Minäkin haluan kannustaa päivä päivältä eteenpäin. Raskasta on elää toiveikkuuden ja pettymysten kanssa. Sanoisin myös, että puhuminen ja aika auttaa. Jokaisen prosessi on omansa!
Meillä valmistauduttiin lapsettomaan loppuelämään, hoidoissa oltiin niin kauan, ettei mitään järkeä. Tunne pakotti jatkamaan. Tyttö syntyi 11 vuotta siitä, kun yritys alkoi.
Nyt kun hoitoja emme enää ikäni takia saa, sulattelen, että se oli sitten siinä: ei uutta raskautta, ei sisaruksia lapselle. Yhdestä asiasta toiseen siis.
