Haaveissa vauva

Johonkin aiempaan ketjuun kirjoitin oman kokemukseni, odotin 8 vuotta miehen päätöstä lapsista, sitä ei siis koskaan tullut ja kyllästyin odottamaan, pakkasin kamani ja lähdin. Kyse oli rahasta, ko. sälli pelkäsi, että joutuisi elättämään minut ja lapsen kokonaisuudessaan, vaikka eihän se nyt täysin olisi niin mennytkään. Vuosia sen jälkeen hän teki uuden vaimonsa kanssa lapsen. Jälkiviisaana olisi pitänyt lähteä jo paljona aiemmin.

Puoli vuotta on kyllä vielä lyhyehkö aika, onhan lapsen saanti iso asia varmasti miehellekin. Toivottavasti saatte jonkinlaisen järjellisen keskustelun aikaan asiasta ja pääsette yhteisymmärrykseen lapsen hankinnasta. Tilanne vaikuttaa olevan kuitenkin nyt aika jumissa jotenkin. Miehet tuntuvat monesti olevan todella vastahakoisia ja hitaita näissä lapsiasioissa, eivät tietenkään kaikki, mutta aika usein. Ja minusta tuo kommentti "ei sulla oo varaa elättää sitä" kuulostaa tosi ilkeältä, mitähän ihmettä miehesi sillä tarkoitti? Jos hän tarkoitti sitä, ettei aikoisi osallistua lapsen "rahoitukseen" mitenkään, niin eiköhän se viesti ole aika selvä, ettei hän lasta halua? Ainakin itse ajattelisin näin, ja iän tuomalla kokemuksella ja uskalluksella sen kyllä miehelle suoraan sanoisinkin.

Itse sain vuodesta toiseen vastauksen "ei vielä, sitten joskus". Selkeä "ei" olisi ollut minusta parempi vastaus, on niin väärin roikottaa toista siinä tuollaisella "sitten joskus" -lupauksella. Toisaalta, itsehän olin niin tyhmä, että roikuin. Teillähän sellaistakaan ei ole.

Ei sekään ole oikein, jos Hems78 huomaatkin kohta olevasi liian vanha lapsen saamiseen, vain sen vuoksi, että mies ei osaa päättää, tai ota kantaa koko asiaan. Tee omat päätöksesi hyvissä ajoin ennen kuin on liian myöhäistä, kuulostaa ilkeältä tämäkin, mutta jotkut asiat eivät vaan muutu. Toivon, että teillä muuttuu!
 
Aika ikävään sävyyn (jos tekstistä oikein tulkitsin) miehesi puhuu asiasta. Minusta kyse on niin tärkeästä asiasta, että mies pitäisi saada puhumaan rakentavasti saman pöydän ääreen. Ja jos hän ei siihen pysty, niin aika heikoltahan se lapsen saaminen sitten vaikuttaa tämän miehen kanssa. Jos tuo 78 nimimerkkisi perässä viittaa syntymävuoteesi, niin sitä tärkeämpää olisi asia saada nyt vireille.

Minä jätin jo alle 30-vuotiaana miehen, joka jahkasi asian kanssa. En halunnut jäädä odottamaan, saako mies elämästä kiinni ja selveneekö lapsensaamishalut. Lieni oikea päätös, koska kaveri ei ole nyt vuosienkaan jälkeen mennyt eteenpäin elämässään - siis muutenkaan, kuin lapsisaralla. Siinä suhteessa olisin vain katkeroitunut.

Toivottavasti teillä se keskusteluyhteys aidosti syntyy ja yhteinen päätös voidaan muodostaa! Mutta tosiaankin, kuten KaarinHa sanoi, tee omat päätöksesi ennen kuin on liian myöhäistä. Tsemppiä! :Heartred
 
Minä annoin miehelleni ukaasin siinä 28-29-vuotiaana että joko tehdään lapsi tai sitten teen sen jonkun muun kanssa. Oltiin yhdessä teinistä asti ja silloin ei perheen perustaminen tuntunut tietenkään ajankohtaiselta. Vasta 25-vuotiaana aloin hiljaa muuttaa mieltäni, mutta mieheni ei innostunut (hän on 6 vuotta vanhempi). Lopulta tuo "ukaasi" ja vuoden ajaksi erilleen muutto osoitti meille molemmille että haluamme elää yhdessä ja jos se on siitä kiinni (sanoi mieheni) niin tehdään lapsi. Romanttista, joo, mutta hänellä ei koskaan ollut tarvetta saada lapsia, ilmankin olisi varmasti pärjännyt. Tosin nyt kaksi tytärtämme ovat hänen kalliimmat aarteensa, hän on niin onnellinen että "painostin" hänet tähän :)

Pointti: mies ei ehkä ole ajatellut asiaa, hänelle saattaa olla "ihan sama" tai ehkä hän tarvitsee aikaa ajatella, joku sanoikin että puoli vuotta on lyhyt aika. Tekin olette vissiin vielä nuoria (25 mainitsit jossain?) niin kiirehän ei vielä ole. Ei kannata myöskään nalkuttaa aiheesta mutta voit sanoa että sinä haluat lapsia ja jos mies on varma ettei halua, joudut etsimään uuden kumppanin joka lapsia kanssasi haluaa. Näin minä ajattelin että 30v pitää viimeistään olla lasteni isän kanssa yhdessä. Onneksi mies pysyi :) Reilumpaa nostaa kissa pöydälle kun huomata olevansa lapseton ja miehelle katkera 45v.
 
Me ollaan oltu nyt yhdessä 20 vuotta eli siitä, kun täytin 19. Mies on samanikäinen. Minulle
vauvakuume iski 22 -vuotiaana ja aloin silloin vauvasta puhua. Aikaa kului ja sain aina vastaukseksi
"sitten joskus". Olen aika temperementtinen ja suorasanainen, joten kerran sitten sanoin, että mun
takaraja esikoisen saamiselle on 30 vuotta. Sanoin myös, että kyllä pitäisi alkaa yrittämään, kun ei
tiedä, onnistutaanko edes. Mies halusi omien sanojensa mukaan joskus oikeesti lapsia, mutta enhän
voinut tietää varmasti. No, ollessamme 27, suostui hän aloittamaan ja esikoinen syntyi 9,5 vuoden
yhdessäolon jälkeen. Viisi ja puoli vuotta häntä lämmittelin projektiin. Nyt on kolme lasta ja hyvin
menee.

Puoli vuotta on lyhyt aika, mutta jos ilkeitä kommentteja tulee tuohon malliin, harkitsisin kyllä kumppanin
vaihtoa. Tsemppiä sinulle, Hems78 :Heartred
 
Takaisin
Top