Gallup: Ristiäiset vai nimiäiset? Miten teillä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Piuteliipauteli
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vietettiinkö/vietetäänkö teillä ristiäisiä vai nimiäisiä?

  • Ristiäisiä

    Äänet: 16 47.1%

  • Nimiäisiä

    Äänet: 12 35.3%

  • Ei kumpiakaan/jotain muuta

    Äänet: 6 17.6%
  • Kaikki äänestäjät
    34
P

Piuteliipauteli

Vieras
Olisi myös kiva tietää, millaiset juhlat teillä on ollut. Varsinkin nimiäisissä nimen paljastaminen, kuinka se on tapahtunut? :)
 
Ristiäiset kotona. Vaikka ei olla uskovaisia. Lapset päättäköön sitten isona itse mitä tekevät. Haluan tarvittaessa käyttää seurakunnan palveluita, järjestävät paljon kivoja retkiä lapsille, leirejä ja kerhoja. Jos ei kuulu kirkkoon ei pääse niihinkään. Kirkollisveroa maksan ihan mieluusti, kirkon ulkomaanapu on ehdottomasti parempi kun muut huijari keräykset..
 
Tähän sen verran, että ainakin täällä seurakunnan palvelut ovat avoimia kaikille, esim SRK-päiväkerhoon pääsee, vaikka olisi ortodoksi tai ei kuulu kirkkoon.
 
Meillä vietettiin nimiäisiä. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, joten nimenantojuhlat tuntuivat hyvältä. Juhlat olivat melko pienet, isovanhemmat, isoisovanhemmat sekä kummit olivat paikalla. Meillä oli pieni noutopöytä johon isovanhemmat tekivät ruoat ja leipomukset. Kakkukahvin aikana pidettiin pieniä puheita, ja isi julkisti tytön nimen. Parasta oli, että juhlat pidettiin vanhempieni luona, joten saimme vain saapua paikalle ja nauttia tarjottavista! :)

Ja tosiaan, meillä on epäviralliset kummit tytöllä ja suunnittelin tekeväni omakutoiset kummitodistukset kummituksille, mutta en sitten jaksanutkaan. Kaikki vieraat saivat valokuvaaja-siskoni ottaman "nimiäiskuvan" tytöstä mukaansa. Nimi on kyllä sellainen asia, jota kannattaa juhlia! ;)
 
Meillä oli ristiäiset isovanhemmilla. Halusimme noudattaa perinteitä vaikka emme mitään kovin uskovaisia ole kumpikaan. Ristiäisissä oli vain isovanhemmat ja meidän sisarukset sekä kummit. Ihanat juhlat!
 
Ollaan puhuttu että ristiäiset pidetään. Itse en kirkkoon kuulu, mutta mies ns. tapakristitty ja haluan että lapsi saa sitten aikanaan itse valita kuuluuko kirkkoon vai ottaako ateismin tms uskonnon omakseen :)
 
Meille tulee myös ristiäiset, ollaan molemmat juuri noita tapakristittyjä, mies kuitenkin aatteiltaan ateisti, ja minä en usko että mikään tietty uskonto on se oikea uskonto. Lapsi kastetaan, ja saa sitten itse vanhempana päättää, erotako vai ei.
 
Hmm.. Pakko nyt kommentoida kun niin moni kastaa lapsensa ja sanoo että lapsi saa sitten itse vanhempana päättää.. Kyllähän te jo ootte lapsen puolesta päättäneet, kun lapsenne kastatte.
Oikeasti lapsi saa itse päättää vain, jos ette kasta häntä mihinkään uskontoon ja hän saa sitten vanhempana valita vapaasti uskontonsa ilman, että hänen täytyy erota ensin kirkosta. Onhan se eroaminen toki tehty nykyaikana aika helpoksi.

Voihan sitä lapselle opettaa eri uskontoja ilman kuulumista mihinkään tiettyyn uskontoon.
 
Totta tuokin, mutta kuten sanottu, se taitaa olla vaan tapana. Ja saa lapsi sitten rippileirin. Luulen että meidän lapset jää tapakristityiksi vanhempiensa tapaan. =)
 
Meillä julkistettiin nimi lähettämällä joulukortti kaikkien perheen nimillä allekirjoitettuna. Kirkkoon ei haluttu kastaa, koska ei koettu siitä olevan mitään hyötyä eikä kumpikaan kuuluta kirkkoon. Hieman huvitti tuo rippileirillä perustelu, koska itse en koskaan päässyt rippileirille. Joulukuussa syntyneenä sain vain jämäpaikan, joka sitten oli iltaripari paikallisessa kappelissa, joka vilisi muurahaisia ja jossa kesälläkin paleli. Ei kovin hyvät muistot siitäkään riparista jäänyt, päin vastoin, jos olisin tienny mihin joudun olisin kieltäytynyt kunniasta.

Mutta siis asiaan, nimiäisiä ensin ajateltiin, mutta ystävämme ja isovanhemmat asuvat kaikki vähän sikin sokin ympäri Suomea ja sopivan päivän löytäminen oli joulun alla vähän hankalaa. Lisäksi asuimme silloin aika pienessä talossa, johon ei olisi edes paljon vieraita mahtunutkaan. Joulukortissa nimen kertominen tuntui siihen vuoden aikaan luonnolliselta tavalta.
 
Pidimme ristiäiset. Lapsen nimi pidettiin salassa ja paljastettiin vasta juhlaseremoniassa. Se oli mielestämme hyvä niin ja kaikki odottivat kuullakseen minkä nimen lapsi saa :happy: Juhlatilaisuus pidettiin seurakuntatalolla: helpotti paljon kun ei tarvinnut huolehtia tilajärjestelyistä tai tarjoiluista lainkaan. Mitään juhlaohjelmaa meillä ei nimeämis-/kasteseremonian jälkeen ollut, vaan ruokailua ja vapaata olemista. Juhlatilaisuuden jälkeen sai vielä halutessaan tulla meille kotiin viettämään iltaa tai lähteä omiin menoihin, riippuen jokaisen vieraan omasta tilanteesta.

Kummeina meillä oli läheisiä sukulaisia ja kavereita. Yksi kummeista ei ollut käynyt rippikoulua loppuun, eli hän ei saanut virallista kummitodistusta: teimme itse hänelle todistuksen sillä hän on meille kummi yhtälailla kuin muutkin :)

Ja ristiäiset siksi, että kuulumme kirkkoon. Vaikka olemme ehkä ns. keskivertosuomalaisia, eli kirkossa käydään vain häiden, ristiäisten tai hautajaisten yhteydessä. Itse en usko uskontoihin vaikka olen kirkon jäsen (käytännön syistä) ja parempi puoliskoni uskoo jonkin verran kyllä :) Mutta anyway, halusimme antaa lapselle mahdollisuuden myös uskonnolliseen kasvuun ja siksi hänet kastettiin. Ja kun hän kasvaa, niin osaa sitten itse päättää onko uskonto hänen juttunsa.
 
Pidimme ristiäiset, vaikka itse en enää kuulu kirkkoon. Lapsen isä kuitenkin kuuluu. Pienet rennot juhlat mummolassa laskiaissunnuntaina. Kummeja kolme, rakas ystäväni ja lapsen setä vaimoineen. Etunimen olimme kertoneet kaikille jo pian syntymän jälkeen. Toiset nimet tulivat julki kun pappi kertoi minkä nimen lapsi sai.
 
Vanhemmat lapset on kastettu ja ovat rippikoulun käyneet. Vaivaa ei kasteta eikä nimiäisiä vietetä, nimi on jo valmiina kun syntyy ja sen suku jo tietää.
Tuleva lapsi saa sitten joskus päättää itse mihin uskontokuntaan kuuluu, täällä lain mukaan merkitään muslimiksi. Isä siis muslimi. Asiasta on puhuttu ja esim. tulevaisuudessa jos lapsi haluaa syödä sikaa hän saa sitä syödä ja joulua vietetään yms. Joten tulee varmasti molemmista uskonnoista erilaisia tapoja varsinkin kun ei Suomessa asuta. Mutta täysi-ikäisenä päättäköön itse.
 
Nimiäiset. Tuntuisi hassulta järjestää uskonnollinen seremonia kun ei siihen kukaan tässä perheessä usko.

Rippikouluun pääsee kyllä kirkkoon kuulumatonkin, koska kirkko katsoo rippikoulun olevan yksi tärkeimmistä tavoista rekrytoida nuoria liittymään kirkkoon. Lapseni saa sitten 15-vuotiaana päättää haluaako mennä rippikouluun ja liittyä kirkkoon. Sitten hän joutuu kyllä yrittämään kestämään kastepuheet ilman että repeää kokonaan nauramaan.

Muistan omassa kasteessani puristin kynsillä kämmenieni ihon rikki, etten räjähtäisi nauramaan papin selittäessä kuinka olin riparilla aidosti kiinnostunut raamatusta (joo en, mutta jos kukaan ei vastannut tunneilla kysymyksiin, ei asiassa päästy eteenpäin), ja kuinka olin aina hartauksissa täysillä mukana (ne olivat niin tylsiä, että ostin joka hartauteen tuohuksen ja leikin sillä) ja kuinka osasin kaikki laulukirjan laulut (en todellakaan ollut niitä ikinä kuullutkaan, osasin vain lukea nuotteja, ja hauskuutin itseäni laulamalla stemmoja nuoteista prima vista). Minä pystyin onneksi pitämään kasteessani pokan, mutta sisarukseni ja kummini sitten vastaavasti repeilivät kirkonpenkissä, toki hekin yrittivät ihan aidosti olla nauramatta. Jälkeenpäin kuulin, että riparini isoset olivat tuijotelleet heitä paheksuen. :laughing021

Vähän olen sitä mieltä, että jos lapseni haluaa johonkin uskonnolliseen yhteisöön kuulua, niin sitten hän saa kestää liittymisrituaalit ihan itse kun hän niistä jotakin jo ymmärtää. Vähintäänkin sen verran pitää itse saada aikaan.
 
Esikoisella ollut aikoinaan ristiäiset, kuuluin tuolloin kirkkoon ja no se jotenkin kuului asiaan. Olin nuori ja vilpitön eikä muuta vaihtoehtoa edes ollut. Kakkosella ei ollut ristiäisiä eikä nimiäisiä, en halunnut ottaa siitä mitään stressiä. Muistan kuinka uuvuttavaa oli ristiäisiä järjestää. Ja nimikin oli julkinen jo heti synnäriltä lähdettäessä. Tutuille ja sukulaisille sanottiin, että kyllä me kahvit keitetään jos tulevat vauvaa katsomaan, mutta mitään juhlia ei ole tulossa. Nyt kolmas mahassa kasvamassa ja varmaan samalla kaavalla kuin kakkosen suhteen mennään.
 
Meillä on ollu kaikilla kolmella nimiäiset. Esikoisen nimiäisiä vietettiin aluks seurakunnalla, jonka jälkeen siirryttiin sitten meidän kotiin. Toisen ja kolmannen kohdalla on nimiäiset vietetty ihan vain meidän kotona.

Mies, anoppi ja mun isä pitäneet pienet puheet ja ollaan sit laulettu muutoma virsi/laulu yhdessä.

Kummeja tai ns. Kummeja meidän lapsilla ei ole, mutta muuten on hyvä ja tiivis tukiverkosto meidän omista sisaruksista ja appivanhemmista sekä kaveriperheistä.
Pääasia nimiäisissä ollu se et suku on saanu toivottaa vauvan tervetulleeks ja toisaalta ollaan saatu olla yhdessä :)
 
Nimiäiset kun ei kirkkoon kuuluta eikä uskontoja tunnusteta. Teinit päättäkööt sitten jos jostain syystä riparille hinkuvat, onhan nykyään protuleirejäkin jos haluavat korpeen syvällisiä pohtimaan. Jotkut juhlat haluttiin kuitenkin, kun muita sukujuhlia ei nykyään enää juuri ole. Käytännössä siis kakkukahvit ja nimen julkistus, ei muuta ohjelmaa.
 
Takaisin
Top