Tosi rankan kuuloista 
Mulla ei juuri ollut lapsellisia kavereita yritysaikana (eikä kyllä vieläkään) mutta kaikki siskoni ja miehen siskot ovat sellaisia "sarjalisääntyjiä". Paljon lapsia ja pienellä ikäerolla. Toki silti perhettäni tapasin, mutta kyllä se vaan tuntui ihan todella raskaalta tapaamisten jälkeen palata tyhjään kotiin. Ihan ymmärrettäväähän se on, ettei itseään ehdoin tahdoin halua kovin usein sellaisiin tilanteisiin laittaa, jotka vie voimavaroja enemmän kuin antavat. Vaikka kuinka ei olis itseltä pois muiden onni, on se katkeruuskin silti ihan ymmärrettävää ja inhimmillistä. Ja sallittua.
En tiedä odotatko nyt ensimmäistäsi, mutta sekundäärinen lapsettomuus voi myös olla ihan yhtä kova paikka. Toki se kipuilu ja surun syy siinä taustalla on hyvin erilaista, mutta silti validia. Siitäkin saa olla surullinen, että mies ei enää halua lapsia, eikä siksi onnistu saamaan niin montaa lasta kuin haluaisi.
Toivottavasti sulla tilanne kohenee.
