Ahmed
Silmät suurina ihmettelijä
Heips. Meidän esikoispoikamme on 1 v 2 kk, ja olisin kysellyt ruokailukokemuksistanne. Aloitin isyysvapaan, ja pientä tuskanhikeä on jo otsalla syömisen suhteen.
On tämä kyllä ollut jo äitinsäkin kanssa.
Poitsu nimittäin ei meinaa syödä lounasta/päivällistä kitkatta. Suu ei vaan aukea ja työntää kädellään syöttökättä pois karjahtelujen kera. Mutta kun kaverille laittaa pakastevihanneksia pöydälle, tapahtuu seuraavaa: poika viskelee ne lattialle, ja kas kummaa samalla suu avautuu, jolloin saan annettua ruokaa...Ikään kuin huomio saatu muualle ja homma toimii. Joskus käy niinkin, että annan hänelle toisen lusikan, jolla "miekkailee" ruokaansa ja taas saan lapattua ruokaa suuhun. Olen kuitenkin lukenut, että leikkimistä pitäisi välttää ja tehdä ruokailuhetkestä rauhallinen sekä lasta kannustava tilanne. Ei kuitenkaan syö ilman tätä säätöä. Kysymykseni kuuluu, että pitäisikö ruoka sitten jättää kokonaan antamatta asenteella nälkä opettaa? Tuntuu niin pahalta ajatus, kun on ukko vielä noin pieni. Toisaalta, en haluaisi opettaa hänelle huonoja tapoja. Viime aikoina on ilta- ja aamupuurojenkin kanssa alkanut olla samaa.
Voiko nuo puhkeavat hampaat selittää (ei itke kuitenkaan öisin tms.)? Ikenet pullottavat ja useita leegoja on tuloillaan.
Maidon lipittää kyllä kiltisti itse pullosta, ja jugurttivälipalakin menee ihan hyvin kaupaksi.
Miten teillä muilla? Vinkkejä?
Kiitti.
On tämä kyllä ollut jo äitinsäkin kanssa.Poitsu nimittäin ei meinaa syödä lounasta/päivällistä kitkatta. Suu ei vaan aukea ja työntää kädellään syöttökättä pois karjahtelujen kera. Mutta kun kaverille laittaa pakastevihanneksia pöydälle, tapahtuu seuraavaa: poika viskelee ne lattialle, ja kas kummaa samalla suu avautuu, jolloin saan annettua ruokaa...Ikään kuin huomio saatu muualle ja homma toimii. Joskus käy niinkin, että annan hänelle toisen lusikan, jolla "miekkailee" ruokaansa ja taas saan lapattua ruokaa suuhun. Olen kuitenkin lukenut, että leikkimistä pitäisi välttää ja tehdä ruokailuhetkestä rauhallinen sekä lasta kannustava tilanne. Ei kuitenkaan syö ilman tätä säätöä. Kysymykseni kuuluu, että pitäisikö ruoka sitten jättää kokonaan antamatta asenteella nälkä opettaa? Tuntuu niin pahalta ajatus, kun on ukko vielä noin pieni. Toisaalta, en haluaisi opettaa hänelle huonoja tapoja. Viime aikoina on ilta- ja aamupuurojenkin kanssa alkanut olla samaa.
Maidon lipittää kyllä kiltisti itse pullosta, ja jugurttivälipalakin menee ihan hyvin kaupaksi.
Miten teillä muilla? Vinkkejä?

Kiitti.
. Luotan äiteihin.
Lapsen kanssa kotona oleminen ja näiden asioiden pohtiminen on henkisesti aika raskasta -multa on lähtenyt 3 kg painoakin viikossa.


. Kyllä tämä ruokailu nyt sujuu paremmin, mutta nuo annoskoot ovat kaukana siitä, mitä olen vauva.fi -foorumilta lukenut joidenkin muksujen syövän. Siis siellä yksikin kirjoittii, että 1 v 5 kk syö puolikkaan kanan rintafileen, perunan ja desin maitoa. Mitä kosmista? Siis sehän on valtava annos
! Just äsken vedeltiin kundin kanssa lounas: 3-osa nakista, 5 keitettyä miniporkkanaa, puolikas kaurajyväleipä, kesäkurpitsapaloja pojan nyrkin verran
, raejuustoa viitisen palaa, herneitä muutama ja maisseja samoin. Alkaa sitten ihan itse tunkea kättä pois ja antaa ruokia mulle takas, kun on täys.