Heippa!
Minäkin poltin ennenkuin sain tietää olevani raskaana. Ja poltin mielestäni aikas paljon. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, että jos tuun raskaaksi, lopetan kyllä samantien. Ja lopetin. Olen NIIN ylpeä itsestäni. [:)] Ensimmäiset päivät olivat yhtä tuskaa [:@], mutta ei sitä nyt ees ajattele.
Tietenkin mun tilanteessa voi olla, että olin lopettanut aikaisemmin vuodeksi tupakoinnin, mutta vuosi sitten aloin taas polttamaan. Joten en ehtinyt kuin about vuoden polttaa välillä, joten se varmasti helpotti lopetusta. Toisaalta olinhan tehnyt sen ennenki. [8|] Ja nytkin lopetin ilman mitään korviketuotteita. Toisaalta luultavasti olen tapapolttaja, en niinkään nikotiinistä riippuvainen.
Kauheasti olen joutunut itseäni tsemppaamaan tähän henkisesti. Mulla mies ei polta, joten ei se voi käsittää, kun haluttaa tupakkaa. Varsinkin aamulla se ensimmäinen tupakka avaa koko päivän. Nyt nukun niin pitkään, että lähen samantien töihin. Joten en ehdi ajatella aamutupakkaa.
Kauheasti tsemppiä jokaiselle lopettajalle!! [:D] Ei se oikeasti ole helppoa, kokemuksesta tiedän. Tosin en ole itselleni kauhean vihainen, että jos joskus taas poltan, siis raskauden ja imetyksen jälkeen, joten tämä ei tunnu niin kauhean lopulliselta ja sen vuoksi ehkä helpommalta. [X(] Mulla ainakin auttaa, että kun ajattelen, että teen tämän lapsen vuoksi, en pelkästään itseni! Se auttaa tsemppaamaan lisää!! [:D][:D]