olipas
xiina ihana kuva, rakkautta ilmassa!

Ja kyllähän siinä pieni pömpö näkyi...
Tulehdusarvot edelleen korkeahkot, 95. Ja maanantaina oli 104, ettei suurta laskua ollut... Perjantaina taas uudestaan mittauttamaan, antibioottikuuria ei kuitenkaan vaihdettu. Että en tiedä mikä tässä mättää...
Koitetaan
zibbh parantua...
Pitäisi vain lepäillä, mutta kotoa lähdin 10 jälkeen ensin tk:hon ja sieltä suoraan kaupunkiin ultraan. Sitten kävin maksamassa meidän uuden ruokapöydän, vein työpaikalle saikkulaput (pomo ei vain ollut paikalla), tein ostokset ja kävin tankkaamassa ja nyt kotona. Hetken hengähdys ja sitten hakemaan poikaa hoidosta!
Siellähän pieni epämääräinen möhkäle köllötteli massussa.

Viikkoja se ei vastannut, kuten arvelinkin, mutta laskettu aika siirtyi kuitenkin vain viikolla. Olin varautunut pitempään siirtymiseen. Viikkoja oli siis 10+0 ja laskettu aika 14.9. Täti vain ihmetteli miksei minua oltu ultrattu meidän omassa tk:ssa, että kuulemma täälläkin siis on ultra...?! Ei esikoisen kohdallakaan minua täällä ultrattu, ei täällä varmaan sitten käy sellaista lääkäriä joka osaisi homman...
Vaikka vauvan alku oli pieni, kuitenkin täti sai niskaturvotuksen mitattua, joka oli ihan hyvä 0,7mm. Esikoista odottaessa oli "pakko" käydä veriseulassakin. Silloin täti suuttui minulle, kun sanoin, että luulin että pelkkä ultraus riittää. Tämä moitti minut sekä neuvolan tätinkin, että kyllä siellä teidän neuvolassakin pitäisi tästä asiasta tietää yms yms... Koitin itku kurkussa sanoa, että varmasti neuvolassa siitä sanottiinkin, mutta siellä tuli niin paljon uutta asiaa, että se on varmasti vain minulta unohtunut. Mutta nyt tämä täti kysyi haluanko silti käydä verikokeessa vaikka turvotus olikin pieni. Vastasin sitten, että jos ei ole pakko, niin en mene, kuitenkin tärkein asia oli että masussa oli jotain elämää. Täti vain tuumasi, että ei tietenkään ole pakko mennä, se ei ole pakollinen, ja että jotkut siinä tapauksessa käyvät jos turvotus on yli "sallitun".
Että kaikki oli hyvin, seuraava onkin rakenneultra 28.4.