Haukut ,maukut ja muut vastaavat vauvamasujen perheenjäsenet

Vauweli

Vauweli

Vauhtiin päässyt keskustelija
Noniin..
Meitä eläinrakkaita ja monenmoisen lemmikin omistajaa löytyy odottajista, joten eiköhän päästetä sellainenkin äitien puhepiiri ilmoille [:)].

Meillä tosiaan löytyy pian 4-vuotias sheltti, vauhtipoju täältä. Shelttimme on jo minulle toinen ja avopuolisoni kanssa emme tahtoneet muuta kuin samanmoisen. Nyt toki väri ja persoona on erimoinen [:D].
Tuo vintiö on leikkisä vaikkakin jo alkaa älliä näkymään pääkopassa.
Harrasteltiin kun tuo oli nuorempi, mutta sitten oma harraste- ja muu vapaa-aika vähensi harrasteemme hyötyliikuntaan. Vanhan koiran kanssa panosti yhteisiin harrasteisiin enemmän, mutta aika muuttuu..
Metsässä toki käydään viipottamassa, jotta saa sitten sieltä vautia tassuihin [:)].
Nyt odottaessa aivan ihana hyödyntää tuon viipottajan lenkkeilyintoa kun siitä hyötyy paljon itsekin..

Onneksemme ilman meidän valmennusta tuo on pienestä pennusta pitäen ollut lapsirakas. Välillä täytyy oikein pikku kyläilijöiden ja pihalla menijöiden perään katsella ettei tuo innostu pusuttelemaan liikoja poskille [:)].
On poikkeuspersoona siten, ettei hauku saatika pahemmin vierasta vaikka oli sitten kyseessä vauva tai vaari.

Näinpä meillä.. Kirjoittelemisiin [:)]
 
Meillä lapsen virkaa ovat tähän asti toimittaneet kissat. Itse olisin halunnut koiran, mutta miehen allergian takia päädyimme aikanaan kissaan. Vanhempi maatiainen on 6 vuotta meillä ollut, 4kk ikäisenä otettiin hänet KKY:ltä. Ei ollut löytökissa tosin, vaan emon omistaja oli kuollut ja kissat sitä kautta kulkeutuneet yhdistykselle. Ramses oli meillä pitkään yksikseen kunnes 2 vuotta sitten näihin aikoihin päätimme ottaa hänelle kaveriksi toisen kissan. Keke haettiin viikkoa ennen joulua Boondocksilta. Hän on löytökissa, mutta ei mikään perusmaatiainen. Väritykseltään on hyvin lähellä burmalaista (tumma naamioväri) ja melko pieni kooltaan.
 
Remses on hyvin sosiaalinen ja leppoisa luonne, Keke taas arka vieraita kohtaan ja pelkää pieniä lapsia. Vähän vanhempien, rauhallisempien kylkeen se hakeutuu kyllä hetken päästä silityksiä hakemaan, mutta pienet kovaääniset lapset saavat sen sähisemään ja juoksemaan patterin alle piiloon...josko tuo sitten tottuu [:D] tosi lempeitä ja ystävällisiä ovat molemmat, Keke vain vieraita kissoja kohtaan on agressiivinen. Meillä Keke on selkeästi miehen kissa, Ramses minun - sylivuorotkin jakautuvat näin [:D] mietinkin mitä kissa mahtaa tuumata sitten, kun häntä aletaan tuolta masusta potkimaan! Mahtaa olla ihmeisään [:D]
 
Heip
 
Vanhempani yrittivät aikoinaan lasta ja kun sitä ei kuulunut 7 vuoteen niin päättivät hankkia itselleen dalmatiankoiran joka kerkesi olemaan heillä vajaan vuoden kun minä synnyin ;)
Niitä kasvatettiin muutama pentue kun olin nuorempi. Vanhemmillani asuu edelleen mun koira, americancoccerspanieli Riina, ikää tällä hetkellä 12v! Toivottavasti näkee vauvan vielä ensi keväänä.
On kuuroutunut ja muutenkin sairas joten peukut pystyssä.
 
Itse siirryin sitten koirista kissoihin ja kotona asuu kotikissa Ramses (7,5v), Maine Coon Rohmu (kohta 6v) sekä venäjänsininen Rauha (3v). Kahden viikon päästä haen Tallinnasta uuden kissan, venäjänsinisen tytön joka tulee Latviasta. Hänen nimekseen tulee Ria jotta tuo R-sarja saa jatkoa ;)
 
Tarkoitus on kasvattaa venäjänsinisiä kissoja pienimuotoisesti.
 
 
 
Meillä on tällä hetkellä kaksi neitokakadua raastamassa hermojamme. Niiden kanssa hieman vissiin saadaan harjoitella vauvan itkuun totuttelua, kun välillä pitävät sellaista mekkalaa että hermot meinaa mennä [;)]
Noin vuoden ikäinen tyttö Kaneli ja reilu puolitoista vuotias poika Venla. Juu, me luulimme aluksi, että se on tyttö - ei ollut.
Venla on täysin kesy ja kovasti ihmisseuran perään ja sen vapaana olo aika yleensä kuluukin olkapäällä touhoten tai muuten vaan ihmisen - lähinnä minun - läheisyydessä. Yleensä se häiritsee ja sotkee kaiken mitä yritän tehdä [:D] Sitä pitää koko ajan vahtia, kun istun tietokoneella ja lintu hyörii siinä vieressä. Se kun kuorii sähköjohdot, repii näppäimet, kakkii niille, puree listoja, kiskoo tapettia ja pureksii kulmia - näin muutaman mainitakseni [:D] Ei se mitään, ihania ovat molemmat, toinen onkin melko arka ja tulee olkapäälle kyllä korviksilla leikkimään, mutta pelkää kättä. Venla taasen vaatii päivittäisiä rapsutteluhetkiä [:)]
 
Tirri! Huomasin joo... ja luonteeltaan kaikkein paras ja sosiaalisin...
Mammanpoika joka nukkuu vaikka mun päällä. ja varsinkin mahan päällä...
 
 
 
 
Minulla ollut aina kissoja, niin kauan kun muistan, ihan kotikissoja. Ensimmäinen muutti meille kummitätini luota kun he ottivat toisen kissan. Asuimme silloin maalla eli kissat saivat vapaasti liikuskella ulkona :) Jerry oli jo vanha kuollessaan kuutisen vuotta sitten, ikää oli jo 22v.
 
Sen jälkeen otimme mustan tyttökissan Tyynen, joka pyöräytti kaksi pentuetta ennen kuin leikkautettiin. Toisesta pentueesta pidin itselläni pienikokoisen pitkäkarvaisen Minnin. Minnillä on sydänvika, ja on muutenkin luonteeltaan aivan ihana, joten en siitä raaskinut luopua :) Minni on niin mun kissa kun vaan voi olla :) vahtii mun unta aina kun nukun ja tulee masun päälle nukkumaan. Ja jos ei syliin pääse, niin ainakin pitää tassulla pitää kiinni ja koskettaa :D Saa nähdä miten käy kun vauva kotiutuu...kun on niin mun perään. Minni ei muutenkaan pidä kovast metelistä mutta ei ikinä ole ollut agressiivinen. Ennemmin menee piiloon jos tulee liikaa ihmisiä paikalle kun alkaa kiukutella.
 
Tyynestä jouduin luopumaan kesällä kun muutimme uuteen asuntoon. Ei sopeutunut uuteen ympäristöön kaupungissa, joten järjestimme sitten uuden kodin maalta.
 
Meillä on hevonen, kuten miehenikin sen aina sanoo, vaikka ei ole hevosen kanssa koskaan missään tekemisissä. Tosin hän on nyt sanonut uskaltautuvansa selkään, kun joudun jossain aiheessa jättämään ratsastamisen. Mieheni mielestä meidän hevonen ei ole riittävän autopilotti, jotta hän uskaltautuisi sitä ratsastamaan...
 
Muita elukoita ei ole. Meillä oli koira, kun olin lapsi, ja tiedän etten tule koskaan olemaan innokas koiranulkoiluttaja, vaikka koirat minusta aivan ihania ovatkin. En vain näe itseäni kiertämässä räntäsateessa korttelia koiran kanssa. [:@]
 
Jonnekkin taisin laittaa jo meidän "vauvoistamme". Elikkäs aloitetaan meidän collie rouvasta Mona 11v. Onneksi kaikki ollut hyvin, ei mitään vikaa jos ei pissatulehdusta ja kohdun poistoa(tulehdusten takia) lasketa. Toivottavasti Mona saa olla seuranamme vielä vuosia <3
Toinen koiramme onkin sitten taapero ikäinen vasta. 14 viikkoinen portugalinpodengo Kira. Nyt ollaan opeteltu ulkona koko lenkin aivan itse kävelemistä. Mamma kantanut tähän asti puolet matkasta aina :P Neitonen ihan hulluna lumeen joka tänne eilen satoi. Katsoimme sivistyneesti Monan kanssa tieltä kun pikkunen piehtaroi lumihangessa xD Pikku neidon kanssa pitäis aloittaa sitten näyttelyt ainakin. Saa nähä sitten mitä muuta keksin Kiran pään menoksi. Nämä ainakin juokseta maastoja ym kaikkea kivaa :) Pitäisi vaan juoksukaveria alkaa katselemaan tuossa jossain välissä jos meinasi tuota maastojuoksua enemmänkin harrastamaan :)
 
Mutta tämä meidän tämän hetkisestä perheestä :)
 
Meillä on tuo shelttipoju alkanut jollain tapaa käsittämään muutosta.
Alkujaan jo Nalle nuuhkutteli paidalta rinnuksiani, mutta nyt on myös hempeily ja minua kohtaan oleva ns. helliminen ja seuraaminen tullut kuvioihin. Kerran jopa Nalle on painanut korvansa masuani vasten kuin olisi kuunnellut nyytin touhuja [:)].

Aika hauska tapaus [:D]
 
meille on iskeny kova koirakuume [:D] ja aattelinkin kysästä teiltä koiraihmisiltä et mitä sanotte, jos me otetaan joku pikkunen sekarotunenpentu meille vielä loppuvuodesta, ni kerkeekö sen opettaa hyvissä ajoin sisäsiitiksi ym. peruskäskyt ennen ku vauva syntyy. mull ei o pahemmin koirista kokemusta. kissoista kyllä :) jotenkin aattelisin, et täs on hyvästi vielä aikaa, mut joku meinas et se vois olla kuitenkin liika kova urakka mulle jos vauva ja koira tulee samoihin aikoihin taloon. kertokaapas te viisaammat.[8|]
 
Vauveli, mä oon niin koiraihminen ja eläny koko ikäni koirien kanssa että oon ehkä hiukan huono vastaamaan puolueettomasti tähän. [;)] Varsinkaan kun mä en pidä koirien hoitoa ja ulkoilutusta mitenkään velvollisuutena vaan jokapäiväisenä arkirutiinina, vähän ku jotain hampaidenpesua. Tuolla jollain mitä mielessä palstalla tais olla aiheesta keskustelua ja sieltä löytyy eriäviäkin mielipiteitä. [:)]
Mutta siis mun mielestä koira menee hyvin vauvan kanssa. [:)] Tietysti esim. koti vaikuttaa asiaan eli jos asuu kerrostalon ylimmässä kerroksessa niin on hiukan hankalaa irrottautua tissinimijästä ja lähteä koiraa ulkoiluttamaan monta kertaa päivässä eikä aina viittis sitä kääröäkään pukea ja vaunuihin lastata. [;)] Ja myös perhetilanne muutenkin. Tän huomas yks kaveri, jonka mies oli paljon reissuhommissa ja kaveri kolmestaan vauvan ja koiran kanssa kerrostalossa. Aina hetkittäin manaili että kun oli vielä talviaika ja vauvalle piti pukea kauheesti päälle ni se ei juuri muuta ehtinyt kun imettää, pukea päälle ulkoiluttaa koira, taas imettää, pukea päälle, ulkoiluttaa koira jne. Mutta jos noista pissityksistä hoituu edes joku omassa pihassa ja perheessä on joku muukin hihnan päässä roikkuja kun se äiti niin ei musta ongelmaa oo. [:)]
Sitte kannattaa miettiä myös rotua. Sekarotusissakii kannattaa käydä vähintään emä katsomassa (mielellään molemmat vanhemmat) ja kysellä mitä rotuja on taustalla. Toiset rodut on helpompia ja lapsirakkaampia kun toiset ja taas jotkut on ihan pösilöitä vuoden tai kahden ikään asti. Ite ainakin miettisin jos koirassa on paljon esimerkiks hyvin vietikästä terrieriä ja muutenkin pohtisin koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta. Nuori koira ei aina ymmärrä omia voimiaan tai kokoaan. Meillä ainakii nuorempi on semmonen luupäinen seisoja että toisaalta on ihan hyvä kun ehti vähän kasvaa ja viisastua ennen vauvan tuloa. [;)] Olis varmaan vaan elämänriemuissaan survonu vauvan ihan huomaamattaan (ei mikään iso koira mutta tyhjentää tiskipöydätkii kun oikein riehaantuu [8|]). Kiltti se on kun mikä eikä ikinä tekis kärpäsellekään pahaa tarkoituksella mutta varsinkii alle vuoden ikäsenä söi kaiken mikä hampaiden tielle sattu ja kouhotti menemään minkä ehti. [;)] Eikä se koko aina kerro kaikkea vaan enemmän se riippuu just rodusta ja mihin tarkoitukseen koira on jalostettu. [:)]
Sisäsiisteys riippuu kanssa monesta tekijästä. Meillä vanhempi (tän hetkisistä) on ainoa koira minkä mä oon ottanu kerrostaloon enkä tiiä johtuko siitä vai mistä mutta musta tuntu ettei se opi ikinä sisäsiistiksi. [8|] Se tais olla jotain 8 kuukautta kun pystyin sanomaan varmuudella että nyt se on 100% sisäsiisti. [8|] Aikasemmat koirat ja meijän nykyinen nuorempi on kyllä oppinu tekemään ulos jo viimeistään 4kuukauden iässä. Juniori ei tainnu tehdä montaakaan kertaa tarpeitaan sisälle kun mä olin sen tullessa kesälomalla ja laskin sitä ulos aina kun se heräs, oli syöny tai leikkiny eli ihan koko ajan. [:D] Tai sitten aika on vaan kullannu muistot. [;)]
Peruskäskyjen oppiminen riippuu kanssa rodusta ja siitä kuinka paljon pennun kanssa jaksaa touhuta. [:)] Mä oon niitä noita meijän koiria raahannu koirakentillä mukanani pienestä pitäen ni ne oppi varsin pian kaiken tarpeellisen (jotka kyllä nuorempi vuoden uhmassaa nykyisin unohtaa aina tarvittaessa [8|]) jotta arkielämästä selvitään kivasti. [:)]
 
Toivottavasti tästä oli apua. [:)]
 
Kiitti ansku81!
Pientä tiibetinspanielia, kingcharlesinspanielia, kleinspizziä tai vastavaa ollaan mietitty. Tai sit jotain noiden risteytystä, jos nyt sellast satutaan mistään löytämään. Paritalossa asustellaan et pihalle pääsee helposti. Tyttö haluis ulkoiluttaa sen aina aamulla ennen kouluunmenoa ja sieltä tullessaan, mut mulle jäis sisäsiitiksi opetteluvaiheessa heittää se pihalle sit aina ruuan ja unten ja leikin jälkeen päivisin ku se on koulussa.

Mulla loppu työtkin nyt, niin aikaa riittäis pennulle jos nyt vaan raskaus etenee hyvin ja pääsee liikkumaan loppuun asti.[:D]

Kissoista haluisin kuitenkin luopua ensin. Kämppämme ei mikään järin suuri ole, joten kaks kissaa ja koira + 2 lasta, isäntä ja mää on vähän liikaa kolmiossa.
Laitoin kissat myyntiin, tai jos jotain teistä kanssaodottajista kiinnostaa kaksi kilttiä kissaa niin tarjoll ois.[;)]
 
Meillä on kaksi kissaa. Poikia molemmat ja toinen on puolitoista vuotias ja toinen varmaan 4-6kk. [:)] Ne omistavat nimet Vamo ja Miki.
 
Koiruli kasvaa kovaa vauhtia ja sitä myöten pahan teot.. joka huoneesta on närsitty "vähän" tapetteja ja huonekaluja.

Eilen meinasin kuitenkin saada sydärin kun tyttö pyys kattoon et mitä koira on ny tehny. Se oli oppinu kiipeemään likan sängylle ja repiny kolmesta vuodasta aivan mielettömän kokoset palat irti. Leveydeltä yht. yli metrin ja korkeudelta jotakuinkin saman verran.. Osaa koitettiin sit illalla liimailla takas seinään, mut oli se sellasta palapelin tekoa, et voi pojat.. ihan järkkyä jälkeä. Ja kun osan tapetista se oli mutustanu suussaan sellaseksi silpuksi, et eihän niille voinu muuta tehä ku viskata menemään.

Viininpunasen tapetin alta näkyy nyt sit hervottoman kokonen läntti lastentapettia, jossa minni, pluto, aku ja kumppanit kiipeilee pinnasängyn puolia ylöspäin.. Ois repiny edes jonkun valkosen seinän, ni ei ois nii pahasti sattunu silmään, mut et valkkas sit just sen viininpunasen seinän.

Täs tarttis vissiin alkaa vielä tapetoimaankin ennen vauvan syntymää, vai repiiköhän se nekin alas. [8|] Ehkä ois kuitenkin turvallisinta maalata kaikki seinät..

Eläimet osaa sit olla kivoja [&:]
 
Meillä tapetin repimisestä pitävät huolen pari neitokakadua. Tosin pienen pieniä paloja kerrallaan mutta kuitenkin. Lasikuitutapetin saumassa on listan yläpuolella sopivasti juuri saa nokan kärjen sinne tapetin alle ja siitä sitten saa revittyä paloja irti... Ja se lista siinä alapuolella on myöskin suosiossa ja paloja lähtee siitäkin. Piti pistää laatikko siihen eteen, etteivät pääse siihen käsiksi [:D]
Ja yksi keittiöjakkara oli niiden lempioleskelupaikka siihen asti, kunnes huomasin, että ne järsivät sitä seinää siitä tilanjakajan kulmasta, sopivasti tuosta korkealta ehkä puolentoista metrin korkeudelta ja tietty näkyy juuri hienosti tähän ruokapöydön ääreen [:@] Meillä on pienen pienet termiitit liikkeellä [:D]
 
Juu,meillä kaks leikkaamatonta poikakissaa ja toinen raapii tapettei,kun se olis jotaa kissan raapimapuuta,ja molemmat kusee pitkin kämppää,kun osottavat mieltä..[:@] Ekan kerran löysin kuset makkarin lattialta nyt tällä viikolla..ja toinen mouruaa yötä myöten ja availee pakastimen ovea,että jäätelöt sulaa. Kyllä siinä herkkähermoisella menee pinna,välillä joutuu yöllä juoksee noitten perässä ja kun ei sais rasittaa itteäni. Huudankin kissoille aina,että "Nyt vittu lopetatte,saan kohta keskenmenon teijän takia!! [:@]" joo..[:D]
Mut ei noita yksinää jaksa,kun isäntä armeijassa.. [:(]
Tulee onneksi tänään taas lomille..tietääkseni.
 
Vauveli joo, onneks meillä noi ajat ohi. [;)] Tai vanhempi ei oo oikeestaan koskaan suurempia tehny mutta nuorempi senkin edestä. Edelleenkii se viettää yksinollessaan päivät kylppärissä portin takana kun se on syöny mieltä puol kämppää (mm.parikymmentä CD-levyä, DVD-levyjä, viherkasvit, pari kokkiveistä, kahet farkut, kukkaruukkuja, suihkunletkun, lentoliput, kolmet kengät, 2 mattoa, repun...) [:@]
Mut kannattaa koittaa sitä mikä autto meijän vanhemman "hampaiden vaihdos"-vaiheeseen eli jätettiin kaikki maitotölkit yms pahvipakkaukset varastoon ja aina osa aamuruuasta piilotettiin paketteihin (tai sitten jotain nameja). Niitä kun se sitten auko ja availi ni ei riittäny enää jyrsimistarvetta muuhun. [;)] Tosin nuoremman kohdalla tää ei toiminu... [;)] Kaikista marketeista saa semmosta halpaa dvd-levyä nimeltä "koirien hyvinvointi", jossa on hyviä vinkkejä koiran virikkeistämiseen kotioloissa. Kannattaa tutustua jos törmäät. [:)] Pieni mainoslause tähän väliin, tarttee markkinoida kun oon meijän vuffejen kanssa ollu mukana tekemässä sitä. [;)]
 
Ai tauti.. mä nauroin tota teen koiran repimislistaa, niin että vedet tuli silmistä ja hilkulla ettei pissat tullu housuun. [:D] Vai on lentoliputkin revitty. Saitteko kuitenkin käytettyä, vai menikö sen siliän tien.. [:D]
 
Meidän kisu ei ole toistaiseksi saanut karstaamisellaan vielä mitään rikki. Isännän jalka on parasta jos on farkut jalassa [:D] Nyt on harvinaista kyllä ollut pinna todella kireellä ton meidän neidin kanssa. Se on sitä mieltä että mulla on herätys aamuisin viimeistään kahdeksalta (olen sairaslomalla). Jos en nouse siihen kun se tulee päälle purisemaan ja puskemaan naamaa niin sit se hakee helisevän leikkihiirensä ja tulee sen kanssa sänkyyn peuhaamaan. Tämä nyt lähinnä vielä naurattaa kun saan unta kuitenkin ihan riittävästi mut nyt se on alkanut teroittaa kynsiään meidän uusiin vaunuihin! [:@] Jouduttiin se jo  peittelemään pyyhkeillä ja peitoilla ettei pääse koppaan sisään tai tekemään kankaalle tuhoja mut nyt sit otti kohteeksi vaunujen renkaat. Meillä kun ei ole parveketta tai vaunuvarastoa tai ylipäänsä muuta vaihtoehtoa säilytykseen kun sisällä...
 
Miten muuten te kisukavereiden omistajat...oletteko harkinneet kissaverkkoja tai unisuojaa? Vai pidättekö kissat vaan ulkona makuuhuoneesta? Me joudutaan kallistumaan sen unisuojan puoleen kun meteli on aivan kamala jos kisu ei pääse öisin meidän unta vahtimaan (ei tule sänkyyn, mut samassa huoneessa pitää olla) ja sit totesin et ne verkot on loppupeleissä aika epäkäytännöllisiä enkä tiedä miten sellainen kestää jos useemman kilon kissa päättää hypätä päälle...?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top