Hei kaikille.
En oikein tiedä mihin foorumin keskustelun kohtaan laittaisin tän seuraavan viestin, joten aloitan tästä:
Positiivisten 4 raskaustestin jälkeen olimme onnemme kukkuloilla 17.10. Clearblue testi näytti 2-3 viikkoa raskauden silloin kestäneen, edelliset kk olivat alkaneet 5.9, joka vastasi viikkoja 6 raskauslaskurin mukaan.
Kaikki oli ok, ennen raskaustestejä olin ollut todella väsynyt ja flunssankaltaisia oireita kuten vilunväristyksiä yms. Lievää pahaaoloa lähinnä aamuisin mut aattelin sen johtuvan tyhjästä mahasta.
Raskaustestien jälkeen olo oli kuten raskaanaollessa: turvotusta, mielialojen heittelyä, etovaa oloa jos syönnistä oli liian monta tuntia, hajuaisti oli todella tarkka, väsymystä, nipistelyä kohdussa.
Seuraavan viikon ti soitin neuvolaan koska sairastan useita seurattavia autoimmuunisairauksia, sainkin onnittelujen lisäksi ekan neuvola-ajan torstaille.
Torstaina aamulla olo oli jotenkin outo, mut pistin sen ekan neuvola-ajan jännityksen piikkiin.
Minulle tehtiin ultra eka vatsan päältä mut se ei näyttänyt mitään, kokeiltiin alakautta. Hoitaja etsi hyvän tovin ja löysi kohdun sivusta pienen täpläkaiun, mittasi sen ja yhdessä todettiin että siinä se taitaa olla. Sydänääniä ei näkynyt, mut se ei niin varhaisessa vaiheessa välttis näykään.
Kotona käynnin jälkeen menin vessaan ja säikähdin vanhan näköistä, ruskeaa vuotoa jota tuli pöntön lisäksi paperiin pyyhittäessä. Googletin asiaa ja se olisi ihan normaalia osalla raskaanaolevilla. No vuotoa tuli sen illan aikana sen verran paljon, että laitoin siteen paikalleen. Ja olo oli jotenkin et näinköhän tää ois normaalia..
Mies joutui lähtemään talonvahdiks toiselle paikkakunnalle, ja ite jäin yksin kotiin. Iltaa kohden iski oudot, menkkamaiset kivut jotka ei kuitenkaan olleet menkkamaisia. Koko alavatsaa särki ja juili, selkä oli tulessa ja pyörrytti kipujen takia jopa istuessa. Aavistelin että taitaa mennä kesken. Raskausviikot olivat tuolloin torstaina 6+3 tai 6+4.
Koko seuraavan yön itkin kivusta sängyssä ja nousin vessaan pari kertaa, aina jäi pönttöön punaisenruskeaa vuotoa sekä pyyhittäessä ihan kirkasta. Pe-aamuna pönttöön tuli isommalti tavaraa. Koko sen päivän olin taas todella kipeä, seuraavana yönä vielä enemmän jos mahdollista, särkylääkkeistä ei tuntunut olevan apua. Yöllä nousin taas vessaan ja keittiöön mennessä pyörrytti niin paljon että huusin miestä avuksi. Kivut olivat sykäyksen oloisia, ihan kuin synnyttäessä supistelujen kaltaisia. Jossain vaiheessa lääkkeet alkoivat auttaa ja pääsin aamuyöstä nukkuun.
Eilen sama meno jatkui, illalla taas itkin kipeää oloani ja sanoin miehelle että teen raskaustestin. Se näytti nyt todella hailakkaa toista viivaa.
Tänäaamuna testi näytti jo negatiivista. Raskausviikot olisivat tänään olleet 6+6. Pönttöön tulleen vuodon lisäksi nyt tulee jo limaa ynnä muuta samanlaista kuten kk aikaan.
Kyllä tämä raskaus nyt oli tässä, hajuaisti on pe jälkeen ollut normaali, tiiän sen kun lemmikkieläinten kanssa olen tekemisissä, samoin kahvia pystyn juomaan normaalisti, olo on tänään kuten oli aiemmin ennen raskautta. Ei ole etovaa oloa, olo siis sellainen ”normi” kuukautisten aikaan.
Miehen kans on keskusteltu asiasta juurta jaksain, ollaan surullisia tilanteesta, mutta yhdessä tästä selvitään. Mieli on sellainen että aletaan yrittämään uutta raskautta heti kun vuoto on lakannut ja olo on sen suhteen ok.
Maanantaina soitan asiasta neuvolaan ja edetään sit sen mukaan.
Kesäkuussa ei nyt sitten meille tulekaan vauvaa.
Toivottavasti keskenmeno on nyt saatu fyysisesti päätökseen. Psyykkisesti toipuminen tietenkin vie vielä oman aikansa. Kannattaa myös harkita ammattilaisen kanssa juttelemista, jos tuntuu oikein kurjalta, kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Ja täältä foorumilta löytyy ainakin aina vertaistukea. Epäreilua kuinka vauva riistetään ja sitten sitä joutuu vielä fyysisestikin kärsimään ja odottamaan että homma olisi ohi.
