Toivotko tai oletko toivonut voivasi kokea sekä tytön, että pojan äitiyden? Onko ylipäätään ok toivoa saavansa molempien sukupuolten edustajia lapsikseen?
Haluaisitko kokea sekä tytön, että pojan äitiyden?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Enpä ollut tätä aiemmin ajatellutkaan mutta koen suurena onnena, että odotan nyt poikaa, kun kaksi edellistä on tyttöjä. Mitään väliä sillä ei ole kumpi olisi ollut, mutta nyt kun on varmuus pojasta, niin huomaan iloitsevani siitäkin asiasta tosi paljon. Olin ihan varma että tämäkin olisi tyttö ja yllätys olikin tosi iso kun onkin poika.
Kyllä haluaisin. Minulla on kaksi poikaa ja olen heistä hyvin ylpeä, mutta jos saamme kolmannen, toivon tytärtä. Lapsuudessakin toivoin kovasti veljeä, kaksi isosiskoa kun on. Minusta on ihan täysin hyväksyttävää toivoa jompaakumpaa sukupuolta, toivoin esikoisestakin poikaa. Toivominen ja ilahtuminen/pettyminen tässä on täysin ok, eri asia sitten jos haluaisi vaikka abortin kun on väärää sukupuolta 
Emme ole koskaan selvittäneet sukupuolta etukäteen, esikoisen kohdalla asiaa ei tullut juurikaan edes ajatelleeksi, kumpikin oli tervetullut kunhan olisi vain terve. Toisen raskauden kohdalla huomasin toivovani tyttöä, samoin nyt kolmannen kohdalla koska halusin, että tyttäreni saisi siskon jota itse kaipasin nuorempana kun minulla on vain veljiä, vaikka tulen tietenkin heidänkin kanssaan hyvin toimeen. Toki toisen ja kolmannen kohdalla, jos olisivat olleet poikia niin olisivat olleet yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Silloin kun minulla ei ollut yhtään lasta, toivoin tyttöä sain pojan. Sitten kun minulla oli poika, oli hän niin ihana että toivoin tismalleen samanlaista, eli toista poikaa, ja sain tytön. Nyt on siis tyttö ja poika, eipä sukupuolella ole ollut vielä mitään merkitystä. Ja selkeästi en toivonut saavani molempia sukupuolia, vaan mieluiten kaksi samaa. 
Muokattu viimeksi:
Olen onnellinen kahdesta tytöstäni, ja lapsiluku on nyt täysi. Jos kuitenkin haluamme joskus yrittää iltatähteä, haluaisin pojan, jotta saisin kokea myös sen. En kuitenkaan suuresti pettyisi, jos olisikin kolme tyttöä.
Minä haluaisin kokea myös tytön vanhemmuuden. Meillä on poika ja mies sanoi että olisi taas ollut pettynyt jos ei saisi kokea pojan vanhemmuuttaa. :)
Mun mielestä on täysin ok haaveilla molempaa sukupuolta olevaa taikka vaan toista :) Oon aina halunnut sekä tytön että pojan, mutta raskauden alkaessa/edetessä se sukupuoli on ollu aivan toissijainen juttu. Mulla kolme poikaa, ja välillä huomaan miettiväni että miltähän tuntuis olla tytön äiti/kasvattaa tyttöä, olisko yhtä läheinen äiti-tytär -suhde niin kuin oman äidin kanssa jne. Oon kyllä onnellinen ja ylpeä juuri noista kolmesta pojasta 
Ei kiitos, poika riittää.
Minulle sukupuoli on aina ollut hyvin vähäpätöinen asia. Kummastakaan lapsesta ei edes kysytty sukupuolta etukäteen. Ei ollut mitään toiveitakaan, lasten saanti oli minulle sen verran vaikeaa että olen ollut onnellinen siitä että lapsia olen ylipäätään saanut. Tästä omasta raskautumisvaikeudesta johtuen ei myöskään riitä sympatioita heille, jotka ovat pettyneitä oman lapsen sukupuoleen.
Joskus olen miettinyt että olisi kiva jos olisi molemmat. Toisaalta en ole pettynyt, kun sain toisen pojan eikä tällä hetkellä ole haaveissa kolmatta lasta. Toisaalta tiedä häntä eroaisiko tytön ja pojan kasvatus mitenkään toisistaan. Olen jo päässyt letittämään hiuksia. 
Mielestäni on joka tapauksessa ihan normaalia toivoa saavansa molemmat yhtä lailla kuin voi toivoa jompaa kumpaa sukupuolta.
Mielestäni on joka tapauksessa ihan normaalia toivoa saavansa molemmat yhtä lailla kuin voi toivoa jompaa kumpaa sukupuolta.
Sama kuin monilla täällä, eli nyt esikoista odottaessa toivoisin saavani kokea sekä pojan että tytön äitiyden. Samaa toivoisin miehelleni. Esikoinen ultran perusteella vaikutti pojalta :) mutta kaikista suurin toive olisi saada terve, tasapainoinen ja onnellinen muksu 
Mähän oon joka odotuksessa toivonu tyttöö ainakin muistaakseni. Ja saa toivoo ja saa olla pettyny lapsen sukupuoleen mutta anoppi menee mun mielestä tässäkin asiassa liiallisuuksiin. Hänellähän siis on omassa lapsuuden perheessä lapsi 1 ja 2 ollu eri sukupuolta, omissa lapsissa sekä veljensä lapsissa että tyttärensä lapsissa. Kun hän oli menny toista lapsenlastaan sairaalaan katsomaan oli todennu tyttärelleen et minä niin luulin että sinä vaan tyttöjä teet. Meillä taas esikoinen on poika, kun hän oli 6 kk alko kyselyt pikkusiskosta. Joka ainoa kerta kun nähtiin muisti kysyä no poislukien äitinsä hautajaiset ja ihan muutama muu kerta. Toinenkin on poika kun hän oli 4 kk alko taas kyselyt pikkusiskosta. Samalla viikolla oli menehtyny tuttavaperheen lapsi. Tässä vaiheessa oltiin sitä mieltä et 2 riittää ja monesti pyöriteltiin miehen kanssa silmiä anopin pikkusisko-kyselyille. Mä puhuin monille et musta se ei oo mikään suru tai murhe et on 2 tervettä poikaa (vaikka anopin puheista saa kyllä semmosen käsityksen). Kolmaskin meille tuli kuitenkin pienellä ikäerolla. Taas anopilta kyselyt et aiotteko selvittää sukupuolen jne. Ultrassa luvattiin tyttöö. Anoppi kyselee monesti et onhan se nyt ihan varmasti tyttö. No ei yhen ultran perusteella voi ihan varmasti sanoo. Kolmas on tyttö (monille oon puhunu et ei me sitä poikaakaan oltas palautettu vaikka syntymän jälkeen ois poika ollu) mutta kun hän synty alko anopilta päivittely et on se hyvä et tytön vielä saitte ja tätä muistaa nyt joka ainoa kerta mainita kun nähdään. Ja sen verran on kyllä raskasta kolmen alle eskari-ikäsen kanssa et oon kyllä miettiny monesti et jos oltas tiietty et tulee korona ja miten paljon anoppi tarvii apua kolmannen vauvavuodesta lähtien ois saanu jäädä kyllä kolmas tulematta. Ja edelleen musta se tytön kysely on niin loukkaavaa kun tuttavilla ja tuttavien tuttavilla on ainakin 8 lasta kuollu hyvin pienenä tai syntyny tosi sairaana mut tähän taustaan nähden musta on edelleenkin vielä loukkaavampaa toi anopin tytön perään kysely. Plus tietty se kun on nähny et miten pitkään osa joutuu yrittään ja odottaan ennenkö saa lapsen syliin. Mut anoppi on muutenkin outo, esim. mun esikoisen imetystä se ihmetteli (hän ja tyttärensä on pullolla ruokkinu lapsensa) ja minkä kokosia nää meiän lapset on tissimaidolla ollu 1 kk iässä siirryttiin 2/3 lapsesta 62 koon vaatteisiin et ei niillä ainakaan nälkä ollu. Kakkosen kohalla se oli jo tottunu siihen et mä imetän ja lapsi saa silläkin tavalla ruokaa et ei niin suureen ääneen ihmetelly.
Muokattu viimeksi:
Jatkan vielä itellä on 2 siskoo niin aina lapsena toivo et ois veli ja sitä tavallaan suri et ei ollu veljee ja jotenkin tuntu jännältä et kavereilla oli veljiä mut sit taas mun äiti on surru sitä et hänellä ei oo siskoo (vaan 2 veljee) niin joskus mietin et sureeko tyttäreni joskus sit sitä samaa.
Ja vielä lisään että pitkästä yrityksestä huolimatta voi lapsen sukupuoleen pettyä esim. mun isä on kertonu sillä erotuksella toki et 1. ja 2. lapsi mun sisarussarjaan tuli helposti mut mun isä on kertonu 4-5 vuoden yrityksen tuloksena syntyneestä pikkusiskosta et kyllä se oli pettymys et kolmaskaan lapsi ei ollu poika.
Ja vielä lisään että pitkästä yrityksestä huolimatta voi lapsen sukupuoleen pettyä esim. mun isä on kertonu sillä erotuksella toki et 1. ja 2. lapsi mun sisarussarjaan tuli helposti mut mun isä on kertonu 4-5 vuoden yrityksen tuloksena syntyneestä pikkusiskosta et kyllä se oli pettymys et kolmaskaan lapsi ei ollu poika.
Muokattu viimeksi:
Mä olen aina toivonut tyttöä, ehkä sitä on jotenkin kuvitellut jotain mini-me tilannetta.. No kolme ihanaa erilaista tytärtä olen saanut, kukaan ei ole mini versioni, ei luonteeltaan ulkonäöltään tai intresseiltään 
.. Poikia saanut vielä enemmän, ja väitän että pojat on ehkä vähän enemmän äidin kainaloisia kun tytöt missään vaiheessa. Kaikki on minua ihmisenä kasvattaneet, eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa ollut. Sisarussuhde taas tuntuu olevan paljon enemmän sidoksissa luonteisiin ja ikään kun sukupuoleen.
Mutta myönnän että on jokseenkin hieno seurata pikkupoikien vääntöä ja yhteistyötä pitkin päivää.
Uuvuttavaa ja Ihanaa
Vähänpä tiesin aina tyttöä toivoessani.
.. Poikia saanut vielä enemmän, ja väitän että pojat on ehkä vähän enemmän äidin kainaloisia kun tytöt missään vaiheessa. Kaikki on minua ihmisenä kasvattaneet, eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa ollut. Sisarussuhde taas tuntuu olevan paljon enemmän sidoksissa luonteisiin ja ikään kun sukupuoleen. Mutta myönnän että on jokseenkin hieno seurata pikkupoikien vääntöä ja yhteistyötä pitkin päivää.
Uuvuttavaa ja Ihanaa
Vähänpä tiesin aina tyttöä toivoessani.
Minulla on kolme tyttöä, enkä oikein ole koskaan osannut kuvitella olevani poikien äiti. Jokaisen äidin olisi kuitenkin kuulemma hyvä kasvattaa myös yksi poika, että ymmärtää miehiä paremmin.. Tiedä häntä. Sain onneksi kaksi bonuspoikaa, joten pääsen ehkä vähän enemmän sisälle siihen poikien maailmaan nyt.
Mulla on kolme tyttöä ja neljäs tyttö tulossa. 
Olen muistaakseni aina ajatellut saavani tytön. Monesti ehkä toivonutkin. Ehkä (jos Luoja suo) niin viides on poika? Tärkeintä on tottakai lapsen terveys ja hyvinvointi. Mutta olen kyllä tottunut jo kasvattamaan näitä vahvatahtoisia, älykkäitä, lämminhenkisiä, herkkiä ja vahvoja tyttöjä. 
Olen muistaakseni aina ajatellut saavani tytön. Monesti ehkä toivonutkin. Ehkä (jos Luoja suo) niin viides on poika?
Tärkeintä on tottakai lapsen terveys ja hyvinvointi. Mutta olen kyllä tottunut jo kasvattamaan näitä vahvatahtoisia, älykkäitä, lämminhenkisiä, herkkiä ja vahvoja tyttöjä.