuu varmasti tosi ärsyttävälle nyt, mut vauvan synnyttyä, sitä raskautta voi tulla yllättävän nopeastikin ikävä [;)]
Tsemppiä teille!
 
Jokainen kokee raskausajan ja hormoonit eri tavalla. Minulla taas on toisinpäin. Olen parhaimmillani, rauhallisimmillani juuri raskaana ollessa. Minulla käy niin päin, että hormoonit ovat mulla juuri raskausaikana sopivat. Näin tuumasivat neuvolassakin.

Kukaan meistä ei silti ole huono äiti/odottaja, jos hormoonit heilahtelee ja on mielenmuutoksia, siitä ei kannata huolehtia.

Tsempit
 
Joo, komppaan kyllä alottajaa, hermot tässä menee!
Toki on välillä kaikki nii ihannaakin, mut minuutin päästä itkeä pillittää jotain aivan turhaa tai joku pikku asia ahistaa aivan suunnattomasti!
No, eiköhän me jakseta, kaikki loppuu aikanaan emoticon
 
Takaisin
Top