Yli 10 vuotta lapsettomuutta takana.. Olemme molemmat nyt yli kolmekymppisiä ja ajattelimme nyt viimeistään olevan aika hakeutua tutkimuksiin. Mitään syytä ei löytynyt, selittämätön lapsettomuus. Olo on helpottunut, mutta ristiriitainen. Miksi emme ole saaneet lasta, jos mitään syytä lapsettomuuteen ei näyttäisi olevan?
Miehelleni tieto oli suuri helpotus ja hän ajattelee, ettei aika vain ole ollut meille oikea ja kyllä lapsi vielä tulee kun aika on. Itsekin näin haluan ajatella, mutta näin pitkä odotus herättää minussa ahdistusta, epävarmuutta ja katkeruuttakin. Olen teinistä asti tiennyt haluavani tulla äidiksi ja ajatellut jo silloin että olisi kauheaa, jos ei jostain syystä saisikaan omaa lasta. Onko pelkoni toteutumassa? Sitä ei vielä tiedä.
Mitään hoitoja ei ole vielä aloitettu joten tässä ollaan sen suhteen tietämättömiä, että tuoko jokin hoito avun vai auttaako mikään. Hirvittää jo valmiiksi, että kuinka selviän tulevien hoitojen tuomista mahdollisista pettymyksistä, koska kyllähän odotukset niiden suhteen vielä tässä vaiheessa on toiveikkaat. Nyt kuitenkin lähden toiveikkaana kohti hoitoja ja toivon, että saisimme avun ja vielä joku päivä saisimme syliin oman lapsen.
