Haukut ,maukut ja muut vastaavat vauvamasujen perheenjäsenet

Meilläkin päin alkaa kauhee mekkala jos makkarin oven laittaa kiinni niin kauhee oven kaapiminen alkaa kun toinen kissoista on niin huomion kipee,että tiiän että se jossain vaiheessa tulee mun jalkopäätyyn nukkumaan.
Olen ite ajatellut sitä kissaverkkoa tai mikä suoja onkaan. Ellei sitten päädytä antaa noita pois,kun en todellakaan kestä noita kissoja,ja haluun antaa kaiken huomion vauvalle sitten ja olla sen kanssa,mutta noi kissat ärsyttää mua ihan tahalleen tälläkin hetkellä.

Mut jos kissat pysyy taloudessa,niin itekkään en oikee ymmärrä,että miten joku verkko kestää painavan kissan vaikka nuo on kyllä molemmat aika pieniä,mutta helvetin uteliaita! [:@]
Täytyy harkita pois antamista,josseivät meinaa jättää pikkusta millään rauhaan!
 
Mulle lemmikkieläimet on ollu aina perheenjäseniä, vauvoja, joiden kanssa halutaan elää loppuelämä. Ja musta tuntuu aina pahalta, jos niistä halutaan luopua oli syy mikä tahansa. Sit kun mun vauva syntyy, mun lemmikit saa aivan saman kohtelun kuin ennenkin, vauva ei sitä muuta mitenkään. Kyllähän kissojen kiukuttelu ja mekastus ja muut ärsyttävät tavat on hermoja raastavia välillä, mutta ne on... kissoja. Se niikun on niillä perimässä. Mieskin välillä raivoo, kun sei saa nukkua tai jos kissat tappelee keskenään, mut ei se niistä haluu luopuu vaiks viime kesänä luulin että se olis ratkaisu tähän. Ja toisaalta, harvemmin vauvojakaan annetaan pois vain siksi että ne ärsyttävät. Tässä tietenkin tulee ottaa huomioon mun ajatusmaailmani siitä, että ihmiset eivät ole eläinten yläpuolella [&:] Siskon perheessä oli kaks kissaa, kun sinne vauvoja tuli eikä ongelmia ollut. Toinen kissa jopa otti pikkupojan niin omakseen, että alkoi nukkua sen sylissä ja vieres. 
 
En minäkään missään tapauksessa aio kissastani luopua. Vanhemmasta jouduin luopumaan kesällä kun se ei viihtynyt näin pienissä tiloissa ja on nyt onnellinen maatilalla [:D] Mut jotain täytyy näin alkuun keksiä kun en kuitenkaan tahdo kissaa pinnasänkyyn nukkumaan vauvan kanssa ekoina kuukausina ja se on sen jo ominut! [:D] Kissa kun ei välttämättä tajua että saattaa vahingoittaa toista vaikka haluis vaan nukkua vieressä. Eikä mun sydän kestä sitä sulkea kokonaan makkarin ulkopuolelle kun se on meidän pikkuinen [:)]
 
Enhän mä nyt lapsesta luovu,jos se on ärsyttävä!
Me ollaan puhuttu jo raskauden alusta asti kissojen poisluovuttamisesta,ei sillee että ei tykättäis niistä,vaan kun ne on niin mahdottomia nyt jo,että en usko että vauvan kanssa tulis toimeen. Nää hyljeksivät jo toisiaankin,kun tulivat eriaikaan perheeseen,niin tiedä sitten mitä ne vauvalle tekee tai keksii jonkun keinon päästä sänkyyn tekemään sille pahojaan.
En mä mikään eläintenvihaaja ole,jos nyt sanoin että hermot menee,mut sekin sentakia kun mä yksin joudun tässä olemaan näiden kanssa ja juoksemaan suunnilleen niiden perässä,kun tuo mies on armeijassa. Kaksin parempi ja mäkin saan levätä silloin,kun isäntä on kotona.
Saavat nämä kissat huomiota,mutta kun se vauva tulee niin en mä siinä vaiheessa mene silittelemään ja hoivaa kissaa ja jätä vauvaa yksin johonkin nurkkaan,kun se sitä huomioo enemmän tarvitsee.
 
Vauvan etu ensisijaisesti [:)] Ymmärrän Tiiaa sua oikein hyvin. Meilläkin oli ihan mahdotonta ajoittain sillon kun tän neidin emo asusteli vielä saman katon alla. Onneks auttoi kumpaakin nyt se et toinen lähti. Nyt on kaikki tyytyväisiä [:D] Tuo nuorempi kisu mulla on ollut sen syntymästä asti ja seurannut sen kasvua iihan alusta. Se oli pentueen ressukka käheellä äänellään ja on tosi hellyydenkipeä ja se oli vielä kaikkein pienin, niin oon sitä kohtaan jotenkin tosi suojeleva [:D] 
 
Meillä myös toinen pienempi kissa tosi huomionkipeä,joten annan kyllä oman osani huomiosta :)
 
Vauveli joo koira vissiin päätti ettei meijän tartte lähteä häämatkalle ja söi liput tiskipöydältä... [:@] Oli vielä niin lähellä reissua ettei ehitty uusia saamaan tilalle eli teippailtiin ne sadat silput yhteen... [8|] Oli siinä lähtöselvityksessä selittelemistä että "en mä mitenkään oo ollu perumassa häämatkaa mut kun koira... ". [;)]
Ehkä kaikkein kaamein juttu oli kun tulin kotiin ja pohdin että miks meillä on niin oudon näköstä. Vanhempi koira oli sitäpaitsi taas ihan nolona (se menee aina ihan paniikkiin kun nuorempi tekee jotain luvatonta). Kattelin ympärilleni ja tajusin että ikkunalaudalta on hävinny kymmenkunta viherkasvia... Jotka tietysti oli tyhjennetty multineen meijän vaaleanharmaaseen kulmasohvaan ja tehty siellä ihania multakaivauksia... [:@] Oli aika lähellä etten tehny koirasta rukkasia, siis se siivo oli jotain aivan älytöntä... [:@] Muutenkii noi tuhot on aika pieniä huomioiden miltä meillä aina välillä näytti kun tulin kotiin. Koira kun tosissaan osas avata kaikki kaapit ja laatikot ja tyhjensi niitä lattialle minkä ehti päivän aikana. Lehtikori oli yleensä silputtu, pehmolelut ja tyynyt tyhjennetty vanuista jne. Ja kun tarpeeksi syö kaikkea epämääräistä ni menee maha sekasin... [8|] Siellä sitten oli kaikki tavarat sekasin kurakakkojen, sanomalehtisilppujen, vanun ja kaiken muun keskellä. [:-] Pitkän aikaan käytiin taistoa että meillä oli matot lattiassa ilmastointiteipillä kiinni (muuten ne syötiin), kaikki kaapit ja laatikot nippusiteillä tai ilmastointiteipillä kiinni ja edelleen mä siivosin melkein tunnin joka päivä töitten jälkeen tuhoja. Että sen takia meijän koiravaavi viettää päivät nykyisin kylppärissä "putkassa". [;)] Eikä varmasti oo turhautumista tai muuta koska harrastetaan sen kanssa ihan älyttömästi, lenkitetään ja juoksutetaan mutta sillä on vaan niin rankka eroahdistus tai jotain... Toivottavasti menee joskus ohi. [;)]

Mutta mulla kyllä kanssa noi elukat niin rakkaita perheenjäseniä etten niitä poiskaan antais... Tietysti ei mua varmaan hyvällä katsottais jos laittaisin jonnekii ilmotuksen että "Annetaan vauva hyvään kotiin pitovaikeuksien takia..." eli jos niistä pitäis valita ni kai niistä koirista pitäis sitten luopua. [:D] Mua jotenkii ärsyttää kun anoppi kysyy IHAN joka kerta kun meillä käy että "mihinkäs noi koirat sitten menee kun vauva tulee?"... Vastaan sille että tiedän kyllä jonkun joka lähtee tästä taloudesta ennen koiria nimittäin toi rakas poikasi..." [;)] Varsinkii kun meijän haukut on tosi kilttejä. Eivät oo ikinä olleet vihasia kenellekään tai osoittaneet pienimpiäkään aggressiivisia merkkejä. Tietysti eläin on eläin mutta ihan yhtälailla voi miehellä napsahtaa päässä ja varmasti tuhoisammin seurauksin.
 
On ne koirat sulosia... Toivoo täytyy vaan et joskus oppii tavoilleen.[:)] Ei kai se muukaan auta. Sellasta kouluttamista ollaan kyl pidetty, mut ei tunnu oikeen menevän perille. Keväällä laitan sen kyl heti pentukouluun, ku nään ensimmäisen ilmotuksen lehdessä. Josko siitä edes vähän ois apua. Huomenna mennään hakemaan vaunut ja turvakaukalo ja pakko myöntää, et jo valmiiks vähän hirvittää ajatella mitä se niille tekee..[8|] Tarvii koittaa suojata mahdollisimman hyvin, ettei revi niitä riekaleiksi ennen ku vauva on vielä syntynykkkään. Sais sit edes hetken nauttia kauniista ja uusista tuotteista.. [;)]
 
Tälläistä linkkiä olin kaivannutkin. Uutta tietoa tuli etenkin noissa Vauva tulee kotiin ja Kuinka ensi tapaamisesta eteenpäin kappaleissa. Minulla on lapsiin pelokkaasti suhtautuva koira (lähtee häntä koipien välissä haukkuen karkuun) ja eläinlääkäri suositteli et voisin koitella D.A.P -pantaa koiralla. Monta hyvää vinkkiä sain kyllä tuosta artikkelistakin eli kiitti vauweli[:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top