Hiljaisemmat / aremmat / erakkoäidit

P

Pullukka

Vasta-alkaja
Heti tossa Vau.fi - sivustolla alussa luki: "Oletko huomannut, että muihin vaunuja työnteleviin on helpompi ottaa kontaktia? Kyseletkö tuntemattomiltakin, minkä ikäinen ja niminen vauva vaunuissa köllöttelee? Nauti tästä uudesta toveruuden tunteesta ja tutustu rohkeasti muihin vanhempiin."

Entäs, jos ei olekaan helppo ottaa kontaktia? Entä jos haluaa pysytellä kaikessa rauhassa oman perheensä ja sukulaistensa seurassa? Jos kammoaa massoja? Jos pelottaa liikkua vauvan kanssa ulkona että törmää muihin vaunullisiin? Tai jos menee vauvan kanssa perhekerhon rakennuksen eteen ja nähtyään että siellä on ainakin kymmenet vaunut ulkopuolella, katoaa vähin äänin paluumatkalle?

Onko silloin jotenkin huonompi äiti?
Onko täällä muita tämmösiä?
 
Minä!

Muutin nuorena tyttönä tänne Helsinkiin, koska olin tympääntynyt maalaiselämään. Nyt en muuta janoakaan kuin takaisin omakotitaloon keskelle ei mitään.

Mäkin kerään kokoajan rohkeutta noihin kerhoihin. Onneksi meillä alkaa muskarit kahden viikon päästä ja eräällä kappelilla ne on klo 17.00, joten mies saa lähteä tueksi ja turvaksi sinne. Perhekahvilaan en oo uskaltanu mennä.. pelottaa se emma ljungien rivi siellä oven ulkopuolella... tyhmää.

Naapurissa on samoihin aikoihin syntynyt poika myös. Kohteliaasti kyllä kysyin, kun rapussa törmättiin, että miten on vauvalla asiat ja onko menny hyvin.. jnejne. Mut alkoi nolottaan, kun posket selkeesti kuumotti ja punastutti. MIKSI! En tajua.. nykyisin jännitän ja nolostelen muita ihmisiä. Ja mä tykkään kans pysyä oman perheen ja sukulaisten parissa..Ja massoja oon vihannut aina, mutta sinkkuna ja nuorena se ei haitannut täällä kaupungissa. Nyt ahdistaa enemmän kuin ikinä ruuhkaiset kaupat ja ostoskeskukset.

Mä tiedän olevani hyvä äiti. Olen rakastava, lempeä ja kärsivällinen enkä näytä vauvalle koskaan, jos minulla on ikävä olo. Hänellä on kaikki niin hyvin kuin vain voi olla. Silti mietin, että olenko ollut huono äiti kun en ole jo häntä raahannut kerhoihin uusiin virikkeisiin. Serkkulassa kyllä on käyty ihmettelemässä, mut ne kerhot..
 
:greet025 minä kans ilmottaudun,hirveen huono oon lähtemää mihinkää vauvakerhoihin,kerran kävin yhessä.muutenkii päivät vietän kotona tai lenkillä vauvan kanssa.en käy ees kavereilla kylässä.tylsä?joo.
 
Minä kyllä käyn kerhoissa, mutta ikinä en oo törmännyt tuohon, että kadulla joku tulisi juttelemaan tai alkaisin juttelemaan toisen ihmisen kanssa vaan, koska molemmilla on vaunut. Jos lähden ulos kävelylle tai kauppaan, niin haluan vaan hoitaa sen homman, enkä alkaa tekemään tuttavuutta kesken kävelylenkin ja muut näyttävät ajattelevan ihan samoin.

Eikä se vauva varmasti siitä mitään kärsi, jos ei missään kerhossa käy. Itse käyn kerhossa ihan sen takia, että en meinaa keksiä kotona hirveästi tekemistä vauvalle, joten on helppo mennä kerhoon, kun siellä on vähän muutakin ohjelmaa. Minulla ei edes asu perhettä ja sukulaisia lähellä eikä ystävilläni ole lapsia niin siksi on ihan kiva käydä kerhossa. Oli minullakin melkoinen kynnys ekan kerran mennä kerhoon, mutta sain itseni pakotettua ja nyt onkin tosi mukava mennä :)
 
Mä kans luotan siihen, että kun sen kynnyksen yli pääsen, niin ehkä uskallan sit mennä ihan poitsun kans kaksistaankin muskariin.. ois mahis käydä joko aamuisin tai sit tuolloin alkuillasta. :) Mä en itteni takia tarvitse mutta ajattelin, et poika tykkäis.. kovasti tykkää hieman vanhempaa serkkuaan seurata.
 
Ennen vauvaa olin menevä. Nyt mä välillä kärsin yksinäisyydestä. Silti en saa aikaseks mennä mihinkä vauvakerhoihin. Väsymys ja plus 30kg varmaan johtuu siitä. Nyt koitan kovasti saada ees painoo putoomaan.
 
Mä haluisin kans ihmisten ilmoille. Tää vaan on semmonen tuppukylä, et ahistaa "uutena" mennä mukaan. Liian iso kynnys jostain syystä, vaikka sosiaalinen olenkin. Lähinnä vauvan kannalta ois kiva, et sekin näkis ikäisiään, eikä pelkkää äiskän lärvää.
 
Mä oon varmaan vähän omituinen tyyppi, kohtuu puhelias, mutta kuitenkin "sisäisesti" aika ujo. Olen ollut ammatissa, jossa joutuu paljon olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja pärjännytkin siinä ihan hyvin. Nyt olen ollut kolme vuotta lasten kanssa kotona ja nauttinut tosi paljon tästä rauhasta. Tykkään olla omissa oloissa ja oman perheen kanssa. Myös lähimmät ystävät on tärkeitä. En tosiaan itselleni kaipaa hirveästi sosiaalista elämää, mutta vanhemman lapsen takia olen kerhoissa käynyt ja ihan kivaa siellä on itselläkin ollut :)

Jaaha, nyt tuli käsky tulla ruokkimaan pikku neiti, jatkan myöhemmin.....:)
 
Minä kyllä haluaisin mennä ja tehdä kaikkea vaan jotenkin tuntuu ettei kehtaa. Varsinkin se perhekahvila kinnostais mutta jostain syystä pelkkä ajatuskin nostaa karvat pystyyn. Onneksi uskaltauduin lähtemään sinne vauvauintiin lisäkiloista piittaamatta ja nyt odotan aina lauantaita kuin kuuta nousevaa että pääsisi edes pari sanaa vaihtamaan jonkun kanssa vaikka jännittääkin :)
 
Jatkan aikaisempaa kirjoitusta, kun viimeksi jäi vähän kesken. Katsotaan miten pitkälle nyt pääsen :)

Yrittäkää vaan rohkaistua edes kokeilemaan kerhoa, siellä on varmaan monta äitiä joita jännittää, mutta kuitenkin mielellään haluavat tutustua :) Ja itse olen huomannut saavani itsevarmuutta ja hyvää mieltä lapsen kautta kun olen huomannut että hän viihtyy ja hänellä on hauskaa! Ja jos kuitenkin kokeilun jälkeen tuntuu, että se ei ole oma juttu, ei siitäkään tarvitse huonoa omaatuntoa ottaa vaikkei menisi uudelleen, tärkeintä pienelle vauvalle kuitenkin on omat rakastavat vanhemmat ja heidän seura. Tai näin mä ainakin asian ajattelen :love2
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top