Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

T

TuttiFrutti15

Vasta-alkaja
Hei!

Olen Oulusta, ketää muita?? Justiinsa tein odotetun raskaustestin ja se oli positiivinen. Oireitakin on jo ollut, ne klassiset metallin makua suussa, hikeä ja kylmyyttä vaihdellen, mielialanvaihteluja, pahoinvointia, pistoksia ja nippailuja kohdussa jne

Ajatukseni on myllertäny laidasta laitaan.. on ollut pelkoa tulevasta, miten selviän niin taloudellisesti, fyysisesti kuin henkisestikin. On ollut onnen tunteita; minun ensimmäinen pieni vauva ja olenko ihan oikeasti raskaana ja toivottavasti kaikki menee hyvin. En voi uskoa tätä todeksi.

Tietenkin voi laskettu aika vielä muuttua kun lääkäriin pääsen, mutta tämä 5.7 oli netin LA.

Minkälaisia elämäntilanteita muilla on?

Itse olen tilanteessa, jossa minusta tulee yksinhuoltaja ilmeisesti, ellei tämän ihmisalun isän kanssa tule vielä tänä 9kk aikana vakavampaakin. Olemme ystäviä ja tunteita on kyllä molemmin puolin, mutta emme vielä seurustele.

Olisi mukavaa saada uusia tuttavuuksia, joiden kanssa jakaa ajatuksia ja ehkä tutustua paremminkin. Käydä kahvilla ja vaikka ostelemassa tulevalle vauvalle tarvikkeita ja ennenkaikkea keskustelua toisen samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa :)
 
Onnittelut.

Meillä on kolmannen yrityskerran jälkeen onnistanut. LA 1.7, jos sinne asti päästään. Oireita on ollut vain yleinen plösö-tunne viime viikolla, mutta luulin senkin johtuneen syömisistä. Eilen koulutuksesta kotia ajellessani viiden tunnin aikana huomasin, kun alavatsaa jomotti. Muuta ei vielä ole tuntunut. Kovasti on toivottu ensimäinen lapsi.
 
Onnea sinullekin Kertsi! :)

musta tuntuu että mulla on kaikki oireet jo ja lisää tulee. Oli jo ennen plussaamista, mietin olisinko esim viikon pidemmällä kuin luulen. Mulla oli tietty epäsäännöllinen kierto vielä jotenkin kun lopetin pilleritkin vasta elokuussa.

Mullekin tämä mun pienokainen on kans todella toivottu, vaikkakin tän tuleva isä oli ensin vähän yllättynyt ja peloissaan. On varmaan vieläkin. Tosin hän kyllä tiesi etten syö enää pillereitä eikä muutakaan ehkäisyä käytetty kuin toisinaan. Hän myös tiesi, että todellakin pitäisin lapsen jos on tullakseen. Sisäinen kelloni on tikittänyt jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän ja olen jo 27 vuotias. Olen aina halunnut lapsia, vähintää 2-3. Tietenkin olisin halunnut ensin löytää rakastavan miehen, jonka kanssa mennä ensin naimisiin, mutta en ole löytänyt. En ole kuitenkaan pakonomaisesti etsinyt miestä joka antais siittiöitä vaan sen takia että saisin lapsen, näin vaan tapahtui. Mennään sitten näillä, mitä minulla on. Kyllä tämä tuleva isä tottuu ajatukseen vielä joskus! Mulle oli taas yllätys tän miehen reaktio, totta puhuen. :/ Aika näyttää, miten hän sopeutuu ja tuleeko meistä mitään vakavampaa, sitäkään ei olla suljettu pois. Tosin toi plussa sekotti tuon miehen pään. Toki muakin pelottaa tuleva ja harmittaa tuon miehen sanat ja ajatukset mutta samalla olen ikionnellinen pikkuisesta. Tämä tunne on sanoinkuvaamaton, se että sisälläni kasvaa minun lapsi, on jotain niin ihmeellistä..

En voi oikein ymmärtää, kun yksi kaverini sai tietää olevansa toisen kerran raskaana ja hän teki testin mun ollessa paikalla tyynen rauhallisesti ja TEKSTAS miehelleen joka oli töissä että toinen vauva on tulossa.. Hänen miehensä tullessa kotia he olivat niin rauhallisia ja no tietenkin hyvillä mielin, mutta ihmettelin reaktiota, aivan kuin kyse olisi ollut vaikkapa että he olivat just esim harrastaneet seksiä tai jostain muusta normiasiasta :D siis en sano tätä negatiivisesti vaan hyvällä ihmettelen miten jotkut voivat ottaa niin rauhallisesti asian ja sitten aletaan tekemään normaalisti arkiaskareita. hihi itse olen pomppinut täällä tasajalkaa, ollut tosi ihmeissäni, onko tämä juuri mahdollista, ollut tosi innoissaan jne ;D Toki kaikki käsittelee asiat omalla tavallaan ja se on hyvä! :)

Tänään on voimistunut rintojen arkuus ja nänneissä tuntuu, eilen maistoin raudan maun eka kertaa suussa.. oon ollu tosi väsynyt monta päivää. Nää on olleet niin selviä oireita, että tiesin jo ennen plussaa että nyt on pullat uunissa! :)
 
Todella varovasti liityn mukaan.. Eilen testattu TODELLA haalea haamu kp 21/24.. Odottelen josko viiva vahvistuis alkuviikosta.. :wink Olisi aika "odottamatonta", eka kierto ilman pillereitä ja "ehkäisynä" keskeytys.. Mulle selvä plussa olisi enemmän kuin tervetullut vaikka just vast töihin pääsinkin mutta isännälle asiassa ois "hieman" enemmän sulattelemista, mut eiköhän seki asiaan tottuis (viimestää ku maha kasvaa) :smiley-ashamed008.

Jos kaikki menee hyvin, niin rimpsu menee kutakuinkin näin: 6.7/tintuska/25/1/tyks
 
Huh heijaa. Mukana ollaan! Eilen tein positiivisen raskaustestin, joten kai se on pikkuhiljaa pakko uskoa todeksi. Hassua, mutta olin lähes vakuuttunut siitä, että enhän mä nyt vielä voi raskaana olla (eka yrityskuukausi). Oireitakaan ei oikeastaan ole, tai ainakaan mitään mikä poikkeasi totutusta. Luulin, että kuukautiset ovat alkamassa, hiukan turvotti ja rintoja aristi. Kuukautisten olisi siis pitänyt alkaa nyt viikonloppuna ja sitten eilen tein ihan vitsillä raskaustestin, kun kaverini kyseli, että joko tiedän ja pyysi ilmoittamaan heti, kun "tokenen testituloksesta" - Ajattelin, että joopa joo. Tein testin kaikenhuipuksi ilman miestä ja olin jo nakkaamassa tikkua roskiin, kun päätin tarkastaa sen ihan varmuuden vuoksi. Totta tosiaan, siinä näkyi hailakasti toinen viiva!! (Ja mä kun luulin, että olisin niitä naisia, jotka romanttisesti aavistavat sydämessään raskauden ennen testiäkin, hahah :laughing014)

Olen aika sekaisin just nyt. Mä en usko, että tämä on nyt tapahtumassa. Ensimmäinen lapsi siis kyseessä. Viime yönä en juuri nukkunut ja miljoonia ajatuksia risteilee päässä. Tiedän, että mun pitäisi olla kauhean onnellinen, kun näin nopeasti onnistuttiin, mutta onko väärin olla myös hiukan järkyttynyt ja peloissaan. Kaikki alkoi niin rytinällä, ettei pääni meinaa pysyä vauhdissa mukana. Noh, onneksi on 9kk aikaa sulatella asiaa :happy3.

Soitan maanantaina neuvolaan ja mitä ilmeisemmin eka ultra on vasta joskus joulukuun puolivälissä, eikö näin? Toivotaan nyt, että kaikki olisi hyvin. Onhan tässä olemassa tuulimunan ja keskemenon riski. Pää kylmänä! Mulla on aika säännöllinen kierto, joten voisin olettaa laskurin olevan aikalailla oikeassa, eli nyt viikkoja 4+0 ja laskettuaika 3.7.2015.
 
Täällä ilmoitteutuu super varhainen!

Nopea lyhyt sepostus
2. lapsi olis tulossa Digiin pamahti tänään "Raskaana 1-2", LA olis ovulaation keskiarvon(tikutin) mukaan 9.7.2014
Yritystä helmikuusta.
Esikoinen syntyi 23.04.2013 ja yhteistä taivalta aviomiehen kanssa 7 vuotta.

9.7. / bartender / 24 / 2 / TAYS
 
Heiii!
Pitkään mietin, että uskaltaako tänne kirjoittaa, uskaltaako heittäytyä. Perjantai-iltana tein positiivisen testin ja tämä toistui eilen ja tänään, joten kai se on vain uskottava tämä ihanuus. Heinäkuun 4. olisi näillä näkymin meidän LA. Takaraivossa jyskää ajatus siitä, että ihan normaalia vielä olisi, että menisi kesken nyt tai ensi viikolla tai.. Mutta pitää nyt yrittää saada vaihdettua asetukset sellaiseen muotoon, että nautitaan tästä hetkestä, eikä huolita tulevasta:) Vasta muutama yrityskuukausi miehen kanssa takana ja erittäin toivottu iloinen uutinen. Vatsassa nippaa ja rintavarustus on kovilla, mutta toisaalta ihania tuntemuksia nuo, tietää että jotain on meneillään <3 Yllättävän rauhassa otettiin tämä uutinen miehen kanssa, sellainen pieni onnen tunne hiipi sydämeen.
 
mukana ollaan! jännittää tietysti kun on vasta 4+2 eli la on 3.7 :) ensimmäinen on kyseessä ja tätä on ootettu monen negatiivisen jälkeen takana yksi keskenmeno joka oli viikolla 6, joten jännittää sekin! kertoa en aijo kenellekkään kun on ensimmäinen ultra takana! paitsi tietenkin mies tietäää:) olen niin onnnellinen ja tekis mieli kuuluttaa jo:D pompin vaa lattiasta kattoon, vaikka oon yleensä vähä rauhallisempi:) mutta kummiskin pelottaa kaikki kun oon koko raskaus ajan yksin, pari viikkoa aiemmin mies tulee intistä :D jeejjee mutta onnea kaikille plussanneille ja toivotaa parasta kaikille <3
 
Minä plussasin tänään, neljän yrityksen jälkeen.Kuukautiset on vasta ehkä 2 pv myöhässä, mut toivon että tää olis totta. :) Aviomiehelle en ole vielä kertonut, kun se ei ole edes kotona. Mutta kovasti ollaan jo toivottu perheenlisäystä. Olo on aika sekava tällä hetkellä. On niin vaikea uskoa tätä.
En tiedä onko nämä raskausoireita, mut mulla on ollut kuume viikon (37-37,2). Välillä on tullut vähän huono olo joka on hellittänyt syömällä, tosin ruokahalua tai nälkää ei juuri ole, painokin on tippunut vähän. :confused004 Välillä on nippaillut molemmin puolin alavatsaa ja tuntuu kuin kuukautiset voisi alkaa, tai olisi päällä. Varsinaisia kipuja ei kuitenkaan ole.

Onnea kaikille odottajille! Nyt eletään jänniä aikoja!:happy093
 
Ojensin miehelle kirjan "Isäksi ensi kertaa" ja välissä raskaustestin ja kysäisin että "ehtisitköhän sä lukee tän yhdeksässä kuukaudessa?". Vastasi ihmetellen että "joo kai, nytkö se onnistu?". Yritetään touhuta normaaleja askareita, vaikka molemmilla vähän posket punoittaa jännityksestä. :)
 
Miten te voitte olla noin ihanan rauhallisia, iloisia ja onnellisia, mä olen ihan puullapäähänlyötynä vieläkin :schocked028. Tunnen enemmän pelkoa, kuin iloa. Pelottaa tuleva elämänmuutos kertakaikkiaan. Mies ottaa tämän kaiken vakaan levollisesti ja onneksi ymmärtää, kun mä rimakauhuilen. Tiedän, että kyllä tämä tästä, mutta olo on vaan niin epätodellinen. Kaikki muut tulee raskaaksi ja saa vauvoja, miten minäkin nyt sitten muka - minäkö raskaana, mikä vitsi :laughing002! Mitenköhän saisin itseni rauhoittumaan? En ole mikään teini enää (jo 30) ja raskaus suunniteltu, miksi siis panikoin?
 
Täällä rauhallisuus johtuu vaan ja ainoastaan siitä etten saata vielä uskoa siihen haaleaan viivaan mikä tikkuun ilmestys.. Josko nyt alkuviikosta käväsis hakemas digin ja sais lukee näytöstä 'raskaana', sen jälkee saattaa olla vaikeet olee huutelemat asiast jokasel vastaantulijal, onneks tääl voi rauhas purkaa kaikkii fiiliksii mitkä vastaan tulee..:whacky011
 
luonnollista että panikoi:) niin uus asia kokonaan. kaikil tulee omaa aikaasa se ja hyvä vaa et käsitteleee semmosetki tunteet. kyllä muaki vähä pelottaa mut pitää vaa luottaa et kaikki järjestyy. tärkeintä et eläää ja tuntee kaikki tunteet ja hyväksyy ne. kyllä se siitä iloks muuttuu :) päivä kerrallaa. ite aikasemmin ajatellu hirveesti ja panikoinu mut voiha sitä viel tässä tulla :) kohta täytän 20.
 
Täällä olisi myös yksi juuri plussannut :) Vaikea vielä uskoa tätä todeksi, onni on suuri, mutta pelko myös siitä, että jotakin menee vikaan, painaa myös mieltä. Ja hieman erilainen tilanne minulla kuin tähän mennessä kirjottaneilla, meille olisi toinen lapsi nyt siis tulossa, esikoinen täyttää tällä viikolla vasta 6 kuukautta, mutta uusi raskaus oli enemmän kuin toivottu! Ja ensimmäisellä yrityskerralla nähtävästi sitten tärppäsi :) Laskettuaika olisi 5. heinäkuuta tienoilla, mutta kierto ei ole synnytyksen jälkeen vielä asettunut niin pitää katsoa, että mitä ne tuosta neuvolasta sanovat, kunhan sinne tällä viikolla soitan. Ja tosiaan valtavan onnellisia ollaan molemmat tästä raskaudesta, mutta yhden varhaisen keskenmenon kokeneena ennen esikoista, tiedän, miten helposti onni voi muuttua suunnattomaksi suruksi. Joten hyvin varovaisen toiveikkaana tästä raskaudesta ollaan.. Mutta itsellä ollut kaikilla näillä kolmella kerralla, että jo yli viikko ennen kuin menkkojen pitäisi alkaa, olen tiennyt, että nyt olen raskaana. Vatsassa on tuntunut tätä nipistelyä ja jotenkin kaikenkaikkiaan tullut aivan erilainen olo kuin aikaisemmin. Ja joka kerta sitten positiivisen raskaustestin olen tehnyt :) Inhottava on vain tämä takaraivossa oleva pelko, että jos jotain kuitenkin menee vikaan ja vessassa käynti pelottaa aivan valtavasti, että jos vuotaminen onkin alkanut.. Mutta eiköhän se tästä taas, kun toivottavasti pidemmälle tämä raskaus etenee :) Mutta mukava olisi vaihtaa kuulumisia ja kommentteja, jos tänne sattuu muita plussanneita tulemaan, joilla on jo hyvin pieni lapsi ennestään :) Meillä nyt näyttäisi lasten ikäeroksi tulevan vain 1 v 2 kk, joten hieman pelottaa, että miten elo tulisi sujumaan vastasyntyneen ja kuitenkin vielä noin pienen taaperon kanssa. Oman lisänsä tähän kaikkeen vielä tuo se, että kuukauden päästä meidän täytyisi muuttaa parin sadan neliön omakotitalosta vuokrakolmioon, kun aloitamme uuden talon rakentamisprojektin. Ja aikaisintaan uuteen kotiin tulemme pääsemään ensi syksynä, joten uusi tulokas tulisi tuoda vielä tämän kaiken kaaoksen keskelle :D
 
Minäkin tuun mukaan. :) Laskureiden mukaan la ois 2.7. Olen kotoisin tästä Oulun ympäristökunnasta. Ennestään minulla on 2 lasta 03/09 ja 08/07 eli nyt ois tulossa kolman mutta viides raskaus. Takana km ja kkm joista jälkimmäinen viime kesänä. Luotan siihen että kaikki menee tällä kertaa hyvin ja loppuun asti. :wink

Oireitakin on ollut jotain pientä vielä, mutta eiköhän ne tästä voimistu. :grin
 
Onkohan ihan normaalia että vasemmalla puolella vaan tuntuu nippailua, välillä vähän ärhäkämpää. Tiedän että viimeinen ovulaatio tapahtui oikealta, voisiko alkio olla kiinnittynyt sitten vasemmalle? Pelottaa että raskaus onkin munatorvessa. :sad001 Rinnat ei oo vieläkään kipeät, ei oo nälkä eikä okseta. Lisäksi nyt on aika kova flunssa päällä mikä osaltaan varmaan aiheuttaa ruokahaluttomuutta.

Minä purin isoimman panikoinnin ja epävarmuuden jo silloin kun päätettiin että nyt yritetään. Panikoin aikani kunnes huomasin että haluun tätä enemmän kuin pelkään. Tätä on mietitty hartaasti ainakin 1,5 vuotta ennen kuin on alettu tekoihin. :rolleyes: Olen 27v, avioliittoa takana kaksi vuotta. Sukulaiset ovat jo lopettaneet haikarasta utelemisen.
 
Täällä myös plussaa näytti testi sekä eilen että tänään, eli uskottava se kai on vaikka viivat vielä haaleita olikin :)
4.7 ois sitten meidän minin laskettu aika. Erittäin epätodellinen olo, vaikka oonkin sen jo jonkin aikaa sitten vaistonnut että meidän esikoisesta on tulossa isosisko. Pahoinvointia, väsymystä ja rintojen turvotusta on ollut havaittavissa jo viikon ajan, tosin Nellaa (1v10kk) odottaessa pahoinvointi oli huomattavasti pahempaa tässä kohdin, jännityksellä ootan kuinka nyt mahtaa mennä.. :wink
Hirmuisen paljon onnea matkaan kaikille!! :)
 
Yksi uusi heinä-äiti täällä varovaisesti ilmoittautuu mukaan joukkoon kummaan!

Olemme mieheni kanssa 23-vuotias nuoripari ja takana meillä on jo yli 7 vuotta seurustelua. Tämä yrityskierto on meille ensimmäinen, sillä hormonaalinen ehkäisy jäi elokuussa. Kiertoni ovat ehkäisyn lopettamisen jälkeen vaihdelleet 15-27 päivää, joten helppo raskautuminen ei todellakaan ollut mielessäni! Muita riskitekijöitä kohdallani on ylipaino ja kilpirauhassairaus. Itse olen ensi keväänä valmistuva opiskelija ja miehelläni on vakituinen työ, joten taloutemme sekä parisuhteemme on hyvin vakaa. Perheenlisäyksestä on puhuttu useampia vuosia ja vihdoin yritys tuli kohdallamme ajankohtaiseksi. Tätä vauvaa odottavat moni muukin kuin vain äiti ja isi :Heartpink

Huomaamiani oireita ovat nännien arkuus, ajoittainen pahoinvointi, tuoksujen voimakkuus, lyhyet menkkamaiset kivut sekä nippailut ja paineentunne alavatsalla. Sisimmässäni tiesin jo olevani raskaana, mutta pelkäsin vain kuunneelleeni kehoani tarkemmin kuin ennen ja siksi huomanneeni monia erilaisia oireita. Plussan pärähtäessä tunsin onnea ja olin myös hämilläni: voisiko se todellakin käydä kohdallamme noin helposti? Keskenmeno pelottaa minua jonkin verran, mutta taas joku korvan takana kuiskii, että pelko on turha. Toivottavasti sellaiseksi osoittautuisikin!

Raskauslaskurin mukaan laskettu aikamme olisi 6.7. ja tänään siis 4+0. Olemme maailman onnellisin pari :love017
 
Pelottaa tänne vielä kirjoitella, mutta kun torstai iltana tein haamun, perjantai aamuna roskis haamun ja tänään illalla selvemmän haamuplussan, niin täytyy kai tämä uskoa. Kierto ollut vaihteleva, mutta vaun laskuri antoi la. 7.7 :) päätimme että lapsi saa tulla heti häiden jälkeen. Aktiivista yritystä oli vain 3 kiertoa. :)

Olemme niiiin onnellisia, vaikkakin vielä varovaisia. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top