Hormonimyrskyt...

Annik@

Vauhtiin päässyt keskustelija
Huhhuh, enpä olisi uskonut ennenkuin omin märin silmin koen että millainen itkupilli musta vauvan synnyttyä (ja maidon noustua) tuli. En voi edes lukea ystäviltä tulleita tekstiviestionnitteluja itkemättä. Itku pääsi kun kysyttiin että kävitkö synnytyksen lääkärin kanssa jo läpi, itketti kun kiitin kätilöä, ja isoin itku tuli kun pääsin kotiin ja sain pusutella koiria. Itketti kun mies ei osannut samatien koota tommitippituttipulloa. Nyt itkettää myös.Kärsin kohta kauheasta nestehukasta, koska olen lähipäivät myös hikoillit kuin sika.

Voinko siis seuraavien viikkojen aikana kulkea missään kodin ulkopuolella ilman aurinkolaseja? Onneks siellä nyt paistaa.

 
 
Täällä on toinen itkupilli. Alkaa pikku hiljaa olla parempaan päin (synnytyksestä nyt 11vrk), mut varsinkin eka viikko oli vaikee kun alko ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä itkettää. Ja sitä itkua riitti. Mut kyl se helpottaa, ajan kanssa, sitä odotellessa antaa itkun tulla vaan emoticon  
 
Täällä sama homma! Minäkin olen itkenyt aika paljon ja myös hikoilen nyt ihan hirveästi.
Eilen poika ei suostunut imemään rintaa, niin pääs ihan hirvee itku. Jonkun ajan päästä aloin miettimään, että miksi minä nyt näin paljon itken. :o
Onneksi mies on lohduttamassa, ja onneksi hän ymmärtää. :)
Tätä kestää varmaan jonkun aikaa. Olen muutenkin herkkä itkemään, mutta nyt vielä herkemmin näiden hormoonien takia. :/
 
Mulla itkut rajoittuu onneksi väsymykseen. Yksi huonosti nukuttu yö ja mä vain itken koko seuraavan pääivän - vaikka ilman syytä.. Maidon nousemista seuraavana päivänä sairaalassa itkin koko päivän. Myös kotiutumispäivänä itkin, kun lähdettiin sairaalasta. Olin jotenkin niin liikuttunut kaikesta ja niin onnellinen siitä, että päästiin lähtemään kotiin.
Oon kyllä selkeesti normaalia herkempi ottamaan ihmisten sanomisia itseeni, enkä siedä yhtään sitä, jos joku tulee neuvomaan.. Äitille oon ainakin kiukutellut moneen kertaan, kun se on ihan ystävällisesti jostain kommentoinut tai koittanut neuvoa. Myöhemmin on sitten kaduttanut ja ollut huono omatunto..
Ja tämä hikoilu... Aamulla heräsin taas valtava napa täynnä hikeä :/ Maha on hävinnyt, mutta jäljelle on jäänyt valtava jättinapa, joka on sentin verran kuopalla. Se oli sitten selinmakuulla täyttynyt hiestä. Yöh.. Miten voikin näin valtavasti hikoilla. Erityisesti öisin.
 
Tänään itketti sekin, että sektion jälkeen maha on ihan kuin 6kk raskaana eikä vielä kadonnut minnekään. Tavallaan on ikävä vauvamahaa ja tavallaan iso pettymys ettei se hävinnytkään ja lisäksi alavatsaa komistaa sen kummun alla 25cm pitkä vekki.
 
Hormoneista:
Mä en varsinaisesti ole itkeskellyt, mutta kyllä on herkästi silmät kosteana ja kurkkua kuristaa...  Varsinkin 3. pvänä synnytyksestä kun meitin koira oli kipeänä. Äiti soitti että meitin 16-v vanhus vaan ravaa ympäri kämppää, ei pysähdy hetkeksikään, ei syö, ei juo. Jalat alkavat pettää alta, mutta maate ei pane.  Veivät päivystävälle eläinlääkärille ja olin ihan varma että koira ei sieltä enää takaisin tule! Mutta ei koirassa sitten mitään "vikaa" löytynyt, pikkuisen koholla olevat tulehdusarvot ja epäilivät pissiittiä. Pissanäytettä eivät kuitenkaan saaneet, eli arvailuksi jäi. Nyt saanut pari pvää antibioottia ja särkylääkettä ja alkaa olla kunnossa.  Luojan kiitos. En olisi kestänyt sen menetystä just nyt.  Vaikka tiedänkin ettei se päivä kaukana voi olla. Mut ei tälläviikolla, kiitos!

Masusta: Yllättävän vähän todellakin pieneni heti synnytyksen jälkeen!  Tänään on jo vihdoin pienenemässä, äitiyshousut alkaa olla löysät päällä!
Myöskin turvotus yllätti. Mulla ei ollut turvotusta yhtään laitokselle mennessäni, mut kotiin tullessa olin aivan turpeessa ja painoa tippunut vain 2kg   emoticon 
Tänään olen sitten juossut vessassa, toivottavasti turvotukset on katoamassa, eikä pissiitti ole iskenyt! 

Ja Annik@, ei ole aavistustakaan miten kipeä sektiohaava voi olla, mutta kyllä toi episiotomiakin on tosi ilkeä!  Kuulosti aikamoiselta kauhutarinalta toi sun synnytyksesi. toivottavasti toivut niin fyysisesti kuin henkisestikin.
 
Satuj emoticon Huomasitko muuten että oltiin maanantaina saman aamupalapöydän ääressä? Keksin vasta kotona kun tulin lukemaan syntyneitä. Tekin pääsitte lähtemään kotiin! Oli aivan ihanaa tulla normaalielon pariin, kun joutui jäämään sinne sairaalaan sisälle niin lennossa.
Mulla oli viime yönkin jalat kohti kattoa, silti nää on melkoiset limput edelleen. Pitää lähteä kohta hiukka ulkoilemaan ja liikkumaan kun on vielä toivoa että jotkut kengät saa puserrettua jalkaan...
 
Täällä kanssa yksi itkijä ilmoittautuu! Nyt jo tasaantunut kovasti siitä, mitä ekat pari viikkoa oli, mutta vieläkin on tunteet tosi pinnassa.
Pinkin Fucking Perfect biisi saa ehkä pahimmat itkut ikinä aikaiseksi!

Tuosta mahasta, mulla jäi kokonaan sinne synnärille (no vähän on löysää..) ja farkutkin meni jo kiinni viidentenä päivänä, vaikka helkkarin epämukavat ne on istua, että käytössä eivät sentään vielä ole :D
 
Annik@:  Eipäs muuten oltu, ellet ollut meillä kylässä :D

Me lähdettiin jo lauantaina päivällisen jälkeen kotiin... :)  Pikkuisen neuvottelua se vaati saada lupa lähteä alle kolmekiloisen kanssa, mutta lastenlääkäri onneksi antoi luvan! 

Neiti voi mainiosti ja ottanut hienosti painoa takaisin. Nyt tänään jo 2935g, kun lauantaina sairaalasta lähtiessä oli 2798g.

-Vitsit kun olis tajunnut et oltiin siellä samaan aikaan, olisin pitänyt silmät paremmin auki :D

Tosta lenkkeilystä: Oltiin eilen "pienellä kävelyllä" koko perheen kera.  Matka johon yleensä menee 10-15 min meni eilen tunti. Ja voihan juma et oli episiotomia sen jälkeen kipeänä! Varsinkin ne sisällä emättimessä olevat tikit.  
 
Eikä? Siellä joku toinenkin äiti sai torstaina jotakuinkin samankokoisen tyttösen ja tarina oli ihan sama,  kuin sinulla käynnistyksineen kaikkineen... Hmm.. emoticon
No, samaanaikaan pinnisteltiin jokatapauksessa ja varmaan samaan aikaan saleissakin punnattiin menemään.
 
Takaisin
Top