Kiitos. Olo keveni jo tosi paljon, kun sain kirjoitettua tanne.
Munasolujen pakastus olisi varmaan fiksuin ratkaisu. Sellaista ei taideta kunnallisella puolella tehda? Hinta taitaa nousta aika hurjaksi?
Kylla nykyaan on hyvia paivia jo enemman kuin huonoja ja olo tulevaisuuden suhteen jopa toiveikas. Mutta on tuo kumppanin etsiminen tassa elamantilanteessa aika haastavaa ja tuntuu muutenkin silta, etta nyt olisi hyva olla hetki yksin.
Olisi kiva, jos joku muukin uskaltaisi avautua tanne, jolla ei ole puolisoa kuvioissa tai tukena.
En olisi osannut ikina kuvitellakaan, etta lapsettomuuden kylkiaisena tulee nain valtava yksinaisyys ja ulkopuolisuuden tunne.
