Hormoonihirmut

rosmarinaa

Kommentoinnin ninja
Toukomammat 2016
Mulla ainaki nyt näyttää tulevan näitä hormoonihöyryissä tehtyjä asioita ja sanottuja sanoja. Kootaas ne kaikki vaikka tänne omaan ketjuun! ;)
 
Hormoonit pääsi taas valloilleen. Toisen kerran parin päivän sisään!

Kaikki päivän suunnitelmat meni penkin alle ja oltiin autolla liikenteessä. Tarkoitus oli käydä muutamassa paikassa herkuttelemassa, kun tänään on ravintolapäivä, mutta paikkoja ei vaan löytynyt. Alko sit itkuraivoominen autossa, kun mies päätti et mennään kotiin, ei löydetä. Käyttäydyin ku 5-vuotias pikkulapsi joka ei saa haluamaansa! Itkin huusin ja raivosin, poljin jalkaa. Päästiin kotipihaan ja en suostunut nousemaan autosta vaikka mies yritti melkein väkisin vetää mua ulos. :D paiskas sit lopulta oven kiinni, hyppäs takas rattiin ja sano et lähetään kauppakeskukseen syömään ja herkuttelemaan. Johan loppu itku ja mökötys siihen paikkaan.

Apuaa, nyt kyllä hävettää oikeesti oma käytös. Mitä nää hormoonit tekee mulle?!?! En oo ikinä käyttäytyny tällai. :D

Mutta sain sit lopulta ainakin subin ja kaks palaa kakkua! :D
 
ihana rosmarinaa oot :) kaikista tympeintä on se ku tiedostaa ettei osaa ajatella järkevästi! tunteella menee lähes joka asiassa!
 
Nojoo täällä sai kyllä ventovieraatkin osansa ja nähdä kuin voi hormonit hyrrätä :grin Oltiin siis kaupoilla ja mies vaan katteli työkaluja ja mä en siis oo ikinä tollassist jutuista välittänyt. Mut täs tilanteessa oli muutenkin jo nälkäkin ja olin jo monta kertaa sanonut että eikö voitais jo jatkaa matkaa kun ei se mies kuitenkaan mitään osta (siis kaikki rautakaupat on hänelle kun joku taivas :joyful: Samallalailla kun esim laukkukaupat tai nyt raskaana vauvan vaate osastot on mulle taivas, et vois vaan nyplää ja hiplaa jokaista pientä potkupukua :grin) ja sit sanoin ties kuin monennenko kerran et eikö voitais jo lähteä, ja sielt tulee vastaukseks vaa jotain muminaa, nii sit en enää kestänyt ja pillahdin kyyneleet valuen itkuun. Eikä oltu ees ainoot sillä käytävällä :joyful:
No eiköhän mies oo sit heti valmis lähtemään ja kun kävellään kaupan oville päin niin vieläkin kyyneleet multa vaan vieri, en vaa pystynyt lopettaa vaikka halusin :yuck: Niin eiköhän viellä kaupan henkilökuntaa juokse oville meidän perään kyselemään että Onko kaikki kunnossa jne :laughing021 Ite en saanu sanaakaa suusta ja mies sit vaa totes et Joo kaikki ok, joku on vaan vähän väsynyt :hilarious:
 
Meillä saa mies pahemmat raivomyrskyt ku minä, ja jos mies raivoo vähänki esim kaupassa (niinku lähes joka kauppareissu) niin mulla valahtaa heti vedet silmistä. Saa sitte myyjät ihmetellä ku oon siellä aina itkemässä :D
 
Joo huomaan kyl ite miten on kyl ihan erilailla hormonit hyrräämässä tässä raskaudessa kuin esikoisen kanssa. Silloin ei ollut niinku oikeen mitään, mut nyt sit liikutun kyl ihan kyyneliin jos vaan tyyliin pelkkiä uutisia kattoo, ja siel sanotaan että joku "teini on kadonnut" tai "jossain oli ketjukolari", ni heti nousee tunteen pintaan ja alkaa miettiä näiden perheitä ja et miten kauheet jos noin kävis omille läheisille jne :nailbiting:
Ja just viimeks eilen pillahdin itkuun kun katottiin Disneyn Tarzanin... Mut siinnä ne gorillat eka menettää sen vauva gorillan ja sit viel ite Tarzan omat vanhempansa :smiley-angry017
Mun ei varmaan pitäis katsoa telkkaria ollenkaan :grin
 
Äää ja apua. Oltiin lenkillä miehen kanssa ja mies alkoi hölisemään jotain autoista. Siitä kuinka 20v päästä todennäköisesti kaikki on automaattivaihteisia ja kuinka nyt jo Mersu tekee esim 10 vaihteisia autoja. Eli siis todella kiinnostavaa settiä. Enempää en muistakkaan, mutta oli varmaan 20 minuuttia puhunut ja puhunut autoista, ku pillahdin sitten itkuun. Mies kyseli, että mikä tuli, alkoko sattuu johonkin, niin itkusesti sopersin, että ei, ku en vaan jaksa kuunnella autoista enää yhtään enempää. :laughing021

Mies hajosi niin totaalisesti, et eihän sitä nyt itkeä tarvitse, olisit sanonut aiemmin. Mutku emmä sit kehdannu sitä keskeyttää, kun toinen niin innoissaan selittää jostain asiasta ja itse ahdasmielisenä en ois vaan jaksanut kuunnella. :laughing001:oops: Ennen oon pystyny aina sulkee (kohteliaasti...) korvat ja ajattelee omiani autohöpinöiden ajan, mut ei näköjään raskauden aikana päde tääkään. :hilarious:
 
Ite en oo huomannu mitään hirveitä hormoonikohtauksia, paitsi tän kuun aikana töissä on sattunu kaks tapausta, toinen viime yönä.
Ollaan siis miehen kanssa samassa paikassa töissä ja nyt ollaan oltu parisen viikkoa jopa samalla linjalla (pakataan pillereitä purkkiin). No yleensä mul ei oo mitään väliä millon ehditään menee tauoille yms. et mennään sit ku on sopiva kohta töiden puolesta jne.... No viime yönä tuli itelleki puskista, ku pillahdin itkuun kesken kaiken, ihan tyhjästä! :smiley-bounce022 Työt alkaa siis klo 23 ja siinä sitten tehtiin hommia ja yleensä siis eka tauko on parin tunnin päästä... no kello alko olee jo 2 eikä tietoakaa et oltais lähös tauolle, lisäksi nukuin päivällä huonosti joten väsymykselläkin oli osuutta asiaan... nää vielä pystyn jotenkin pitämään kontrollissa töissä.. Mut sit ku en saanu konetta toimimaan heti, ja mies lasiseinän takaa yrittää viittoa ja mä yritän lukea huulilta mitä se yrittää neuvoa mulle, niin alkaa turhautuminen iskeä.. No tajusin jotenkin et mitä se meinas ja tein sen jutun, mut vieläkään kone ei ala toimimaan :smiley-angry016 No mies yrittää uudestaan sieltä lasin takaa viittoilla ja mä näytän et en tajuu, tuu tänne sieltä! No sit ku se tulee sinne mun luo ja alkaa selittä et mitä yritti sanoo, ni saman tien avautuu mun kyynelkanavat ja lähen pois siitä sulkuun itkemään :smiley-angry017 Mies jää sit laittaa konetta kuntoon meidän kolmannen tiimiläisen kanssa (joka vasta opettelee linjan koneita). Hetken päästä mies tulee sulkuun ja kysyy et mikä sulle tuli? En saa sanaa suusta ku vaan pillitän. Mies on hetken siinä mun kans eikä oikeen tiiä mitä tekis.. toteaa et ehkä parempi et antaa mun itkeä itkut ja menee ite auttaa toista koneen kanssa..

Sain sit jotenki kerättyä itteni, no naama ja silmät punasena menin sit takasi töihin, vähä nolona:oops: Loppu yö meni ihan hyvin ja kotona sit sanoin miehelle, et se mun itkukohtaus meni hormoonien, väsymyksen, nälän ja turhautumisen piikkiin. Mut ihan tyhmää ku töissä on noita koneita joihin välillä turhautuu ku ne ei toimikaa niin ku MÄ haluaisin :laughing001

En tiiä saiko tästä kukaan mitään tolkkua, mut tulipahan avauduttua... enää 7 viikkoa töitä, ehkä mä selviän ehkä en :taunt014
 
Jeppuli ihana tarina :) ja kyllä tuosta tolkun saa, itelle vaan tulee aina olo ku tohkeissaan kirjottaa et tokkopa tästä kukaan mitään selvää saa mt julkastaan nyt ku helpottaa itteä sit :D tää ryhmä on niin paras ku voi vaan antaa tulla juttua!
 
Ai hormoonihirviöitä? No täällä!!! :D

Että voi nälässä ja väsyneenä palaa käämi ihan yksinkertaisiin asioihin! :D

Minulle oli laitettu heinät valmiiksi kottikärryyn yhdelle hevoselle ja voi että mikä kiroilu alkoi, kun ne oli laitettu huonosti ja niitä oli ihan liikaa!
Niitä sitten lensi pitkin pihaa ja esikoinen törrötti jo autossa istua, että koskas äiti lähdettäis kauppaan.
No tuo samainen heppa kun saa väkirehutkin, niin minua alkoi ärsyttää, kun muut tuli toiselle tarhalle aidalle notkumaan korvat hörössä, niin pinna paloi uudestaan ja ärähdin sitten niille "Ja mitäs h*ttoa te täällä notkutte?!? Luuletteko muka saavanne jotain?! HUS SIITÄ!"
Ja hevoset tuijottaa korvat hörössä, mitä sää mesoat siinä :D

Autoon kun istahdin, niin esikoinen nauroi minulle ja sitähän itsekin repesi nauruun :hilarious:

Aamulla taas purskahdin itkuun, kun mies yritti imitoida esikoisen väninää ja itse en sitä kestänyt.
Ahh.. Hormonit...:p
 
Oon kans ite blogia kirjottaessa huomannut, että teksti mitä esikatseltavaksi teen, olisi ihan vailla selkokieltä ja sekaisin kuin seinäkello. Yleensä ne kirjotukset sit on kuitenni iha "järkeviä" ja selvää. Sama täällä foorumilla. :)

Frozen, hevosille raivoominen aidan takaa onkin "mukavaa" kun ne vaa aina toljottaa et onkoha tolla kaikki kotona :D voin kuvitella teidän tilanteen!
 
Vois jo lopettaa nää hormoonit kiusaamasta! En jaksa tätä joka asialle itkemistä :D tämä ilta itketty ku on veljen tyttöä niin kova ikävä, ja asuvat helsingissä ja nähny heitä viimeksi ku tytsy oli 5kk ikäinen, nyt jo reilun vuoden. Ja siskon tyttöä kans järkyttävä ikävä, ja siskoa kans, he asuvat täällä rovaniemellä nykyään mutta ovat olleet nyt reilun kuukauden helsingissä ja ovat ihan tonne toukokuulle asti siellä kun siskoni käy yliopiston nyt loppuun siellä. Ensi viikko olis lomaa ja vabhempani ovat lähdössä helsinkiin, mutta nyt ei vaan oma rahatilanne anna myötä :( mies raukka joutunu koko illan halaileen ja silitteleen ku pillitän vaan täällä ku on pikkusia niin kova ikävä..
 
viiviva mulla jos on itku pillitys päivä niin ei paljoa silittelyjä tule :D mutta myöskin ymmärtää toinen sen etten voi ite niille mitään...

mulla oli eilen ihan ihme ilta. Laitoin tytölle puuroa mikroon tulemaan ja istahdin sohvalle huokasee. Lapset puhu että äiti mikä täällä haisee mutta kolautin vaan olkiani kun en haistanu ite mitään :O kohta mies laukkoo huoneesta suoraan mikrolle ja nostaa sieltä paraneet hiutaleet ulos..jäi se vesi sitten pois.. olin ihan pihalla ku se siinä touhusi, en tajunnu mistää mitään :P Tänään sitten tuuletellut tuota mikroa kun se haisee omaan nenään niin kauheelta :hungover: että alkoi se haju löytymään :hilarious:
 
voi hormoonit! naapurin mamma vähän säikähti :p
Lapset juoksi kellarikäytävällä (josta pääsee pyykkitupaan ja kuivaushuoneeseen sekä yleiseen saunaan) kun olin keräämässä kuivaushuoneessa pyykkejä. joku naapurin mamma tuli pesutuvasta sanomaan lapsille ettei tää kyllä oo leikkipaikka. Meän 3v siihen vilpittömällä, kirkkaalla äänellään et äiti lupas! mamma siihen että ulkona juostaan. Mulla kilahti ja ärähdin kuivaushuoneesta(ovi oli auki) pyykkien takaa että parempi se on niillä juosta siellä käytävällä entä sotkea täällä toisten pyykkejä!! (sellasella uupuneen ärtyneellä äänellä). kolahti pesutuvan ovi kiinni eikä mammaa kuulunu sieltä pois ennen ku me lähettiin.. ja mulla meni vielä suht kauan ku lajittelin sukkaparit vielä sielä :p

muoks. kukakohan se mamma oli, saan taas luimistelevia katseita pihalla :P ja ite autuaan tietämättömänä toisen "vihasta" :bag:
 
Huhhei. Neuvolan täti tuijotti minua ja voivotteli, kun on varmasti rankkaa kun nukahtelen kokoajan ja väsyttää ja kun yksi kilpirauhasarvoista oli matalalla.
Aloin itkemään ja perään vielä tokaisin "No vetäs vähän tunteisiin" :sad010:laughing002

Neuvolatäti oli kyllä kahta kauheemmin järkyttyneen näköinen siinä kohtaa ja sain sairaalalle soittoajan :smiley-ashamed005
 
Muokattu viimeksi:
Frozen, en tiedä laittasinko sympatiaa, hauska vai tykkää! :D joten sanallisesti saat ne kaikki. ;) mitä varte ne tarkallee anto sen soittoajan?
 
rosmarinaa, sain soittoajan verensokerien, väsymyksen ja kilpirauhasarvon takia :D

Kyllä nyt jaksaa jo naurattaa, mutta ihan hävetti naama punaisena ja silmät turvonneina kipittää autolle ja siitä kauppaa :hilarious:

Edit. Voi kamala kun en osaa olla säheltämättä juuri nyt :laughing001
 
Täällä on kyllä kovasti kiukkuisuutta ja ärtymystä ilmassa. Oon koko ajan vihainen ja kärsimätön..:mad: Puoliso ihmettelee aina vähän väliä.. Ei niinkään siis itkuisuutta, vakkka huomaan kyllä liikuttuvani joistain asioista vähän herkemmin kuin yleensä.. Onko muita kiukkuisia? :shy::grin
 
Takaisin
Top