Samoja tunteita näyttää itselläkin olevan kuin edellisissä kommenteissa. Itsellä alkaa ensimmäiset hoidot heti IVF-hoidolla pitkän kaavan mukaan seuraavasta kierrosta.
Tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutumista ollaan lykätty ja lykätty. Sitä vain elätteli toiveita että ehkä seuraavasta kierrosta tärppäisi ja vuodet vain vierivät. Aluksi oltiin sillä fiiliksellä että tulkoot jos on tullakseen ja sitten sitä vähän hämmästyi ettei se raskaaksi tuleminen tapahtunutkaan niin helposti. Varsinkin kun koko aikuisikänsä oli ”keskittynyt” siihen raskauden ehkäisyyn, luullen suurin piirtein että jos penis vain käykin emättimessä ilman kondomia niin että pelkästään jo siitä voi tulla raskaaksi. No kaikki tietty on mahdollista....
Ihmeen vaikeaa tästä on ollut puhua kellekään. Tällä hetkellä oon aika herkillä ja on itketyttänyt oma ”viallisuus”. Nyt myös jännitän tosi paljon IVF-hoitojen alkua ja sitä reagoiko oma kroppa toivotulla tavalla hormoneihin.
Lisäksi ärsyttää pienet asiat. Esim. töissä kun raskaana olevan työkaveri pyöristynyttä vatsaa kehuttiin ihanaksi, tokaisi työkaveri tuskastuneena ja vähätellen ”Joo, on tosi ihana”.
Tiedän että raskaus voi saada olon tuntumaan todella tukalalta, itse olisin vain onnellinen jos olisi se ”raskausmaha” kaikkine epämukavuuden tunteineen.
Tällä hetkellä vain ärsyttää ja itkettää tavallista herkemmin. (vaikkea hormonihoidot vielä oo alkaneetkaan )
