Haluaisitko sektion, jos vauva olisi perätilassa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Jos vauva on perätilassa ja niin synnyttäminen on mahdollista, äidiltä kysytään haluaako hän sektion vai synnyttää alakautta. Kumman vaihtoehdon sinä valitsisit?

Esikoisen kanssa olin tässä tilanteessa ja valitsin alatiesynnytyksen. Se tosin päätyi kiireelliseen sektioon. Ymmärrän myös täysin miksi valita toisin.
 
En sinänsä pelkää synnytystä, mutta sektiota kyllä, niin valitsisin ainakin yrittää synnyttää alakautta.
 
En ole yhtään yli 3kg vauvaa synnyttänyt ja minulla on hyvä synnyttäjän lantio, joten luultavasti haluaisin silti yrittää alatiesynnytystä, jos lääkäri sitä myös suosittelisi.
 
Minulla ollut tämä tilanne kun kuopus istuikin masussa 39+1, annoin kuitenkin luvan myös ulkokääntöön vielä tässä vaiheessa kun vettä oli tosi hyvin ja se onnistui joten lopulta neiti syntyi avotarjonnassa.
Lääkäri ennen ulkokääntöä kysyi mielipidettäni perätilasynnytykseen ja olisin suostunut lähteä kokeilemaan, lantio olisi vain pitänyt kuvata ensin varmuuden vuoksi. Esikoinen oli aika iso ja syntyi avotarjonnassa alateiste joten kakkosen peppu olisi ollut todennäköisesti samaa kokoluokkaa. Lantio on kuulemma erittäin hyvä synnyttämiseen :rolleyes:
 
Minulle tämä kysymys tuli eteen, kun kalvoja synnytyssalissa puhkaistiin. En joutunut kahta kertaa miettimään valintaa vaan halusin yrittää alateitse. Ja kaikki meni hienosti, poika oli ulkona 20 minuutin kivuttomilla ponnistuksilla. Episiotomia tehtiin varulta ja tästä muistoksi sain kaksi tikkiä. Pelkäsin hirveästi sektion jälkeistä toipumisaikaa, joten siksi päätös perätilasynnytyksestä oli helppo.
 
Minulla esikoinen oli perätilassa raskauden puolivälistä saakka. Ei tullut mieleenkään alatiesynnytys. Kaikki meni hienosti. Olin lenkillä jo muutaman päivän päästä sektiosta.
Toisen sektion koin kaksi vuotta sitten, kun synnytys ei lähtenytkään käytiin toivotulla tavalla ja sydänäänet laski aina oksitoniinia kokeilessa. Kiireellinen sektio silloinkin kaiken päätteeksi. Silloin salissa huomattiinkin kohdun repeämä, joten oli onni että leikattiin. Toipuminen oli nopea ja lenkkeilyn aloitin heti. Nyt kolmas tulossa ja automaattisesti edellisen takia suunniteltu sektio edessä.
 
Epäilen että jos olisi vauva perätilassa niin haluaisin sektion. Ajatuksena sektio pelottaa todella paljon, koska 4 hyvin mennyttä alatiesynnytystä ja niistä nopeat toipumiset. Silti omassa päässä sektio olisi parempi vaihtoehto, kun en luota siihen että onnistuisi synnytys niinpäin.
 
Lääkärin esitellessä vaihtoehdot ilmoitin heti haluavani sektion enkä olisi halunnut yrittää ulkokäännöstäkään. Suostuin siihen lääkärien taivutetellessa ja olin todella stressaantunut - oli siis itsellä ajatus että kai siihen perätilaan joku syy on miksi ollut koko raskauden niin, eikä vauva sitten kääntynytkään. Viikko sektiopäätöksestä itkua tihrustin neuvolassa siitä, kun pelotti se. Koko sektio ja siitä toipuminen. Sovin uusintakäynnin äitiyspolille ja magneettikuvien kautta sovittiinkin yritys alatiesynnytykselle. Alateitse vauva sitten syntyikin. Synnytys käynnistettiin 40+0 ison kokoarvion takia ja vauva olikin syntyessään 4030g.
 
Tosi vaikea sanoa. Ensimmäinen ajatus on, että alakautta yrittäisin, heti perään seuraava ajatus on, että siitä ei tulisi yhtään mitään, koska olisin koko ajan aivan paniikissa -- isomummoni äiti kuoli synnytykseen yrittäessään synnyttää perätilassa olevaa vauvaa. Ahdistaa ajatuskin siitä, mitä isomummoni äiti ajatteli ja tunsi synnyttäessään kun tajusi, että tulee synnytykseen kuolemaan eikä apua ole saatavilla.
 
Yrittäisin synnyttää alateitse. Jos olisi esikoinen kyseessä, en ehkä uskaltaisi, mutta nyt on jo normaali alatiesynnytys koettu. Tosin siitä toipuminen oli ihan kamalaa ja kesti pitkään, mutta elättelen toivoa, että toisella kerralla on joka tapauksessa helpompaa. :rolleyes:
 
Ehdottomasti yrittäisin alateitse jos vaan olosuhteet sen sallisi (lantion mitat, vauvan koko, lähtisi käyntiin itsekseen jne). :) perätilasynnytykset menee usein tosi sujuvasti.
 
Kaksosraskaudessani A-vauva kääntyi perätilaan noin rv 30. Olisin ollut valmis yrittämään alatiesynnytystä, mutta lääkärit eivät antaneet lupaa joten vauvat syntyivät sektiolla. Hyvä niin, koska napanuora oli kummallakin huomattavan lyhyt ja leikannut lääkäri ilmoittikin ettei alatiesynnytys olisi ollut millään muotoa mahdollinen.
 
Minulla kävi niin, että vasta synnytyssalissa kätilö huomasi pojan olevan tulossa pylly edellä maailmaan. Hän tuli kolme viikkoa aikaisessa, joten taisi jäädä ihan viimeisimmät neuvolakäynnit käymättä, eikä minulla ollut mitään tietoa eikä havaintoja itsellä, miten päin poika siellä kohdussa oli. Tuli vähän häslinkiä saliin kun perätila huomattiin, mutta koska olin n. 8cm jo auki, niin lääkäri oli sitä mieltä, että sektiokin olisi aika riskialtis, ja oli myös sitä mieltä, että alatiesynnytyskin on mahdollinen, joten pelottomasti lähdin kokeilemaan sitä. Ja hyvin meni :) Taisin kyllä lääkärille sanoa, että tilanteen mukaan tietenkin mennään, jos olisi ruvennut näyttämään siltä ettei alateitse onnistu, niin tietenkin sitten olisi se sektio pitänyt ottaa.
 
Muokattu viimeksi:
En uskaltaisi yrittää alateitse. Tällä hetkellä vauva perätilassa ja jos ei käänny/saada käännettyä niin haluan ehdottomasti sektion. Ajatus ensimmäisestä synnytyksestä niin että vauva on perätilassa on itselle ihan liian stressaava. Olen kuullut paljon myös positiivista sektion jälkeisestä palautumisesta joten se ei enää jännitä.
 
Sektio. Ellei pelkopolilla käynti muuttaisi mieltä. Ainokaisemme synnytys ei käynnistynyt viikon yrityksistä huolimatta, ja päädyttiin kiireiseen sektioon, mutta toivuin tosi hyvin. Hänellä oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä, niin liekö se ollu syy, ettei kiinnittynyt. Mut ei voi tietää mitä olis käyny, jos alateitse olisi lähtenyt syntymään, niin siitä ajatuksestaki pelkästään haluan sektion, jos toinen kerta tulee joskus eteen.
 
Esikoisen kanssa ulkokäännöstä yritettiin, onnistumatta. Mulla oli kokoajan fiilis, että en halua alateitse synnyttää. Lapsivedet meni ennen suunniteltua sektiota. Muistan automatkalla sanoneeni miehelle monta kertaa, että en synnytä, että tää leikataan. Kokoajan oli voimakas pelko, että jotain kävisi pahasti jos synnyttäisin.

Sektion aikana kohdussa vuoto, jota ei saatu tyrehtymään. Vaadittiin erikoislääkäriä ja erikoistuvaa etc. Lääkäriä yhdessä, että saivat vuodon loppumaan. Tuli fiilis, että jos olisin ponnistanut, miten vuodon kanssa olisi käynyt, kun nytkään ei meinattu saada sitä loppumaan.. Että oliko tämä tän pelko fiiliksen taustalla...
 
Varmaan alakautta jos olisi turvallista, kuitenkin on 5 alatie synnytystä koettu että varmaan siis paikat taipuisi asiaan kun on jo venyneet ja paukkuneet monta kertaa.
 
Minulla vielä pieni perätilassa. Olen miettinyt etten halua että ulkokäännöstä yritetään vaan jos itse vielä kääntyisi. Jos ei käänny niin sektio. Esikoisen jälkeen jännitän synnytystä kun ponnistus kesti ja meinasi mennä hätäsektiolle. Minulla nyt rv 34+2. Niin oliko muilla vielä perätilassa?
 
Takaisin
Top