Heh. Mie en kyllä noita kiusaajia vetänyt lättyyn tai aloittanut painimatsia niiden kanssa, mutta yhden pojan kanssa painittiin sitten joitakin kertoja, kun meikällä napsahti. :D Yhen kerran siksi, koska ei meinannut päästää meitä luokkaan eli yritti vaan painaa ovea kiinni. Kimpaannuin ja työnsin vaan sen oven auki ja kävin sitten päälle. :D Painimatsi loppui ennen opettajan saapumista paikalle, joten ei seuraamuksia, kun kukaan ei kertonut. Olipahan muulle luokalle viihdettä. Kyseinen poika ei siis ollut niitä kiusaajiani, kunhan keksi jotain jäynää välillä. Oli ilmeisesti jokin muu syy kuin kiusaaminen hänellä. :D Mutta oppivatpahan pojat tuntemaan meikäläisen temperamentin. Lukiossa sitten tiesivät pysyä sivussa ihan hiljaa, kun paloi käpy yhteen tyttöön, joka vaan valitti ja valitti jostain ryhmätyöjutusta ihan turhaan. Annoin sitten sellaisen suullisen läksytyksen, että riitti pojilla puheenaihetta taas hetkeksi. Niin, ja opettajien sanojen mukaanhan olin herttainen. :D No, kaikkea ei vaan tarvitse sietää!
Niin, ja meillä on sitten japaninpystykorvanarttu. Siitä irtoaa kyllä karvaa, mutta ei sentään jatkuvasti. Karvanlähtöaikaan kyllä kiittelen, kun ei ole edes koiraa voinut lyhytkarvaisena versiona ottaa. Meillä siis lisäksi nyt neljä (puoli)pitkäkarvaista kissaa. Mutta eipähän tosiaan nuo pitkät karvat niin tiukasti kiinni tartu. Ne vaan liimautuu. :D Kunhan joskus päästään muuttamaan maalle omakotitaloon, niin otan toisenkin koiran. Rodusta ei kyllä mitään varmuutta vielä, kun useampi kiinnostaisi. Toinen japsi olisi kiva, mutta myös sheltti, bordercollie tai saksanpaimenkoira. Kaikista on kokemusta ja varsin erilaisia ovat, mutta omalla tavallaan kukin kiehtoo. Se pitää varmaan katsoa sitten aikanaan, mikä parhaiten omaan elämäntilanteeseen sopii. :)