Hei, vuosia sivusta seuranneena ilmoittaudun nyt joukkoon. Taustatietoina; olen 36 v, ekat hoidot 2011, josta keskenmeno 2012 ja vauva 2013.
Vuosien ajan prosessoinut asiaa, mutta taas kun kuumeilu iski 2017 ja toive vielä yhdestä nyytistä, kaikki järki katoaa.
Tiesin jo kouluikäisenä haluavani 4 lasta. Nimetkin päätin jo silloin (miehellä pieni oikeus muutokseen). No entäpä kun tämä toive/tahto ei sitten mennytkään niin kuin halusin. Tulee aikakausia milloin kaikki menee täydellisesti ja ymmärrät lapsilukumäärän jäävän tähän. Keskityt uraan ja jo olemassa olevaan perheeseen. Ja sitten tulee taas tämä vaikein vaihe, mistä et puhu kellekään muulle kuin miehellesi (joka käsittelee asiat "vähän" erilailla).
Kävelet taas hoitavaan laitokseen ja hymyilet onnellisesti ( olethan juuri tehnyt päätöksen uudesta perheenjäsenestä). Nappailet lääkärin määräämiä lääkkeitä, joista tulee mitä mielenkiintoisempia oireita. Pistät tiettyinä päivinä piikin nahkaasi, josta taas seuraa uusia oireita. Työkaverit nauraa tunneyliherkälle kanssa eläjälle, autuaan tietämättöminä mitä oikeesti tapahtuu. Puren hammasta ja kestän. Tallustelet taas hoitavaan laitokseen hymyillen, jospa siellä näkyis jotain mistä tämä nyytti voisi saada alkunsa. Jos näkyy, parin päivän päästä kävelet taas siihen laitokseen. Toki olet miettinyt mitä kerrot pomolle. Pekkaset on käytetty jo loppuun näiden aikaisempien ravaamisten vuoksi. Päivät venyy pitkiksi, koska matka laitokseen on pitkä plus sitä työmatkaakin ihan kivasti, eikä tasan just sinne päin. No käväiset inssissä siinä ohimennen ja odottelet plussa tuulia. Raskausoireet pukkaa päälle. Menkat alkaa. Ja taas toteat oireiden johtuvan lääkkeistä.
Mietin olenko liian vanha? Milloin on aika lopettaa? Miksi en mennyt aiemmin takaisin?Jos vielä yhden kerran. Valmistaudun siis pahimpaan, että tämä oli tässä. Kyse on myös rahasta. Ei muuten nytkään tullut eurojackpotista täysosumaa. Mitä tapahtuu jos luovutan? Hajoanko tuhansiksi sirpaleiksi vai saanko vihdoinkin rauhan? Miksi toisille on annettu tämä taakka kannettavaksi?
Tässä nyt osa asioista mitä pyörittelen mielessäni. Toivon salaa, pelkään pahinta.
