Herkku-ja hölpöttelynurkkaus

Olen ihan samaa mieltä ku Sinbulaattori eli olen erittäin herkkä kommenteille ja valvon vieläkin öitä välillä niitten takia. Pitäisi vaan ryhdistäytyä ja antaa sellaisten asioiden olla ihan omassa arvossaan.
Olin koko ala-asteen koulukiusattu ja ylä-asteen seiskalla, ku pääsin vieraaseen porukkaan, niin olin hiukan aikaa "messissä mukana".
No 8.luokalla pitikin sitten vaihtaa koulua ja päädyin taas sinne pohjamutiin hiljaiseksi piipittäjäksi, kun kaikki oli jo jakautunut omiin ryhmiinsä ja luokalla oli selvät sävelet.
Ammattiopistossa koinkin sitten huiman muutoksen. Olin yksi näkyvimmistä persoonista ja kukaan ei uskonut mun olleen se seinäruusu, joka ei saanut sanaa suustaan.
Opiskelun aikana myös löysin miehen ja saman miehen kanssa olen ollut. Nyt osaan myös olla ihan oma itseni ja siitä taas päästään Kiips:in kommenttiin eli en todellakaan meikkaa kauppaan tai edes kahvilaan. Joskus ku löytyy ylimääräinen innostus, niin sitä voi harrastaa. Yks syy on, ku meikit ovat niin kalliita ja toinen se etten tykkää pestä joka ikinen ilta naamani pois meikistä, jos kerta päivän olen vain kotona.. Kun menemme jonnekin juhliin tai kaupungillle kohennan ulkonäköäni, koska kuitenkin pidän meikkaamisesta ja jo ripsari tekee ihmeitä.

Toi kiusaaminen on kyllä sellainen asia, että niitä arpia parannellaan vielä monta vuotta. Toivon niin kaikkea hyvää lapsilleni. Etteivät he joudu kokemaan samaa, ku minä tai alennu olemaan niitä kiusaajia. Tervettä itsutuntoa pitää siis alkaa jo nyt valamaan..
 
Mä en meikkaa ollenkaan. Joskus kyl yritin opetella, mut se ei oo mun juttu. Ja löysinpä sellasen miehenki joka pitää luonnokauniista, eli ei tykkää ollenkaa meikatuista naisista :)
 
Tosi hyvä Bettie! Mun miehelle on kans ihan sama. Joskus oikein laittaudun ja silti ei välttämättä huomaa mitään :laughing021

Ikävää olisi itselleni olla sellaisessa suhteessa, jossa mies vaatii meikkiä käytettäväksi. Meidän kylältä löytyy mm. yksi ja hänen vaimonsa on sentään jo 50v.
Ja kolme muuta äitiä ei kans lähde ovesta ulos ilman meikkiä. Yksi meikkaa jopa navettaan ja yks harkitsee kestorajauksia silmiin.. :eek: Välillä onkin hauska olla heidän seurassaan ihan naturellina.. Yritän varmaan vaikuttaa heidän alitajuntaansa ja saada vähentämään meikkausta :happy112.. Taitaa kuitenkin olla päinvastainen vaikutus. Kuvitella, jos olenkin vastenmielisen näköinen heidän mielestänsä ja siinä istun aina pöydässä vastapäätä kerran viikossa :laughing002
 
Mä kyllä voin lähteä lenkille ja lähikauppaan, porukoille ja pikasesti käydä jossain ilman meikkiä. Mutta kyllä mä pääsääntöisesti meikkaan jos jonnekkin menen. Mä vihaan mun tummia silmänalusia!

muok. mun meikit siis näissä käytössä on silmänalusvoide, puuteri ja ripsari. 5min ni ne on naamassa :)
 
Mua kans kiusattiin aina koulussa. Olin lihapulla ja ties mitä. Sittemmin oon törmäilly näihin ihmisiin ja ovat pyytäneet anteeks. Ei se enää paljon auta. Sitten taas kävin iltalukion, ni siellä ei ollu ikäistä seuraa. Sen jälkeen menin merkonomilinjalle kaks viikkoa koulun alkamisen jälkeen, niin kaikki oli jo kaveroitunu. En oo siis koskaan sulautunu joukkoon. Mulla on kyl muutenki sellanen luonne, et musta joko pitää tai sit ei :)

Ehkä mä olin vaan se ruma ankanpoikanen. Nykysin oon ihan tyytyväinen itteeni. Ilman meikkiä tai meikin kanssa. Nykysin taidan meikata kerran kuussa, jos sitäkään.

Hiukset on aina ollu mun ylpeys. No ei oo tosiaan enää, ku se parturi ne sahas miten sattuu. Onneks ne kasvaa takasin :D

Silmälaseista haluaisin eroon. En siks, et näyttäisin kivemmalta vaan siks, ettei aina tarvis kirota sateella. Muutenki ois helpompaa :)
 
mä voisin kans heittää rillit hevonkuusee,samasta syystä kun kultashiini,sateella ei voi pitää rillejä,lenkillä ei voi pitää rillejä kun ne menee huuruu ja kaiken lisäks tyttöö viehättää mun rillit,niitä se ois kokoajan päästä kiskomassa.
mä en ees muista koska viimeks oon meikannu,en viiti meikata kun oon kotona kokoajan ja lenkillä ei tarvi meikkejä ja kuitenkii oon allerginen melkee jokaiselle meikille.kehtaan lampsia kauppaa viis numeroo liian isoissa verkkareissa ja hupparissa jonka hupussa on hiusvärilänttejä.tuskin eroon lähiön juopoista mitenkää siellä kaupassa,paitsi en kyl haise viinalle:)
 
Meikkaan minäkin. Se piristää välillä kummasti mieltä ja nostaa itsetuntoa, eikä se ole mielestäni paha asia. Mutta roskisreissulle, lenkille tai kauppaan en meikkaa. Enkä välttis vaikka lähdettäis kyläänkään. Mut kyl joskus on kiva laittaa vähän ripsiväriä ja huulikiiltoa.. mut en lotraa meikkivoiteiden tai suttaa puutereiden kans. En tykkee.
 
Mie vissiin synnyin paksun nahan ja vahvan itsearvostuksen kera. Minuakin kiusattiin ala-asteella ja vielä yläasteellakin, vaikkakin siellä eri henkilöiden toimesta ja vähemmän, ja onhan se varmasti jotain jälkiä jättänyt, mutta pienempiä kuin monille muille. Osin se voi toki johtua siitäkin, että kiusaaminen ainakin alun alkaen johtui kateudesta, koska olin niin hyvä koulussa. Ei siis mistään sellaisesta asiasta, jota olisin itse jo valmiiksi häpeillyt tai josta olisin ollut epävarma. Mutta kyllä se oli sellaista kyykytystä välillä. Kaikki olisi varmaan ollut ihan ok, jos olisin alistunut ja tanssinut sen luokan "pomon" pillin mukaan, mutta kun en suostunut. Minulla oli kuitenkin joitakin hyviä ystäviä ja tosiaan kun oli rakkaat harratukset yms., niin ei minua suuresti häirinnyt. Toki se ärsytti, kun piti lähteä ennen koetta kaverin kirjaa lainaamaan hetkeksi, kun omani oli viety repustani, mutta siinä kohtaa vasta hermostuin, kun tämä pomo alkoi kiusata kavereitani, koska he olivat kavereitani. Marssin silloin open puheille ja kerroin, että siinä menee raja. Ei se kyllä siihen loppunut, mutta helpotti ehkä vähän. Olen kuitenkin ajatellut, että mieluummin minä kuin joku muu, selvisin kuitenkin pienillä kolhuilla. Enkä minä nyt mikään hankala tyyppi ole, ettei pitäisi siitä johtua.

Mitä meikkaamiseen tulee, niin oli minullakin pitkään ulkonäköni suhteen huono itsetunto, koska oli sitä lievää aknea. Eikä tuo iho edelleenkään ole lähelläkään täydellistä kyllä. :D Mutta teininä sitä asiaa suurenteli varmasti kovasti. Ei ainakaan kukaan ole koskaan sanonut tai kuittaillut mitään ikävää ulkonäöstäni. Tai no, jonkun yksittäisen kerran muistan yläasteelta, mutta se oli silloin seiskalla, kun olin niitä "hylkiöitä" osin omasta tahdostani, kun piilouduin "univormuni" ja juron ilmeen taakse. Sitten kun tulin ulos kuorestani, niin sainkin paljon positiivista palautetta. Nyt olen kyllä etenkin lasten synnyttyä osannut arvostaa itseäni ihan tällaisena, ja olenkin ollut paljon enemmän ilman meikkiä. Kyllä silti mielelläni meikkaan, edes sen ripsarin verran. Koska minulla on varsin vaaleat ripset ja näytän omasta mielestäni ilman ripsaria ihan UFOlta eli tunnistamattomalta lentävältä objektilta. :D Mitä hyötyä on pitkistä ja tuuheista ripsistä, jos ne ovat näkymättömät? Vaikka hymy on kyllä paras asuste, kaunistaa aina. :)

Tsempit kaikille riippuvien ja roikkuvien osien kanssa! Olivat ne sitten ulkoisia tai sisäisiä. Jokainen on arvokas omana itsenään! Ja hei, ainakin kukin meistä on täydellinen yhdessä asiassa: itsenään olemisessa! Hyvä me, kaikki!
 
Ei hyii.. kauheeta. :D En vois kuvitellakaan nukkuvani ripsarit päässä. :D SItä tuli villissä nuoruudessa harrastettua mut ei enää ikinä.. kestoripsaritkin tuppaa varisemaan, vaikka ois kui laadukkaita. :D
 
Eiks se sit ois jo helpompi kestovärjätä ripset ? Mulla kerran oli, mut ku on luonnostaan jo tosi tummat, ni se hyöty jäi vähän hukkaan :D
 
No ilmankos mä jo ihan järkytyin, et siel sitä vaan tyytyväisenä lullitaan ripsarit päässä.. :D
 
hehehee olipas virkistävä ilta kun vietin hiukan meijän "toisten lasten" (eli siis koirien) kanssa laatuaikaa kun käytiin ensin pitkällä lenkillä, jonka jälkeen juostiin kilpaa suihkuun yhdessä :D se on ehkä parhautta olla tuola suht pienessä suihkuhuoneessa kahden +50kg pläskin kanssa ja vesi vaan roiskuu seiniä pitkin :) On kyllä kiva kun nyt uskaltaa mennä jo pikkusen pidemmälle lenkille ja olla hiukan kauemmin erossa pojasta kun se pärjää jo paremmin miehen kanssa kun saa kiinteitä niin nytkin olivat herkutelleet hedelmäsooseilla ^^ ei enää oo kaikki ton tisulin varassa...
 
Mä jätän välillä jätkän porukoille siks aikaa, ku käytän koiruutta pidemmällä lenkillä. Se on ihan virkistävää oman päänki kannalta. Välillä vaan tulee sit semmonen tunne, ku jotain puuttus. Kai se on ruvettava totuttelee siihen, et muutki voi hoitaa. Mä tavallaan kyl nautin siitä, et jätkä on mussa kiinni. Tulee tärkee olo. Kuulostaaks toi nyt liian itsekkäältä :/ Miehen puolen suku on ehkä himpun harmissaan, ku eivät saa jätkää hoitoon. Eikä se munkaan vanhemmilla hoidossa oo tavallaan ollu. Pari tuntia on maksimi, minkä oon sinne jättäny, ku on ollu vaan pakko käydä jossain.
 
minkä rotusia koiria teillä on kellä nyt koiria/koira sattuu olemaa?meillä oli aikoinaa labbis,se piti lopettaa kun se oli 12v,sitä puri bernhardilainen hännän tyvestä ja sen takajalat rupes sit halvaantumaa.sit on ollu bokseri ja landseer.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top