Huhhuh, mikä järjetön pahoinvointi..! Tää on ihan totaalisen erilaista, ku esikoisen kanssa! Sillon mulla oli alkuraskaudessa niin hurjat mahakivut, että mua vietiin ambulanssillakin sairaalaan. Lääkärit oli satavarmoja, että kohdunulkoinen se on. No nyt se on 1,5-vuotias kohdunulkoinen
Parasta siinä oli, että mua ultrattiin alkuun kerran viikossa, kunnes alkio näkyi siellä missä pitikin. Levollisin mielin pystyi sitten olemaan (joopajoo
) np-ultraan. Muuten oireita ei ollut kuin niin kipeät rinnat, että öisin heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä.
Nyt sen sijaan ainoa fyysinen oire on tää paha olo. Jotenki vaikee uskoa, että kaikki on hyvin kun muuta ei ole, mut sit taas toisaalta ei kyllä paljon ehdi keskittyä muuhun ku kasassa pysymiseen.
Voi miten kaiholla muistelenkaan sitä, kun ekassa raskaudessa sai nukkua kun nukutti, eikä tarvinnut viihdyttää tommosta pikku viikaria samalla
Huomenna tytön 1,5-vuotisneuvola ja viikon päästä oma äitiysneuvola samalla terkkarilla. Hassua.