Mä taas oon ihan paiseissa hankinnoista jo! Vaunut, pinnasänky, amme, kaukalo ja jotain tämmösiä löytyy kyllä jo, mutta esim. ne vaatteet... mä oon ihan varma, että tulokas on tyttö, koska tottakai mä oon antanut pois kaikki tyttöjen vaatteet, eihän mulla oo tyttövauvaa ollutkaan enää 5 vuoteen. Ne mitä varastossa on, on lähinnä pojalle, ei pelkästään värimaailma vaan yleisesti ottaen muutenkin pojan näköisiä vaatteita. Matkarattaat pitäisi myös etsiä uudet.
Mä tuskailen sen takia nyt jo, kun tiedän jo valmiiksi, että ensi vuoden puolella mun on huomattavasti nykytilannetta vaikeampi päästä mitään hankintoja tekemään. Mä jään tammikuusta taas hoitovapaalle miehen mennessä töihin, ja siitä sit äitiyslomalle - ja missähän välissä sitä kävis mitään ostamassa, kun mies on töissä ja ite on kotona jumissa 6-vuotiaan, 2,5-vuotiaan ja mahan kanssa? Mies tottakai sanoo, että kyllä hän sitte on lasten kanssa jotta mä pääsen yksikseni kirppareita ja tarvikeliikkeitä kiertämään, mutta oikeesti, kahden lapsen kokemuksella voin sanoa, että ei tule tapahtumaan. Oikeasti mies tulee kotiin, valittaa tunnin tylsästä työpäivästä, syö ja rojahtaa sohvalle läppärin kanssa, irrottautuu siitä kun pitää lukea lapsille iltasatu ja jumittuu taas siihen koneeseen. Jos yritän edes kysyä, että voisitko vaikka huomenna olla lasten kanssa että mä kävisin ostoksilla, alkaa valitus että onko pakko ja kun rahaakin menee ihan turhaan.
Että ehkä mä vaan toivon, että joku hammaskeiju hoitaa kaikki hankinnat mun puolesta.