Eipä ole paljoa ennättänyt kirjoittelemaan, vieraita lappaa kylässä joka päivä. Meillä kun on sellainen suku, ettei niille passaa mennä sanomaan "ette voi nyt tulla", loukkaantuvat vielä. Eli siis, tyttö pääsi kotiin 9.2. Oli mukava yllätys kun 8.2. mentiin miehen kanssa katsomaan tyttöä (taisi olla sama päivä kun tänne viimeksi kirjoitin, päivä minun kotiutumisen jälkeen) ja siellä hoitaja sanoi, että lääkäri teki jo kotiinlähtötarkastusta ja voitaisiin olla vierihoidossa perhehuoneessa yö ennenkuin seuraavana päivänä kotiin.

Neidillä oli tulehdusarvot laskenu täysin, eikä ollut enää pulssinlaskuja tai mitään muutakaan. Oltiin sit siellä perhehuoneessa yö koko porukka. Silti koko ajan oli pelko, että jotain takapakkia tulee, eikä päästäkään kotiin "huomenna", niinkuin hoitaja lupaili. Ja se oli muuten vasta toinen yö, jonka pääsin tytön kanssa viettämään. Yhden yön oli osastolla kanssani kun veivät aamulla eri osastolle. Seuraavana päivänä kuitenkin päästiin, lääkäri sanoi, että niihin "oireisiin" mitä tytöllä oli, voi suhtautua kuin flunssaan, eli se on nyt hoidettu, eikä pitäs mitään jälkiseuraamuksia tulla.

Ainut mikä tuotti lastenosastolla päänvaivaa, oli neidin rintaraivarit. Sain sitten imetyspolilta hyviä neuvoja ja nyt pikkuhiljaa alkaa onnistumaan imetys.
Synnytys mulla oli helppo ja nopea, supistuksista jos se lasketaan niin kesti vain 5tuntia. Mies myöhästyi tosiaan 15min, harmittaa vieläkin.

Luomuna jouduin synnyttää kun ei kerenny mitään laittaa, mutta hyvä fiilis jäi silti. Leikatakaan ei tarvinnut, pari pientä repeämää tuli ja pari tikkiä laitettiin.
Pissatulehdushan minua sitten vaivasi, mutta sekin tuntuisi nyt olevan ohi.
Typykän kanssa on mennyt ihan hyvin. Vatsavaivoja tuntuisi jonkun verran olevan ja tukkoinen nenä, mutta huomenna tulee neuvolatäti käymään, niin pitää sitten häneltä kysellä, että tarviaako apteekista jotain käydä.
Väsymys alkaa olla melkoinen, taidetaan lähteä tästä päikkäreille koko porukka.