Hiton kotihommat

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2012' aloitti eyewink, 21 maalis 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. eyewink Peruskäyttäjä

    Niin, voisko sitä enää paremmin ilmaista? Jurppii ihan saakelisti välillä nuo kotihommat ja tekemättömät työt. Ärsyttää ressata niistä ku haluais keskittyä vauvaan mut ei näiden villakoirien ja kaaoksen keskellä pysty elämään! Tiskiallas tuntuu täyttyvän ku itsestään samontein kun astianpesukone on pessyt yhden satsin, pyykkikori täyttyy päivässä uusilla pyykeillä ja tosiaan ne villakoirat... Niitä tuntuu olevan kokonainen kenneli.. Plus siihen päälle kaikki muu sekasorto; tavarat hujan hajan, miehen jättämät kaljatölkit ja muutkin ruoka-/juomapurkit, vaatteet ympäri ämpäri, leivänmurut, astiat, aaaaaargh!!! Listaa vois jatkaa loputtomiin.. Ei tätä vee itutuksen määrää voi oikeesti sanoin kuvailla, tänään tuntuu olevan taas yks niitä pahoja päiviä. Nimiäisiinkin pitäis tehdä rekvisiittaa, kortteja ja vaikka mitä... Tuntuu hassulta kirjotella tänne ku tämänki ajan vois käyttää siivoukseen mut ei prkl huvita yhtään!
    Ja lisämausteen tähän vee itutukseen tuo se, että meillä mies harvoin osallistuu mihinkään kotitöihin. Tekeepä hän sitten kaikki ns "miesten työt" talossa (lämmittää pannuhuoneen, rassaa autoja, tekee pihatyöt ja käy tietty päivät töissä) mutta tympii ku mitään ei ite kerkiä tuolta tytyltä tekemään ja sitten ku miehellä ei ole näitä ns. miesten töitä tehtävänä niin ei hän silti auta mua kotihommissa. Minä siis hoidan vauvan, laitan ruuan, siivoon (joka ikinen päivä myös miehenikin sotkut), hoidan astiat pestyksi, pyykkään, huolehin koiran (joskus mies osallistuu). Mua niin ottaa aivoon nää "miesten ja naisten roolit" mitkä tässä perheessä vallitsee! Ja se että aina ku saa vähän omaa aikaa, kun vauva nukkuu niin joutuu hädissään tekemään kotihommat, siinä välissä juokseen aina kitisevän vauvan luo hyssyttään (unet ihan selvästi vähentymässä) ja sitte ku taas nukahtaa niin takas kotihommiin... ja tätä rumbaa se on päivästä toiseen..

    Ja toinen on se, että meillä mies ei hoida vauvaa, ei ainakaan kovin omatoimisesti. Hän ei vaihda vaippaa koskaan (VARSINKAAN jos siellä on kakka), eikä vaatteita, ei syötä (muutaman kerran on antanut ruuan tuttipullosta) jne.. Sillon tällön juttelee ja seurustelee (yleensä vaan kerran pari päivässä) ja hyssyttelee JOS minä pyydän! Ja sillonki ku pyydän, pitää hätäseen käyttää koira paskalla tmv, ei puhettakaan mistään omasta ajasta, et pääsis huoletta vaikka oman harrastuksen pariin tmv. Sitten ku sille asiasta mainittee, se sanoo että no mikset tee ja mee? No miksiköhän en?!? Vauva ku alkaa huutaan tai sillä on märkä vaippa, se kiikutetaan välittömästi mulle! Oon yrittäny kannustaa miestä siihen hoitamiseen sillä että kyllä se tosi hyvin osaa, kun valittaa epävarmuuden tunteesta. Ja siitä että hyvinhän tuo tyttö on tyytyväinen vaikkei äiti hoidakaan. En tiiä onko tämä vaan tekosyy mutta mies sanoo aina että kyllä hän sitten kun laps on vähän isompi, halooo!?! Nythän minäki sitä apua eniten tarviin ku vauva kaipaa niin paljon huomiota! 

    Ei siinä, musta on ihana hoitaa tuota vauvaa ja se on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu mutta herran jumala, pää leviää jos ei pääse välillä tekemään jotain omaa hommaa RAUHASSA. Aina pitää sykkiä pää kolmantena jalkana kotihommista toiseen, sitte vauvan syöttöön, vaipan vaihtoon jne... Sanoinki miehelle että palkkaan kotiapulaisen ja SINÄ saat maksaa sille. Kun ei kerta osallistu kotihommiin.
    Vee ituttaa kun vauvan lisäksi saa höösätä toista lasta (mies!) ja siivota sen jälkiä ja kokata sille. Aina vaan puhuu että kyllä minäki voin tehä voin tehä mutta käytäntö onki sitte eri juttu... Tästäköhän avioerot johtuu??!!

    Nojoo, hieman tunnemyräkässä kirjotettu teksti. Tämä asia on jurppinu mua jo niin pitkään (jo ennen vauvan syntymää) että oon hieman räjähdysaltis tämän tiimoilta... On miehessä toki paljon hyvääki (suurimmaksi osaksi onkin), ja rakastan häntä yli kaiken mutta tuntuu välillä että voimat loppuu...
  2. Susq87 Tuttu foorumilla

    Ihan hyvä päästellä välillä höyryjä ulos. :)

    Mä oon alusta asti tehny selväks et kotityöt menee 50/50 ja mies on lapsen kanssa, koska sehän siinä menettää jos ei ole. :) Ekan viikon jälkeen kun synnäriltä tultiin huomasin että mies vältteli tytön kanssa olemista ja siihen liityviä töitä, sitte pidin sille palopuheen siitä miten se vaikuttaa sen ja tytön väleihin tulevaisuutta ajatellen ja miten se vaikuttaa meidän avioliittoon ja puhe kannatti koska nyt asiat on toisin. Ainoa  mikä on kokonaan mun vastuulla on pyykkihuolto, muuten me tehdään kyl aika puoliksi.
    Jos tytön kans on kiukku päivä ja en kerkee imuroimaan tms ni mies tekee sen ku tulee töistä. Koirat hoidetaan puoliksi ja usein jopa mies laittaa ruuan illalla.

    Arkena se ei kauheemmin kerkee tytön hoitoon osallistua ku on töissä päivät, mutta nyt oon huomannu et se laittaa aina tytön nukkumaan ja antaa ilta vellit ja ei tarvi edes erikseen pyytää. :) Taidan siis olla hyvin onnellisessa asemassa kun meillä asiat on näin.
    Tulee vaa itekki joskus kitistyy kaikenmaailman turhista asioista ku ei sitä aina osaa arvostaa näitä asioita, kun tosiaan ajattelee että toisilla ei mies auta ollenkaan ja toiset on vauvan kanssa ihan kahden.

    Ja piti lisätä viel se että oon myös siitä asti ku samankaton alle muutettiin painottan sitä asiaa et jos jonku tavaran tai vaattee ottaa, se laitetaan takasin paikoilleen kun sitä ei tarvita! Samoin astiat laitetaan koneeseen asti käytön jälkeen. Huomautin asiata niin pitkään ku niitä likasii sukkii ei enää lyötyn sielt vaatehuoneen lattialta eikä likasii astioita tiskipöydältä. :D Joskus oon vitsiä heittäny tost pyykkiasiataki et luuletko että ne pyykit itekseen puhtaana sun kaappiin kävelee. :D Mut sit se jaksaa aina huomauttaa siitä et luuletko että se ruoka itestään tulee. :D
  3. Susq87 Tuttu foorumilla

    Aini ja tää oliki sopivast tos päivän jutussa tääl vaussa. :D

    "Vietettyään päivän kotona vauvan kanssa kuka tahansa äiti on varmasti väsynyt ja tarvitsee lepoa. Vietettyään päivän töissä kuka tahansa isä on väsynyt ja tarvitsee lepoa myös. Muistakaa puhua siitä, miten parhaiten jakaisitte kotityöt ja muut askareet. On myös hyvä idea selvittää, mitä teidän taloudessanne "riittävän puhdasta" oikeasti tarkoittaa. Miten haluatte elää? Puhumalla ja sopimalla arjen hallinnasta voitte välttyä jatkossa monilta riidoilta. " :D
  4. heidh Tuttu foorumilla

    Juu täällä kanssa kärvistellään samojen asioiden kanssa ! Tosin nyt mennyt parempaan suuntaan mutta alkuun mies valitti milloin mistäkin, on sotkusta, ruoka ei ole valmiina pöydässä kun tulee töistä, hänen vaatteita ei oo pesty ja koiraakaan ei oo käytetty. Ja valitusten lista ties kuin pitkä, tuossa ne yleisimmät.. No koirasta päästiin yhteisymmärrykseen kun selitin miehelle että miten voi kuvitella että lähden koiraa käyttämään kun hyvä että pääsin sängystä kävelemään edes keittiöön kun epparihaava oli niin kipeä. Ja nykyään kyllä käyn päivällä vaunulenkit heittää koiran kanssa. Mutta sitten tuo siivous ja ruoka.. Ei oo mennyt miehen päähän ja meidän mummi lisäsi vielä vettä myllyyn sanomalla että ruuan teko ja kodin siivous on naisten homma ja miehelle pitää olla ruoka valmiina kun tulee töistä.. Tästä keskusteltiin sit pitkään ja nykyään HYVIN HARVOIN ja hirveän valituksen säestämänä joskus suostuu tekee ruuan mutta muutoin minun pitäs tehdä kaikki.. Siivota perässä kun mies sotkee ja kuunnella valitusta kun on sotkusta.. Enää en esimerkiksi miehen vaatteita suostu keräilemään pitkin huushollia, siinähän on ilman puhtaita vaatteita ja oppii viemään ne itse pyykkikoneeseen :D omaa aikaa kyllä saan iltasin, ja tuntuu tykkäävänkin siitä että saa olla tytön kanssa kaksin :) ja muutenkin on viettänyt alusta asti tytön kanssa kaksin aikaa ja antaa mulle aikaa siivota.. Mut en ymmärrä miks ei itse voi siivoo.. Samoten nyt talvella ollut tuo kelkkailu harrastuksena ja jumpe se ärsytti! Vaikka vihaan kesää yli kaiken niin nyt kyllä odottanut sitä innolla että miehellä viikonloppusin aikaa meille.. Ja kehtas vielä ihmetellä miks suutahdan siitä että herra viikonloppusin aamusta iltaan kelkkailemssa.... No mutta lumet sulaa, josko sitte olis aikaa viikonloppusin meille ! Ellei keksi taas ostaa moottoripyörää..... Mihin ei kyllä minulta siunausta tule saamaa ! :D mutta kaipa se pikkuhiljaa ärsyyntyy jatkuvasta muistutuksesta asioihin ja alkaa ihan itse omin kätösin niitä oma-alotteisesti tekemään :) joskus on kiukkupäiviä ja tuntuu ettei mies auta yhtään vaikka todellisuudessa auttaa aika paljonkin loppupeleissä ja saan myös omaa aikaa joka pv (:D) ja joskus taas ei haittaa yhtään että kun mies tulee kotiin joudun siivota koko kämpän lattiasta kattoon :D mun kanssa eläminen ei varmasti oo helppoa kun oon sellain tuuliviiri joskus :D
  5. Susq87 Tuttu foorumilla

    "joskus on kiukkupäiviä ja tuntuu ettei mies auta yhtään vaikka todellisuudessa auttaa aika paljonkin loppupeleissä ja saan myös omaa aikaa joka pv (:D) ja joskus taas ei haittaa yhtään että kun mies tulee kotiin joudun siivota koko kämpän lattiasta kattoon :D mun kanssa eläminen ei varmasti oo helppoa kun oon sellain tuuliviiri joskus :D "

    Tohon sorrun itekki, jos on huono päivä ni saan kyl asiat käännettyy niinki ettei meis tee ikinä kotona mitään tai auta tarpeeks ja vali vali. :D Onneks noit kiukkupäiviä on enää harvemmin. :D
  6. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Täällä ei kans ihan noin paha tilanne ole mutta hyvä aihe kyllä ja hyvä itsenikin välillä purkaa tuntoja tänne :D

    Meillä siis kaksi lasta. Mies on arka pienien vauvojen kanssa. Tilanne tuli jo esille esikoisen vauva-aikana ja on nyt samanlainen. Mies kertoi itse että häntä jänittää hoitaa pientä vauvaa, tarkoitti siis hoitotilanteita. Minä olen siis se joka on vaihtanut lasten vaipat (mies pakolliset tietty) ja käyttänyt kylvyssä jne.. Ja mua tää ei häiritse koska oon itse niin tarkka joka kohdassa että teen ne mielummin itse kun olen korjaamassa miehen jälkiä perässä, esimerkkinä vauvalle vaipan laitto. Muuten mies kyllä sylittelee, juttelee yms. muuta kivaa vauvan kanssa mut hoito on mun vastuulla.
    Ja tää ei ainakaan näy miehen ja pojan väleissä mitenkään vaikka pienempänä isukki ei samalla tavalla hoitanutkaan kun äiti. Poika on kyllä niin isin poika tällä hetkellä että.. Tästä syystä nyt tyttö ei saa isältänsä niin paljon huomioo kun poika vaatii koko ajan isänsä huomion. Iltaisin meillä on kuitenkin se rutiini että kun ollaan pojan kanssa iltapuurolla, mies sylittelee vauvan kanssa. :) Lasten hoidosta tän verran.

    Siivous on käytännössä mun vastuulla mutta mies siivoaa myös. Ja miestä ei tarvitse komentaa siivoomaan vaan se on oma-aloitteista. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut. Lasten syntymän jälkeen tilanne on muuttunut paljon paremmaksi. Pyykkikone on mun vastuulla, sinne ei miehellä ole asiaa. :D

    Seurustelun alkuaikoina mies jätteli vaatteensa, tavaransa, astiansa, kaikki hujan hajan, tähänkin on tullut muutos, kiitos oman kärsivällisyyden! Mies ja hänen veljensä on kasvatettu niin että he ovat saaneet elää miten sattuu, jättää tavaransa mihin sattuu, äiti on juossut poikien perässä siivoten ja keräten vaatteet pitkin taloa.. Minä olen tehnyt asian hänelle selväksi että likaset vaatteet on mentävä koriin jotta ne pestään, mä en ala juosta perässä siivoomassa sen jälkiä. Vieläkään ei ole "täydellisen siisti" mutta todella paljon parempi tilanne on nyt kuin vuosia sitten. Välillä kun muistuttelee, hommat taas sujuu ;D Alussa tosiaan tuntui että mullahan on jo lapsi kotona, ei me mitään muksuja aleta tekemään. Astiat meinaa vielä unohtua pöytään mutta sanomalla siitäkin selviää.. :D Mä en siis ala korjailla miehen jälkösiä vaan oon kyllä sanonu aivan suoraan miten asiat on.

    Ruoka on lähes aina valmista kun mies tulee töistä, tästä on tullut itsellekin jo tapa kun poika on kuitenkin jo sellainen, joka vaatii säännölliset ruoka-ajat. Joten siitä ei meillä tapella. :)
  7. della_79 Rakastunut foorumiin

    mä vetäisin viime la primitiiviraivarin kun mies oli herännyt ennen mua ja tyttöä, ja istui kaikessa rauhassa kahvittelemassa, kun koira kärvisteli tiedä monettako tuntia oottelemassa ulospääsyä. sit se vaan syötti tytön ja oli tulossa meidän mukaan jatkaa unia, jolloin mä suivaannuin, puin päälle ja kävin koiran kans ulkona. en rauhoittunut lenkillä ollenkaan, joten takas tultua ja koiran syötettyä siivosin keittiön ja otin imurin esiin.

    meillä on suhteen alusta asti mies viljellyt vaatteensa pitkin lattioita ja keräillyt niitä likaisia vaatteitaan milloin makkariin ja milloin olkkariin, ja niin oli viime la myös kertynyt pino likaisia vaatteita olkkariin. viskasin kaikki ne myttyyn lattialle ja potkin niitä imurin tieltä pitkin lattiaa niin jopas löysivät tiensä likavaatekoriin. mä oon saanu meidän pojan kurssitettua jo öbaut nelivuotiaana viemään likaiset vaatteensa pyykkikoriin, joten se ei ole hänen kohdallaan ongelma, mut mies ei vaan tajua. no, empä mä niitä keräilekään.

    muuten mun mies on sisäsiisti, siivoaa tarvittaessa ja ulkoiluttaa koiran sekä ruokkii aamulla koiran ja kissan. iltalenkit me ollaan tehty jo kuukauden ajan yhdessä et meki lähdetään mukaan vaunuttelemaan, ettei tarvii lenkittää koiraa yksin. vauvan kanssa hän on myös halunnut alusta asti olla ja hoitaa iltaisin pullosyötöt ja vauvan nukuttamisen. vaihtaa vaippojakin ja röyhtäyttää pyydettäessä. mä hoidan meidän pyykkishown, koska mies unohti sen ku muutettiin yhteen, siitä tuli vaan niin mun homma. toki mun ollessa synnärillä mies pesi pyykkiä, mut kun mä palasin, aloin hoitaa sitä iltaisin, kun mies on vauvan kanssa.
  8. Hannan Tuttu foorumilla Elokuiset 2021 Heinäkuun äidit 2019

    Hmmm, mitähän tähän nyt osais sanoa... Meillä mies siis päivät töissä, joko 9-17 tai 13-21, eli kun on iltavuorossa niin voi sanoa, että hän on koko päivän poissa kotoa. Ja on usein aika väsynyt päivän jälkeen.

    Minä teen lähes kaikki kotityöt meillä ja ne mitä en tee niin ei tee kukaan. Mutta asiasta ei ole tullut mulle mitään stressin aihetta. Tälläkin hetkellä villakoirat valloittaa lattiaa, asitioita näyttää olevan vähän joka pöydällä ja pyykkiäkin olisi pestävänä ja puhtaat odottaa kuivausrummussa viikkaamista, mutta en ota asiasta stressiä. Teen niitä sitä mukaa kun ehdin jaksan.

    Tärkeintä kuitenkin on, että hoidan vauvan, ulkoilutan ja syötän koiran ja syön itse, kaikki muu tulee vasta näiden asioiden jälkeen.
  9. ammy Peruskäyttäjä

    Mulla vähän sama kun Hannanilla, ainakin siinä suhteessa että mua ei juurikaan häiritse villakoirat tai hiekat lattioilla. Meitin poika ei ole edes kuullut imuria, muutaman kerran olen lakaissut lattioita kun tuonne seinien viereen on keräytynyt pölyarmeijoita. Me ollaan otettu tosissaan tämä ohje että vauvaperheessä ei tarvitse stressata siivouksesta. Saa nähdä kuinka monta vuotta tota vauvaa voi käyttää tekosyynä =D

    Mies tekee aina ruuan ja aika usein käy myös kaupassa, täyttelee/tyhjää myös astianpesukonetta. Mies pitää myös huolen että mulla on päiväruoka sellainen että tungen vain rasian mikroon ja pystyn syömään nopeastikin jo tarve. Tekee siis mulle eväät =) Mä siivoilen myös keittiötä, ruuanlaittojämät, pyyhin tasoja ja keräilen astioita välillä muualta asunnosta.  Pyykkiä tulee pestyä melkein joka päivä koneellinen, laitetaan kone aamulla päälle ja sitten ripustetaan yhdessä pojan kanssa kuivumaan. Puhtaat pyykit ovat makkarin nurkassa kasassa odottamassa viikkaushetkeä tai sitten ne vaan otetaan sieltä käyttöön =D
  10. Hannan Tuttu foorumilla Elokuiset 2021 Heinäkuun äidit 2019

    Meilläkin mies tekee ruokaa ja käy kaupassa. Ja pidän kaapissa aina jotain helppoa ja nopeaa ruokaa itselle, jotain jonka valmistukseen menee maks 30 min.
  11. Just_Pam Tuttu foorumilla

    Meille ei tule sanomista kuin siitä että mies KIELTÄÄ mua imuroimasta/siivoamasta. Joo, ja sitten mä raivostun. En pysty olemaan jos on sekaista ja likaista... Onneksi hän on jo aika hyvin oppinut ettei mua kannata kieltää :).

    Imuroin joka päivä, pesen pyykkiä joka päivä, siivoan pojan lelut pois aina kun hän menee päikkäreille/yöunille tai lähtee johonkin, järjestelen myöös joka ilta hänen huoneensa, petaan pedit (myös vauvan sängyn) joka päivä ja ne kuuluu laittaa just aina samalla tavalla. Vaatteita ei ole koskaan lattialla ja ne viikataan aina, pesukoriin niitä ei tarvitse viikata :D. Lattiat pesen kerran viikkoon, samoin pyyhin pölyt.

    Neuroosi, I know. Ja vähän pakkokin kun on koiria.
    Mä haluan siivota joten mies katsoo lapsia sen aikaa ja tekee myös ruokaa. Siivoamiseen osallistuu jos pyydän.
  12. eyewink Peruskäyttäjä

    "joskus on kiukkupäiviä ja tuntuu ettei mies auta yhtään vaikka todellisuudessa auttaa aika paljonkin loppupeleissä ja saan myös omaa aikaa joka pv (:D) ja joskus taas ei haittaa yhtään että kun mies tulee kotiin joudun siivota koko kämpän lattiasta kattoon :D mun kanssa eläminen ei varmasti oo helppoa kun oon sellain tuuliviiri joskus :D "

    ^ tää on niin tätä. Välillä sitä oikeen havahtuu että "voi vitsi eilen mä TAAS jurputin ihan turhasta". Minä oon niin hetkessä eläjä että jokaiseen päivään sisältyy monenlaisia olotiloja - voi ukkoparkaa!
    Nyt on taas ihan erilainen päivä, pieni kaaos ei haittaa yhtään.

    Ja edistysaskel - mun mies imuroi eilen! Jihuuu!! Kehityskeskustelut (ja liki jokapäiväiset marmattamiset ei oo menny hukkaan) ehkä mun tilanne on vielä joku päivä sama ku Hempan :) Tarkoitan siis että saan mieheni "koulutettua" sille tasolle että osallistuu kotihommiin oma-alotteisesti. Ja siivoaa omat sotkunsa. Sitä hän on jo jonkinverran oppinut! Esim. eilen siivosi osittain (huom osittain! mut sentään jotain...) tietokonepöydän jossa on suurimmaksi osaksi hänen jätöksiään.

    Meillä sama tilanne muutenki ku Hempalla. Mieheni on kotoisin sellaisesta perheestä jossa äiti tekee kaikki "naisten" kotihommat (ja isä miesten hommat). Niiden isä ei oo koskaan esim. pessy pyykkiä. Äiti tosiaan kulkee vielä tänäki päivänä poikiensa perässä (jos ollaan kylässä) ja kerää niiden sotkut. Ja tietty miehensä. Ja tämä nainen nauttii siitä! Täytyy olla jonkin sortin hullu... :D
    No siis vie varmaan aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä että tällaisesta lähtökohdasta muuttuu kotihommia tekeväksi, mutta en aio luovuttaa koska minua se rassaa jos mies ei osallistu. Siihen liittyy osittain myös tunne siitä kunnioituksesta. "Kunnioittaako mies vertaisenaan vai pitääkö hän minua äitinään/kotiapulaisena joka siivoaa ihan kaikki hänen sotkut, kerää likaiset vaatteet pesuun yms yms..". Meillä tosiaan mies tekee ns. miesten hommat, mutta olempa minäkin vastaavasti sitten osallistunu niihin; lämmittäny pannuhuonetta, kolannu pihaa jne jne.
    Kyllä meillä mies käy kaupassa tosin, mutta minä olen se joka laittaa tuomiset kaappiin (kun en kerkeä niin mies laittaa)...

    Niin ja se vielä mainittakoon, että mies ei onneksi jurputa tekemättömistä töistä, sen jos tekis, olis meillä jatkuva sota käynnissä. Musta tuntuu että se ei ees hoksaa sitä kaaosta ympärillään samalla tavalla ku minä. Mä en vaan pysty elämään roskan ja kaaoksen keskellä.

    Mutta tosiaan tänään on hyvä päivä :) Mies hätisti eilen villakoirat veks ja ompa tuolla puhtaiden pyykkien vuori laitettavana, uus satsi pestävänä ja kuivat narulla. (Onneks meille tulee huhtikuun alussa isompi pesukone & kuivausrumpu, JIHUUU!! Helpottuu tuoki pyykkihomma...) Astiat on pesukoneessa oottamassa ja ruoka pitää laittaa. Mutta ei mua nyt ressaa :) Mielessä jopa pyörii "what a wonderful world" :D

    Välillä on tosiaan hyvä avautua. Ei varmaan oo naista jota ei välillä jurpi jokin tekemätön työ tai oma mies, mun mielestä tää on hyvä tapa "purkaa patoutumia", säästyy sitten suhdekin pahimmilta myrskyiltä ku pahimpia (ja välillä turhiakin) höyryjä päästelee. Mulla kun on se vika että avaudutaan ensin ja mietitään vasta sitten...   
  13. -mai- Aloittelija

    Meillä menee sutjakkaasti kotihommat. Joka päivä jotain siivoan, pesen pyykkiä ja tiskikone laulaa. Imuroimiset ym. jätän suosiolla viikonlopuksi jolloin jompi kumpi katsoo tyttöä ja toinen hoitaa siivoamisen. Ja en mä sitä pahana pidä, että pesen yksin pyykit ja teen ruoan. Turvallisempi mun on ne sinne koneeseen laittaa ja oikea ohjelma ja lämpöaste. Mies varmasti laittais pesuainetta liikaa ja lämmön 90 asteeseen ja kaikista pisimmän ohjelman :D Ollaan toki otettu yhteen kotitöistä joskus aikaa sitten, mut miehen asenne muuttui kun jätin hommat tekemättä ja totesin, että olkoon. Niin sitten eräänä iltana mies siivosi kun tulin töistä.

    Nyt on ollut mulle raskas viikko. Tyttö on mulle kaikista tärkein ja mielelläni oon sen kanssa, ei sillä. Mutta mies ajaa työkseen rekkaa ja nyt on yövuoro viikko menossa. Lähtee 15.00 jälkeen töihin ja kotiutuu joskus 04.00 jälkeen ja nukkuu lähemmäs 14.00. Ja tyttö menee päiväunille n. klo. 12.00 ja heräilee kun mies on lähdössä. Eli oon periaatteessa tytön kanssa koko viikon kahdestaan. Työstähän tämäkin käy. Tämmösinä viikkoina tulee ajatelleeksi, että olis ihan kiva käydä vessassa, ilman itkua joka kuuluu pinnasängystä. Mut viikonloppu on tulossa ja saan sit silloin tehdä omia juttujani kun mies touhaa tytön kanssa. En kyllä mihinkään kuitenkaan äitiyttä vaihtaisi, on tää kakki sen hampaattoman hymyn ja pienen tytön arvoista. Tytön takia jaksaa :) <3
  14. -mai- Aloittelija

    Ja täytyy vielä lisätä, että tytön kanssa touhaillaan kaikkea pitkin päivää, eli ei se siellä pinnasängyssä oo, paitsi kun käyn vessassa. ettei vaan tule vääriä käsityksiä....
  15. Hemppa Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    eyewink, kuulostaa kyl niin tutulta et kun ollaan anoppilassa käymässä, mies jättää astiansa, roskansa, kaikki tavarat levälleen ja tän äiti ne sit siivoo perässä pois. :D Oon kattonu aina että huh huh, mä en kyllä sietäis tollasta, en omalta mieheltäni enkä lapsiltani! 
    Samaa tekee appis, se passuuttaa anoppia niin paljon kun vaan kerkee, siellä talossa nainen kyl tekee kaikki miestenkin hommat! Se kolaa pihat, kesällä ajaa nurmikot yms... 

    Miehelle oon tehty tosiaan selväks asian etten aio passata sitä samalla tavalla eikä meidän lapsetkaan saa sellaista kohtelua. Ja olen todella kiitollinen omille vanhemmille ettei mua oo koskaan opetettu "pääsemään helpolla", aina oon siis omat likaiset vaatteet vieny pyykkkoriin ja muutenkin siistiksi, ois meidän talo varmaan kauhean näköinen nyt jos mäkin jättäsin tavarat hujan hajan ja en pitäis taloa siistinä. :D 
  16. della_79 Rakastunut foorumiin

    munkin anoppilassa on pojat päässeet helpolla ja nyt etenkin mieheni pojat saa sikailla ihan miten huvittaa mummolassa. oon ollut tiukka siitä, että meillä poika opettelee siivoamaan jälkensä ja viemään likaiset vaatteet pyykkikoriin (mitä mun mies ei siis vieläkään osaa kurssituksesta huolimatta) sekä osallistumaan kykyjensä mukaan siivouspäivinä. mieskin joutuu osallistumaan ja onneksi hän kuitenkin osaa siivota, on jossain määrin jopa tarkempi siivoaja kuin minä (pesisi seinätkin esimerkin mainitakseni).

    munkin kotona vaadittiin siivoamaan ainakin oma huone ja muutakin, joskin meillä lapsuudenkodissa se meni vähän yli (ennen kotoa muuttoa oli viikko, kun siivosin äidin kämppää neljä päivää putkeen imuroimalla joka päivä). mä haluan ajatella olevani keskitie noiden siivoustyylien välillä, en vaadi leikkaussalia, mutta perussiistiä pitää olla.

  17. Hannan Tuttu foorumilla Elokuiset 2021 Heinäkuun äidit 2019

    Pyykit pesty, tiskit laitettu, imuroitu, luututtu ja pölyt pyyhitty. Porkkanakakku uunissa. Erikiva istuskella sohvalla. :)
  18. eyewink Peruskäyttäjä

    ^Ah, voin täysin kuvitella sun fiiliksen :)

    Minä oon nyt vähän paremmalla mielin noiden kotihommien kans kun oon tehny nyt eilen ja tänään niin, että laitan tytön katteleen mobilea (tykkää hirmuna kun ne ötökät liikkuu siinä itestään ja soittaa sävelmää) tai istuun sitteriin katteleen lelukaaren ötököitä niin siinä samalla juttelen tytön kans ja tyhjään/täyttelen astianpesukonetta tai pyykkikonetta tai laitan pyykkejä kaappiin, millon mitäki. Eli en tee kotihommia PELKÄSTÄÄN sillon ku tyty nukkuu. Jos tyty tyytyväisenä istuskelee/makoilee omien lelujensa parissa niin silloin olen antanu itselleni luvan tehdä kotihommia, ei se tyttö mua välttis siihen viereensä aina tarvi kyttäämään
  19. -mai- Aloittelija

    Noin just eyewink mäkin toimin :) tyttö monesti istuu tyytyväisenä sitterissä, ottaa ilmakylpyjä sängyn päällä, touhaa omiaan leikkimatollaan tai jotain muuta kun teen kotihommia :) Ja kyllä ne kotihommat loppujen lopuksi odottaa enkä mä niitä jaksa stressata :) kunhan kerran viikossa imuroidaan ja näin päin pois niin hyvä :) Oon nyt niiiiin tyytyväinen kun se miehen yötyöviikko loppu ja päästään taas ''normaaliin'' rytmiin :)
  20. brainfreeze Tuttu foorumilla

    -mai- munkin mies ajaa rekkaa, mutta meillä ei oo niin onnellinen tilanne kuin teillä. Mun mies lähtee kaks kertaa viikossa työreissulle, ja on sitten joko kaks tai kolme vuorokautta kokonaan pois, eli mä olen ihan käytännössäkin yh-äiti. Toki mies on aina viikonloput kotona, joka toinen viikko kylläkin lähtee töihin jo sunnuntaina.. Mutta kyllä se tästä on alannut lutviutumaan! Tuntuu että meidän arki rullaa paremmin pojan kanssa kahdestaan, ja mies vaan pilaa rutiinit kotona ollessaan Toki mä ymmärrän että hän haluaa sylitellä ja syöttää poikaa kotona ollessaan, mutta useimmiten vaunulenkitkin lykkääntyy jonnekin iltapäivään ja yleensäkin päiväunet on lyhemmät ja harvemmin kun mies on kotona. Ukko haluaa niin kovasti osallistua vauvan kanssa olemiseen että pojan ei tarvitse kuin vingahtaa pinniksessä kun ukko jo juoksee vinttiin hakemaan muksua alas!

    Luin tossa aiempia kirjotuksia kun mies ei tee kotona mitään muuta kuin sotkee. No meillä on onneks sellanen tilanne että mies on asunut ennen meitä useamman vuoden itsekseen, joten oli oppinut perussiisteyden ja ruoan laiton. Mies on meillä se siistimpi osapuoli, se korjailee mun jälkiä! Lisäksi mies tekee aina ruoan kun on kotona, ja aina isomman satsin, että saan vain lämmittää siitä itelleni arkena kun oon kaksin pojan kans. Mä oon vissiin tosi hyväs tilantees, tai sitte anoppi on tehnyt todella hyvää työtä lasten kasvatuksessaan. Teen mäkin tietysti kotitöitä, nyt vaan kun oon arjet kaksin pojan kans, on jotenkin muka hankala löytää aikaa siivouksille tai muille. Tietty mä pyykit hoidan mutta oon todennut että tää vauva-arki on nyt se mun prioriteetti numero uno. Lapsi ja sen hyvinvointi tulee kaiken edelle, kämpän siivous on yks paskan maku tässä vaihees. Kyllä sitä ehtii sittenki puunailla, kun vauva alkaa ryömiä ja pitää pelastaa sen suusta pölykoirat! Ja toisekseen, kun poika vihdoin nukkuu päiväunet, alkaa äidin oma aika, surffaan netissä ja käyn suihkussa, ehkä jopa kaikessa rauhassa paskalla. En tosiaan jaksa heti kaivaa pölyrättiä ja imuria esille, kun poitsu simahtaa!

    Mutta pian hei alkaa kevätsiivousstressit, veikkaan että sillon tämä mamma innostuu. Meillä ei nimittäin mies oo ikinä pessyt ikkunoita tai vaihtanut verhoja. Mattoja se ei oikein urputtamallakaan mene tamppaamaan, ja ne hommat onkin ollut suhteen alusta alkaen mun kontolla. Enkä pane pahakseni, ennen lasta meillä meni kyllä tosi hyvin tasan kaikki kotihommat, vaikkakin mä tein niitä enemmän, kun silloinkin olin miehen töiden takia yksin arjet. Sain illat kulumaan nopeammin, kun töiden jälkeen aloin aina siivoamaan tai leipomaan. Ehkä pian pääsee taas siihen vaiheeseen, nyt ei kyllä innosta yhtään.

Jaa tämä sivu