Henkisiä ja fyysisiä ongelmia synnytyksen jälkeen...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja gazelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tsemppiä Aamu!

Sun lapsi se on! Varmaan anoppi tarkoittaa ihan hyvää, mutta tuskin tosiaan stressi hyvää tekee maidonnousullekaan, vaikken siitä mitään tiedäkään. Toivottavasti saatte keskittyä mahdollisimman pian omaan elämäänne. Olis kyllä ihan kauheaa jos joku tunkis tänne neuvomaan minua vauvanhoidossa... Oma anoppini on onneksi niin hienovarainen, että kuulostelee kyllä kovin tarkkaan milloin sopii tulla käymään [:)]
 
Mä oon Lidian kanssa ihan samaa mieltä.. Tsemppiä ja toivotaan, että viesti menee perille!! Voisko sun mies esim. sanoa äidilleen, ettei "sitä kaivata"? Kauniisti? [:)]
 
Voi Aamu, on sulla typerä anoppi! Siis kertakaikkiaan! Sinun tunteesi ovat täysin normaalit, jos minulta joku olisi mun vauvaa "viemässä" ensimmäisillä viikoilla varmaan kuristaisin! Jokaisella "naaralla" olisipa ihmis- vai eläinnaaras herää synnytyksen jälkeen mahdoton vauvan suojelutarve vertaa esim. leioniin -> yritäpä viedä pentua! Ja vaikka anoppisi varmaan tahtoo vain hyvää, auttaa tai jotai se kyllä käyttäytyy typerästi jos ei huomaa tunteitasi. Muistan kun synnytin ensimmäistä lastani, niin silloin en pystynyt olla hänestä erossa hetkeäkään yli puolenvuoden ajan, itkin-pillitin puolivuorokautta, ku äitini järjesti minulle vauvahoidon ja minun pitä lähteä sen kanssa kylpylään vuorokaudeksi! Ajattelin että jos ei tämä sun anoppisi tajuaa itse olla sekoitumatta vauvaelämäänne, niin voitko jotenkin hienovaraisesti, mutta varmasti osoittaa että teidän talon emäntä olet SINÄ, ja vauvaa hoidetaan niin kuten SINÄ sen määrät ja haluat, koska se on Sinun vauva, muussa tapauksessa vain SINÄ itse hoidat vauvaa. Voi olla ehkä vaikeaa sille tämän selittää, mutta kannattaa koska tämä anoppisi voi tehdä elämästäsi ihan helvetin!

Älä stressa imettämisestä (sellainen muuten tuli mieleen ku tänään katselin vauvaohjelmaa- että jos lapsella on kielijänne liian kireällä hän ei silloin pysty imemään ja käy silloin niin että pulloruokinta onnistuu mutta imettäminen ei, Suomessa sen yleensä kätilö tarkistaa, mutten tiedä miten siellä missä sie asut käyttäydytään). Et ole sen huonompi äiti eikä ihminen vaikket imetäkään.

Voimia!
 
aamulle terveisiä ja jaksamisia sinne. Aja se anoppi mäkeen sieltä. Jos on muuten mukava niin eikähän tuo vois puhetta ymmärtää jos suoraans ille hienovaraisesti sanoisit mitä haluat. Pidä vain oma pääsi ja oma lapsesi!

Ja koita päästää irti siitä imettämisestä. Hyvä vauva siitä kasvaa korvikkeellakin. Älä oleenkaan möksissäsi itsellesi. Joskus se ei vain onnistu. Etkä ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Pari ekaa viikkoa synnytyksen jälkeen kaikki itkettää muutenkin. Oli muuten ihana kuva vauvasta tuolla galleriassa.[:D]
 
Aamu, älä turhaan ole huolissas siitä rintaruokinnasta. Meilläkin poika harvoin suostuu rinnasta syömään ja ei mitään tietoa miksei välillä tahdo ottaa syödäkseen joten korvikkeilla täälläkin mennään. Ja hyvin on kuitenkin poika kasvanut. Ja jos mahdollista niin voihan sitä pumpata maitoa rinnoista ja pullolla sitä antaa niinkuin itse teen koska kuitenkin sitä maitoa tulee. Ja noista itkuista niin ensimmäinen vko oli itselläkin todella paha olla varsinkin jos poika huusi enkä saanut rauhoittumaan millään [&:] Avokille tulikin sitten sanottua että ei musta ole äidiksi mutta avokki vain tokaisi että älä hulluja puhu että kaikki vauvat itkee ja kyllä ne aina jotenkin rauhoittuu kunhan vaan löytää sen oman keinon. Mutta tuo on väärin että anoppisi omii pojan itselleen [:@] Sanot hänelle vain suoraan miltä sinusta tuntuu ja mitä haluat.
 
Jep Miu juuri noin se menee ekat viikot ja vielä helposti yli kuukauteenkin. Goisaa, syö, röyhtäilee, kakkaa ja sit taas goisataan. [:D]. Kuvassasi oli ainan ihanan pieni vauveli ylisuurella tutilla. Peräpään vaivoihin ei taida muuta uutta apua olevan noiden luettelemiesi lisäksi kuin aika. Viikko synnytyksestä alkaa selväsri helpottamaan ja kaks viikkoo olo n jo ihan eri. Lepoa vaa. Pue Miu alkuun ennemmin liikaa kuin liian vähän. Kokeilet sitten laittamalla sormen sen niskaan ja paidan alle tunnustellakses lämpötilaa. Ja varpaat, sormet ja pääovat aluksi kaikista herkimpiä kylmälle. Mut kokeilemalla. Sun vauva kun on niin pieni nin pukisin senkin takia paremmin.

Ja kiitos taas aamun pirisyksestä ahne pieni apina[:D][:D][:D].
 
mulle ei meinaa ruoka maistua [:(] on tosi heikko olo sen takia...nälkä on mutten saa oikein mitään syödyksi..sairaalassa olo aikana tuli närpittyä se ruoka mikä oli tarjoolla mut pelkään miten käy kotona kun ei oo valmista ruokaa..

lisäks mä hengästyn tosi helposti, ei tarvii kävellä ku pikku pätkä (sairaalassa huoneesta aulaa syömään, matkaa ehkä pari kolme metriä) ja jo heikottaa...olin jo ihan varma et mun hemppa on laskenu synnytyksen yhteydessä niin matalalle et sen takia heikottaa, mut hemppa oli hyvä ja verenpaineet ja kaikki muutkin, joten kaipa se sitten on vaan se "maraton" minkä oon just suorittanu...

Mulle jäi jotenkin tosi "paska" fiilis synnytyksestä, nuo tikit on niin kipeet et särkylääkettä kuluu ihan älyttömästi, sairaalassa otin aina 6h välein kunnon annoksen, joka kyllä sit veikin kivut seuraavaks kuudeks tunniks..Mulla on ihan sellainen olo etten halua enää ikinä synnyttää. Vaikka kätilön mukaan kaikki meni tosi hyvin ja alusta asti osasin hengittää oikein ja  ponnistaa oikeeseen suuntaan, mutta silti..
 
Älä huoli Miu, et sä ole paska äiti sen navan vuoksi. Mäkin pelästyin kun se irtosi jo kun tyttö oli 5päivän ikäinen ja kysyin neuvolasta asiasta, he sanoi että pitäs olla tyytyväinen että irtos nopeesti, ei kuulemma tule niin helposti tulehduksia siihen [:)]
 
Mä pääsin eilen vihdoin käymään siellä mun setän luona ku toi oikee jalka ei vieläkään ota liikkuakseen kunnolla. nivusessa sellanen kipeä kohta mikä tuntuu siltä et siellä olis joku pallo, joka estää jalan liikkeitä. Eilenkin ku Raksalla aloin vaihtamaan tytsylle vaippaa lautakasan päällä[:D] yritin istua siihe hajareisin, piti ottaa oikein ajan kanssa se homma et pääs istumaan ku nivunen vaan otti vastaan.

No Sain diagnoosini setältä: lantio oli oikealta puolelta luiskahtanu jotenkin tonne eteen. Sen sai laitettua istualtaan paikalleen. Katotaan kui kauan pysyy. Ja kaikki alaselän nikamat oli väärin. Osa oli edessä osa takana ja sanoi et tälleen nää sain vain synnyttämällä[:)]. Mut myös toi häpyluu on todennäkösesti vinossa ja se on se, joka aiheuttaa hänen mukaansa tuon nivusen ongelman. Sitä ei vaan pystytty laittamaan ku niillä remontti kesken ja sen hoitopöytä on siellä remontin alla. On lomalla viel pari viikkoa ja sanoi et laitetaan se sit ku saadaan pöytä esille. Sanoi jo heti ku kuvailin oireet et ton laitto ei onnistu ilman hoitopöytää. Tai sit sanoi et sen saa kyllä istualtaankin oman ukkonsa kanssa mahdollisesti ratsastusasennossa[;)]. No meil ei siihen olla viel päästy ku halutaan odottaa et ei tartte sotkea. (paitti eilen sain käsipeliä[;)], ekaa kertaa[:D][:D][:D], jep jep et meinas taju lähtee). Oho meni vähä asian vierestäkin. Eli nivusessa "pallo" edelleen vaivaamassa. On se kumma mitä vaivoja sitä jää pitkäksi aikaa.
 
Miu ja Riitu; jos teillä on fööni, jolla saa puhallettua viileää, niin käytttäkää sitä alakertaan. Ite sain sen vinkin ja tiedä sit onko auttanut, mut olo jo paljon paree. Toivotaan pikaista paranemista teillekin!!!
 
Riitu: Mulla on sama homma ton syömisen kanssa...[:(] Mikään ei maistu ja mitään ei tee mieli. Pari päivä taas meni, etten syönyt lämmintä ruokaa ollenkaan, pelkkää leipää sain menemään alas. Välillä on tosi huono-olo ja oksettaa...
Sairaalassa sain syötyä jonkun verran, kun ruoka oli valmiina, mutta kotona meinaa syöminen vaan jäädä. Ja perjantaina tulee siis jo kolme viikkoa synnytyksestä. Sairaalassa mua kanssa oksetti/huimasi ja heikotti, mutta verikokeissa kaikki oli kunnossa.
Onneksi en joudu murehtimaan imetysjuttuja, koska tällä syömisellä ei kyllä taitais maitoa riittää...Paino mulla on pudonnut takaisin lähtöpainoon, eli n. 13 kiloa on lähtenyt.
Maha tuntuu reistaavan, eli tosta ylävatsasta on tosi kipeä välillä, kun siitä painaa niin sattuu...[:(][>:] Oon jo miettiny, että pitäiskö mennä lääkäriin...Oon ajatellu, että se vain reistailee huonosta syömisestä ja oon koittanu juoda gefilus-jugurtteja. Vai voisko kipu johtus siitä, kun vauva on lakannut painamasta/litistämästä sisäelimiä???

Hyvä MIU, että sait helpotusta! Vie sille tädille kiitoskortti ja kukkakimppu![:D][:D]
 
mä oon yrittäny suihkutella tuota alapäätä jokaisella vessakäynnillä, mutta nyt on se suihkuttaminen alkanut kirvelemään ihan älyttömästi! sairaalassa ollessa ei tuota vaivaa ollu, kotiin lähtö tarkastuksessa kätilö katsoi että osa tikeistä on irronneet(?) mutta niille ei kuulema tälleen jälkikäteen tehdä mitään [:@] pikkusen ärsyttää kun ei tosiaan voi liikkua kunnolla istumisesta puhumattakaan!

Saan varmaan kohta jonku makuuhaavan ku olen vain pojan kanssa koko ajan sängyllä pitkälleni, ku se on kaikkein paras asento. ja kun poika syö niin usein ja en osaa imettää muuten ku makuuasennossa [>:] näyttihän mulle yks kätilö sairaalassa miten imetetään istualtaan, mut jotenkin mä en saa tuota poikaa rinnalle niin et sen ja mun olis siinä hyvä olla..toinen on vielä niin onneton rimpula...

Mä en myöskään osaa nukkua ilman poikaa..ekana yönä laitoin hänet omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta vahtasin koko ajan milloin hän herää syömään (ja silloin nukkui 4h putkeen) ja tuhersin itkua kun tuntui niin pahalle ettei hän ollut vieressä..(nytkin kyyneleet valuu kun kirjoitan tätä, pikkusen herkkä aihe) Päätin sitten että toinen on niin vähän aikaa noin pieni, et haluan pitää hänet vieressä nukkumassa, ehtii hän nukkua omassa sängyssä vielä monen monta vuotta!!!
 
Minua väsyttää. Vauvaa kyllä jaksan hoitaa niinkuin pitääkin, kotihommat on vähän niin ja näin.. Kamala morkkis tekemättömistä jutuista vaikka ei pitäisi stressata. Olen niiiiiiiiin kateellinen miehelle että tekisi mieli huutaa ääneen!!! Hän saa nukkua yönsä kokonaan ellen erikseen pyydä, että hoitaisiko hän vaikka ekan syötön ja vaipanvaihdon. Järkevä ja tunnollinen Emilia sanoo, että on ihan oikein että leivän tienaaja nukkuu, väsynyt äiti-Emilia kihisee turhautumistaan ja pitää isännän päiväunia maailman itsekkäimpänä tekona. Voisin käydä tukehduttamassa tyynyllä tuon äijän kun kuorsaa niin tyytyväisen oloisena nytkin. Kehtasi vielä vongata seksiä töistä tultuaan.

Ihana kuitenkin huomata, etten tunne turhautumista vauvaa kohtaan vaikka miten väsyttäisi. Poitsu on ihana ja rakas ja äitin pieni kulta eikä tee mitään vain kiusatakseen minua [:)] Negatiiviset tunteet kohdistuu siippaan, vaikkei hänkään ole tehnyt oikeastaan mitään väärää. Ihan pöljä olo, en minä näistä tuntemuksista uskalla ääneen sanoa kenellekään. Mies epäilisi heti masennusta kuitenkin. Enkä uskalla tunnustaa, että tarvitsisin apua ja kaipaan yöunia ilman muiden herätystä. Kamala syyllisyydentunne, minähän halusin lasta niin kovasti ja nyt meinaa mennä sisu kaulaan vaikka tiesin ettei tämä olisi helppoa. Pitäisi olla kiitollinen tuosta ihanasta nyytistä eikä valittaa.

Pliis kertokaa etten ole ainoa joka pähkäilee näitä juttuja???
 
Emilia: Kannattaisi kyllä puhua jollekkin, niin saisit purkaa pahaa oloasi. Tietääkö miehesi, että tarvistsisit apua?? Välillä noi on vaan semmosia putkiaivoja, ettei ne tajua pikku vihjailuista mitään, vaan niille pitää sanoa ihan suoraan mitä haluaa! Voisiko miehesi esim. töistä tultuaan hoitaa vauvaa muutaman tunnin, niin saisit levättyä ja nukuttua? Laittasit korvatulpat korviin ja sulkeutuisit toiseen huoneeseen?

Ja älä murehdi niitä kotihommia, kyllä ne joutaa odottamaan! Ja vaikka kuinka olisi toivonut ja halunnut lasta, ei vauvan tuomiin haasteisiin voi kokonaan etukäteen varautua. Ne selviävät sitten, kun vauva on kainalossa ja näkee minkälainen yksilö juuri se oma vauva on. Älä vaan syyttele itseäsi mistään ja pyydä rohkeasti apua mieheltäsi ja muilta ihmisiltä!
Jaksamisia![:)]
 
Emilia mä olin kanssa niin tolkuttoman väsynyt yhessä vaiheessa...Meillä kanssa mies tekee arkisin töitä niin yhtenä viikonlopuna sovittiin et mies hoitaa yhtenä yönä kaikki yösyötöt et mä saan nukuttua...Mie pumppasin molemmat rinnat tyhjäksi et saisin nukuttua 6 h unet...Tonhan voi tehä vaik korvikkeella...Mä nukuin ihan eri huoneessa etten havahdu itkuun...Ja kyllä tulimeinaan tarpeeseen...Välilllä oli niin väsynyt et itku tuli ihan pienestä...Mä tosiaan sanoin miehelle et tarvin yhet kunnon unipätkät et jaksan...Meillä mies teki kaikki ruoat yhess vaihees ku oltiin kotiuduttu...Niin ja imuroida kerkee ei haittaa vaik villakoirat vähän juoksee....[;)]

Nyt saan välillä jo 4 h unipätkiä...[8D]
 
Kiitos gazelle ja Sme! Helpottaa kovasti oloa kun saa purettua sydäntään ja saa (puolueettomia) neuvoja [:)]
 
Miehen ollessa isyyslomalla meni hienosti, hän hoiti vauvaa yölläkin ja teki kaikki kotihommat ruuanlaitosta siivoukseen että sain keskittyä lepäämiseen ja imettämiseen. Toki hän vieläkin tekee huusholli-juttuja, mikä on mahtava juttu kun loppuraskaudesta raivosin että "tuokaan prkln ruoja ukonkutale tee ikinä mitään" [:D]
 
Vaikka poika nukkuu neljän tunnin pätkiä (tästä pitäisi olla jo ikionnellinen), valvottaa hän silti kitisemällä ja pitämällä kaikenlaista ääntä unissaan. Herään monta kertaa yössä laittamaan tuttia suuhun ja tarkistamaan ettei poikaparka ole ihan puklissa. Yösyötöt ajoittuu jotenkin sillä tavalla, että itse olen aina sikeässä unessa ja herääminen on vaikeaa.
 
Mutta joo, taidatte olla oikeassa. Jospa tänä iltana rohkaisen mieleni ja kerron siipalle miltä minusta tuntuu. Toivottavasti hän ei heti passita minua kallonkutistajalle.. [:D] Kun vaan pääsisi siitä syyllisyyden tunteesta eroon..
 
Emilia- hyvin samoja ajatuksia minulla [&:]

Neidin kotiin tulon jälkeen olen myös huomannut, että en muista syödä enään ollenkaan. Päivän mittaan kiskon kahvia kyllä monta kuppia mutta mitään ruokaa en useimmiten syö. Eilisen ruokavalio oli: miljoona kuppia kahvia, illalla kympiltä muistin syödä edes pari leipää. Ei sillä, ei kyllä ole nälkäkään.
 
Onko teillä muilla ollut lantionpohjan särkyä synnytyksen jälkeen? Minulla ei tikit kiristä eikä tunnu enää (viikko synnytyksestä) mutta lantionpohja on kipeä, ihan kun siellä joku edelleen painaisi ja sen vuoksi kävely melkoista köpöttelyä, ainakin muutamaa metriä pidemmät matkat.
 
En mä tiä Lila oliko se samantyylistä mut mulla oli kahen ekan viikon aikana noita erilaisia tunteita tuolla alakerrassa. Tosin mä tulkitsin et ne jotenki liittyi liitoksien palautumiseen. Tai jotain. Mut en kokenut sellasta painetta mistä mainitsit.Mut tuntemukset teki kävelyn just sellaseksi köpöttäväksi.
 
Mullakin on tuota lantionpohjansärkyä varsinkin jos on käyty vaunulenkillä. Tänään särkee vaikka mitään ei oo tehny[&:] Mulla on jo kauhea pelko, että alkaa joku kohdunlaskeuma vaivaamaan tai muuta vastaavaa! Paniikissa oon alkanut tehdä lantionpohjanlihaksia kun alkuun ne vähän unohtui.

Ootteko muut aloittaneet lantionpohjan treenailun heti synnytyksen jälkeen ja kuin ahkeria ootte? Musta tuntuu, että oon liian laiska ja kohta alkaa hirveät ongelmat. En juurikaan muistanut treenata niitä edes raskauden aikana.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top